Puuttuako lapsen kaverikuvioihin? (Eli ketä kutsuu synttäreille)

[aapee miettii]

[QUOTE="noh";26348147]Miksi viet lapsesi joka viikko, siis sanoit, että lapsesi on vuoden ajan leikkinyt eniten tuon lapsen kanssa, ja nyt se onkin hampaat irvessä olemsiat, kun synttärit on.

Edelleen, sinä kuulostat epämiellyttävältä ilkeältä narsistilta, kiusaajalta samoin lapsesi Tuosta ei toivu. Ei paranet. Toivon teille kaikkea pahaa.[/QUOTE]

No viittasin sillä "hampaat irvessä" ehkä niihin omiin kokemuksiin ja jotenkin yleisesti. Sikäli nyt typerää sekottaa tähän aloitukseen tuota sivujuonnetta ollenkaan, kun menee vaan sekaisin koko homma.

Mutta kyllä niin olen tulkinnut, että välillä ainakin eskarissa on leikitty pakosta. Koska ei kestä kuunnella sitä toisen itkua jos valitseekin toisen kaverin. Tässä lähekkäin kun asutaan ja kun usein kutsutaan niin on usein sitten tytöt leikkineet myös vapaa-ajalla. Kuten sanottua, näitä ongelmia on tytöillä ollut tässä aikojen kuluessa eikä se tullut nyt yht'äkkiä ennen synttäreitä. Lapsen perusteluja tähän kuvioon oli muuten myös mm. se, että "mähän leikin sen kanssa muutenkin niin paljon, että nyt haluan olla muiden kanssa" tai että "sehän on ollut tähän asti kaikilla mun synttäreillä, nyt voisin olla mielummin muiden kanssa". Tuosta voisi toisaalta päätellä senkin, että tämä tuuliviiriystävyys jatkuisi samana hamaan tulevaisuuteen eikä kutsumatta jättämisellä olisi mitään vaikutusta. Sitä olen tässä koittanut tytölle jotenkin kertoa, että sillä voi olla toiselle iso vaikutus.

Kommentoin sinulle vielä lyhyesti. Minä itse olen oppinut vasta aikuisena jonkinlaista, toivottavasti tervettä, itsekkyyttä. Ensimmäiset parikymmentä vuotta minun ylitseni sai jyrätä ihan miten vain. Totta kai joku balanssi olisi kiva olla, ettei ole kummassakaan ääripäässä. En tietenkään halua kasvattaa lapsestani itsekästä paskiasta, mutta en myöskään tahdotonta tossukkaa. Sitähän tässä koko ajan haetaan: kuinka toimia niin, että on itse onnellinen ja myös toiset voisivat olla onnellisia. Eli kuinka järjestää sellaiset synttärit, jotka ovat sankarille mieleiset eikä kavereillekaan tulisi paha mieli. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

 

["juu"]

Kyllä kutsuisin tämän kaverin juhliin. Vaikuttaisi aika ilkeältä jättää kaveri kutsumatta.

Ja siksi toisekseen, kyllä aikuisetkin "joutuvat" olemaan sellaisten ihmisten seurassa, joista ei niin välitä. Jos nyt kyse ei ihan kiusaajasta ole niin on kyllä työpaikallakin tms tultava toimeen kaikkien kanssa. Mun mielestä jopa kaveri on oltava myös ihmisille, jotka saattavat olla niitä hiukan erilaisia ja syrjittyjä. Esim. pienehkössä työporukassa on kyllä illanistujaisiin kutsuttu myös se hiukan erilainen ihminen.

Ja mun mielestä kyllä kuuulostaa kivalta, että ap on seissyt sen luokan yksinäisen tytön vieressä välitunnilla. Vielä kivempaa toki olisi ollut, jos ap ei olisi kokenut sitä noin inhottavana, että ihan kammo on jäänyt. Olisi ehkä ollut viisaampi tutustua siihen tyttöön ja viedä häntäkin sinne "missä muut pitivät hauskaa". Aika kammottavaa, että tämän ihmisen piristäminen on ap.lle trauman jättänyt.

Olin itse koulussa se seinän vieressä seisoja ja aika ikävä ajatella, että joku vieläkin kärsii siitä, että joskus minulle alentui juttelemaan.

fiksuja kirjoitat, mutta kutsutko kaikki työkaverisi synttäreillesi? Työpaikan illanistujaiset on eri asia. Tottakai työhön liittyvissä tilanteissa kaikkien kanssa ollaan kavereita, muutenkin aina kaikkien läsnäolevien kanssa. Mutta ei minun mielestä kotiin tarvitse kutsua muita kuin ne ystävät.

