pystyisitkö olemaan erossa pienistä lapsistasi

[.....]

Mutkun ei kukaan ihminen saa yksin lapsia. Siihen tarvitaan aina se toinen. ja kun siitä äijästä on saanut kärsiä tuhottomasti, niin jossakin ihmisen raja vaan kulkee. Ja silloin voi