 

[Anatolia]

Ymmärrän, ettei kaikkien kanssa kemiat kohtaa.

Ymmärrän, että joku lapsi voi olla ahdistavaa seuraa, jos esim. on kova pomottamaan ja kiukuttelemaan kun kaikki ei mene hänen tahtonsa mukaan.

Ymmärrän, jos ko. kaltaisen lapsen kanssa ei enää halua olla kaveri.

Mutta sitä en ymmärrä, että tähän asti lapset on leikkineet yhdessä, vierailleet toistensa luona usein, jne ja nyt yhtäkkiä tuo lapsi ei olekaan tervetullut synttäreille.

Mun mielestä ekana harvennetaan tapaamisia, ja annetaan ystävyyssuhteen kuolla pois, jos siltä tuntuu. Mutta ei niin voi tehdä, että leikkii toisen kanssa, kutsuu tämän luokseen, käy tämän luona leikkimässä, ja sitten ihan yhtäkkiä toteaa että en muuten kutsukaan sitä juhliini. En, vaikka leikin sen kanssa tosi paljon.

Ja mä en siis todellakaan ole sitä mieltä, että kaikkien kanssa pitäisi olla kaveri, tms. Mutta olen sitä mieltä, että jos on toiselle kaveri, leikkii tämän kanssa paljon, niin silloin kutsuu myös toisen synttäreilleen.

 

[Jellonainen]

Antaako lasten hoitaa ystävyyssuhteensa ja -sotkunsa keskenään? Yritin jo kaikki "miltä itsestäsi tuntuisi, jos sinua ei kutsuttaisi" -jutut, ihan turha suostutella. Lapsi on omien sanojensa mukaan valmis siihenkin, että kaveri pahoittaa mielensä niin pahasti, ettei enää halua olla kaveri ollenkaan.

Ihan vain lyhyesti, tuo että antaa lasten hoitaa itse omat ystävyysjuttunsa, on minusta sama kuin kasvattamatta jättäminen. Nykyään on niin paljon empatiakyvyttömiä lapsia, ja se johtuu täysin kotikasvatuksesta (tai siis sen puutteesta). En sano, että sinä et kasvattaisi, sillä jo se, että sinä pohdit tätä asiaa, osoittaa että sinä opetat lapsellesi empatiakykyä.

Minä en antaisi jättää kutsumatta, koska lapsesi on selvästi kaveri tämän toisen kanssa. Synttärikutsuilla ei kiristetä.

 

["aapee"]

Ja mun mielestä kyllä kuuulostaa kivalta, että ap on seissyt sen luokan yksinäisen tytön vieressä välitunnilla. Vielä kivempaa toki olisi ollut, jos ap ei olisi kokenut sitä noin inhottavana, että ihan kammo on jäänyt. Olisi ehkä ollut viisaampi tutustua siihen tyttöön ja viedä häntäkin sinne "missä muut pitivät hauskaa". Aika kammottavaa, että tämän ihmisen piristäminen on ap.lle trauman jättänyt.

Olin itse koulussa se seinän vieressä seisoja ja aika ikävä ajatella, että joku vieläkin kärsii siitä, että joskus minulle alentui juttelemaan.

Kyllä joitakin mukaviakin "yksinäisiä" tyyppejä kohtasin. Parista tulikin ihan hyviäkin ystäviä. He taisivat olla vain ujoja. Mutta sitten ne tapaukset, joilla oli varmaan hankalat kotiolot, mitkä varmaan johti sitten siihen, että heidän kanssaan oli epämukavaa olla. Ja minä olin niin typerä, että seisoin siellä välitunnilla tökittävänä ja härnättävänä sen sijaan, että olisin tehnyt jotain kivaa, mitä ala-asteelainen nyt välitunnilla tekee. Se on sitten eri asia, miksi joku joki hyvänäkin ystävyytenä sen, että sai tökkiä minua sormella kylkiin. Taas menee sekavaksi, mutta en nyt kieltäisi ketään menemästä jonkun yksinäisen luokse jutulle, mutta jos se on yksin sen takia, että kiusaa muita, niin sitten sen saa jättää yksin (=aikuisten huolehdittavaksi).

Mutta joo, minun äitini opetti, että aina jos joku on yksin, minun on mentävä hänen luokseen. Ehkä se trauma tulee siitä, että se toiminta ei lähtenyt minusta luonnostaan vaan pakotettuna. Ehkä olen sitten luonnostani itsekeskeinen.

 

[juuu]

Mutta kyllä niin olen tulkinnut, että välillä ainakin eskarissa on leikitty pakosta. Koska ei kestä kuunnella sitä toisen itkua jos valitseekin toisen kaverin. Tässä lähekkäin kun asutaan ja kun usein kutsutaan niin on usein sitten tytöt leikkineet myös vapaa-ajalla. Kuten sanottua, näitä ongelmia on tytöillä ollut tässä aikojen kuluessa eikä se tullut nyt yht'äkkiä ennen synttäreitä. Lapsen perusteluja tähän kuvioon oli muuten myös mm. se, että "mähän leikin sen kanssa muutenkin niin paljon, että nyt haluan olla muiden kanssa" tai että "sehän on ollut tähän asti kaikilla mun synttäreillä, nyt voisin olla mielummin muiden kanssa". Tuosta voisi toisaalta päätellä senkin, että tämä tuuliviiriystävyys jatkuisi samana hamaan tulevaisuuteen eikä kutsumatta jättämisellä olisi mitään vaikutusta. Sitä olen tässä koittanut tytölle jotenkin kertoa, että sillä voi olla toiselle iso vaikutus.

.

yrittäisin selittää lapselle, että synttäreille on tapana kutsua nimenomaan ne lähimmöt ihmiset, joiden kanssa eniten viettää aikaa ja niiden kanssa juhlistaa päivää. Sitten jos haluaa viettää aikaa muitten kanssa, niin sille pitää sitten erikseen järjestää aikaa ja kutsua niitä muita useammin kylään, mutta muulla aikaa kun synttäreille.

 

[Anatolia]

Minä en antaisi jättää kutsumatta, koska lapsesi on selvästi kaveri tämän toisen kanssa. Synttärikutsuilla ei kiristetä.

:flower:

 

["aapee"]

Kiitos vastauksista. Hyviä pointteja sain teiltä, siksipä tänne kirjoitinkin. En halua määrätä lapsen vieraslistaa, koska en usko saavuttavani sillä kyllä paljonkaan. Koitan saada tästä asiasta keskustelemalla tytön pään kääntymään niin, että on itsekin sitä mieltä, että tuokin kaveri olisi hyvä kutsua. Tänään keskustellessa oli ehkä jonkinlainen uhmakas asenne päällä. Ehkä asiaa pohdittuaan ymmärtää paremmin, että mitä tästä itse kullekin voi seurata. Jos ei tyttö taivu, niin täytyy miettiä uudelleen sitä vieraslistaan puuttumista.

 

[juuu]

[QUOTE="aapee";26348313]Kyllä joitakin mukaviakin "yksinäisiä" tyyppejä kohtasin. Parista tulikin ihan hyviäkin ystäviä. He taisivat olla vain ujoja. Mutta sitten ne tapaukset, joilla oli varmaan hankalat kotiolot, mitkä varmaan johti sitten siihen, että heidän kanssaan oli epämukavaa olla. Ja minä olin niin typerä, että seisoin siellä välitunnilla tökittävänä ja härnättävänä sen sijaan, että olisin tehnyt jotain kivaa, mitä ala-asteelainen nyt välitunnilla tekee. Se on sitten eri asia, miksi joku joki hyvänäkin ystävyytenä sen, että sai tökkiä minua sormella kylkiin. Taas menee sekavaksi, mutta en nyt kieltäisi ketään menemästä jonkun yksinäisen luokse jutulle, mutta jos se on yksin sen takia, että kiusaa muita, niin sitten sen saa jättää yksin (=aikuisten huolehdittavaksi).

Mutta joo, minun äitini opetti, että aina jos joku on yksin, minun on mentävä hänen luokseen. Ehkä se trauma tulee siitä, että se toiminta ei lähtenyt minusta luonnostaan vaan pakotettuna. Ehkä olen sitten luonnostani itsekeskeinen.[/QUOTE]

tästä taas tulee ilmi kuinka vaikeaa lasten kasvatus on. äitisi on varmaan yrittänyt kasvattaa sinusta toiset huomioon ottavaa ja hieno oppihan tuo on, että ketään ei jätetä yksin. Mutta sitten jos siitä tulee itselle painostavaa niin ei hyvä sekään. Oikea ongelma on tietysti ollut se, miten noille onnettomille kiusaaja lapsille saisi paremmat sosiaaliset taidot/kotiolot. mutta se on aikuisten asia, ei lasten.

 

["aapee"]

yrittäisin selittää lapselle, että synttäreille on tapana kutsua nimenomaan ne lähimmöt ihmiset, joiden kanssa eniten viettää aikaa ja niiden kanssa juhlistaa päivää. Sitten jos haluaa viettää aikaa muitten kanssa, niin sille pitää sitten erikseen järjestää aikaa ja kutsua niitä muita useammin kylään, mutta muulla aikaa kun synttäreille.

Juuri tätä olen yrittänyt tytölle selittää. Eli synttärit ei ole sama kuin keskinäinen kylävierailu. Ainakin itselleni ne kaverin synttärit oli aina jotain spesiaalia.

Nyt aapee lähtee unille! Varmaan huomenissa tulen katsomaan, josko on vielä tullut hyviä kommentteja!

 

[mömmö]

mä en ymmärrä, miksi tuollaista edes pitää pohtia aikuisten ihmisten ja kaikenlisäksi vanhempien? Meille kaikki kaverit on tervetulleita ja ennenkaikkea "yritän" opettaa lapsille toisten huomioon ottamista. En ymmärrä tätä nykyaikaa, että synttäreille on jokin "vieras"lista. Onko vain äitien juttu tämäkin???
jos minut ois kutsuttu aikoinaan tuollatavalla synttäreille niin en todella olisi mennyt. HEI KYSE ON LAPSEN SYNTTÄREISTÄ, EI HÄÄJUHLISTA!!!

 

[juuu]

[QUOTE="aapee";26348343]Juuri tätä olen yrittänyt tytölle selittää. Eli synttärit ei ole sama kuin keskinäinen kylävierailu. Ainakin itselleni ne kaverin synttärit oli aina jotain spesiaalia.

Nyt aapee lähtee unille! Varmaan huomenissa tulen katsomaan, josko on vielä tullut hyviä kommentteja![/QUOTE]

Entäs jos määräisit, että kutsuu ne lähimmät synttäreille ja sitten myöhemmin kutsuisitte muita lapsia teille aina vaikka pari kerrallaan. Jos kerran haluaa leikkiä enemmän muittenkin kanssa.

 

[lista meilläkin]

mä en ymmärrä, miksi tuollaista edes pitää pohtia aikuisten ihmisten ja kaikenlisäksi vanhempien? Meille kaikki kaverit on tervetulleita ja ennenkaikkea "yritän" opettaa lapsille toisten huomioon ottamista. En ymmärrä tätä nykyaikaa, että synttäreille on jokin "vieras"lista. Onko vain äitien juttu tämäkin???
jos minut ois kutsuttu aikoinaan tuollatavalla synttäreille niin en todella olisi mennyt. HEI KYSE ON LAPSEN SYNTTÄREISTÄ, EI HÄÄJUHLISTA!!!

Meille ei ainakaan mahdu montaa kymmentä lasta taloon ja tällä hetkellä ei ole varaa ulkoistaa juhlia jonnekin HopLoppiin tai muualle. Siksi meillä lapsien pitää tehdä vieraslista, eli valita vaikkapa 8 kaveria juhliin. Päiväkotiin voi viedä vaikka keksejä koko porukalle mutta kotiin ei kaikki mahdu. Johan se olisi ongelmallista tarjoiujenkin suhteen, että ei etukäteen tietäisi tuleeko paikalla 5 vai 20 lasta. Monilla synttäreillä on myös jotain ongintaa tai vieraslahja, joita myös tuskin ostetaan kymmeniä kaappiin varmuuden vuoksi. Se on sitten eri juttu, pitääkö vieraita ylipäätään lahjoa.

Sikäli alkuperäiseen ongelmaan tuo viestisi ei tuo vastausta, jos lapsi ei halua kutsua jotain. Ilmeisesti tämä liittyi nyt enemmän siihen, miksi kaikkia ei voi kutsua. Miten teillä muuten kutsutaan synttäreille? Eikö kerätä listaa nimistä, kenelle lähetetään kutsu? Vai laitetaanko päiväkodin ja taloyhtiön seiniin lappu, että tervetuloa kaikki? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun itse en ole koskaan saanut kutsua mitään muuta kautta kuin suoraan omalle lapselle nimellä osoitettuna.

 

["vieras"]

Minä antaisin tytön itse päättää ketä kutsuu, mutta tässä tapauksessa laittaisin tytön myös itse henkilökohtaisesti selittämään tälle kaverille, miksi ei aio syntymäpäiville häntä kutsua. Tai siis tekisin selväksi, että tyttö mahdollisesti joutuu näin tekemään jos kyläilyjä ja yhteisiä leikkejä vielä jatketaan ja kaveri ihmettelee miksei häntä ole kutsuttu. Jos tyttö on valmis itse asiaa selvittämään kaverille, niin sittenpä selvittää ja kaveri jätetään pois kutsulistalta. Ja lapsi ymmärtänee myös sitten ajallaan jos häntä ei vastavuoroisesti kutsuta tämän kaverin synttäreille...

 

[mömmö]

Meillä ei vietetä sen kummemmin synttäreitä Asutaan omakotitalossa ja lapset kotihoidossa

 

["vieras"]

Meillä ei vietetä sen kummemmin synttäreitä Asutaan omakotitalossa ja lapset kotihoidossa

Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Meilläkään ei kotihoidossa oleva 4,5v vielä viime synttäreiden tienoilla ollut kovin tohkeissaan synttäreistä, mutta uskoakseni asia muuttuu seuraaviin kemuihin mennessä. Meillä ei lapsella kyllä olekaan varsinaisia kavereita, keitä kutsua. Hän menee syksyllä päiväkotiin, joten jospa sieltä sitten löytyisi kavereita myös synttäreille.

Omasta lapsuudesta muistan synttärit tosi kivoina ja odotettuina juttuina, joten olisi kyllä harmi jos omat lapset eivät saisi synttäreiden riemua kokea. Ja jos ei koskaan kutsu muita, ei varmaan kovin usein tule saamaan muiltakaan kutsuja.

 

["vieras"]

Ymmärrän, ettei kaikkien kanssa kemiat kohtaa.

Ymmärrän, että joku lapsi voi olla ahdistavaa seuraa, jos esim. on kova pomottamaan ja kiukuttelemaan kun kaikki ei mene hänen tahtonsa mukaan.

Ymmärrän, jos ko. kaltaisen lapsen kanssa ei enää halua olla kaveri.

Mutta sitä en ymmärrä, että tähän asti lapset on leikkineet yhdessä, vierailleet toistensa luona usein, jne ja nyt yhtäkkiä tuo lapsi ei olekaan tervetullut synttäreille.

Mun mielestä ekana harvennetaan tapaamisia, ja annetaan ystävyyssuhteen kuolla pois, jos siltä tuntuu. Mutta ei niin voi tehdä, että leikkii toisen kanssa, kutsuu tämän luokseen, käy tämän luona leikkimässä, ja sitten ihan yhtäkkiä toteaa että en muuten kutsukaan sitä juhliini. En, vaikka leikin sen kanssa tosi paljon.

Ja mä en siis todellakaan ole sitä mieltä, että kaikkien kanssa pitäisi olla kaveri, tms. Mutta olen sitä mieltä, että jos on toiselle kaveri, leikkii tämän kanssa paljon, niin silloin kutsuu myös toisen synttäreilleen.

Näin.

Ja tuntuu, että ap siirrät lapseesi omaa käytösmalliasi, että et vieläkään tiedä mikä olisi oikein ja mikä ei eli pitäisi vieläkin olla väleissä kaikkien kanssa ja sitten nämä "rasittavat" ihmiset voikin tasapainottomasti ja yllättäen lempata pois, koska "ei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveri" ja "voi mun traumaattinen lapsuus". Joku linja ja järki pitää jutussa olla, eikä niin vaan, että nyt ei vaan enää huvita (mutta huomenna ehkä taas).

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";26348313]
Mutta joo, minun äitini opetti, että aina jos joku on yksin, minun on mentävä hänen luokseen. Ehkä se trauma tulee siitä, että se toiminta ei lähtenyt minusta luonnostaan vaan pakotettuna. Ehkä olen sitten luonnostani itsekeskeinen.[/QUOTE]
Et ole itsekeskeinen, vaan sinun ei annettu ajatella tarpeeksi itse. Se on luonnollista, että siitä jää jälkiä.

 

[mömmö]

no nämä on alle 4 vuotiaita, mutta pointtini oli, että en vain ymmärrä ns. Vieraslistoja LASTENSYNTTÄREILLE. Ja ainakin nyt olen toiminut siten, että lapseni ottaisivat huomioon kaverinsa enkä aio edesauttaa sitä, että he alkaisivat "hylätä" jonkun kaveripiiristään.

 

["vieras"]

Mä ymmärrän sun lasta. Ei takuulla tunnu kivalta, jos toinen yrittää estää muiden kanssa leikkimisen ja usein ilmeisesti onnistuukin siinä. Pitää olla oikeus leikkiä muidenkin kanssa. Ymmärrän myös sen, että välillä leikkii mielellään tämänkin kaverin kanssa - varsinkin jos menee kylään, silloinhan niitä muita ei ole paikalla.

Mutta tuntuisi se minustakin oudolta, että tätä tyttöä ei nyt kutsuttaisi. Vai pelkääkö tyttäresi, että synttäreilläkin roikkuu kiinni ja estää muidenkin kanssa hauskan pitämisen? Taisit kuitenkin mainita, että aiemmat synttärit ovat menneet ihan hyvin.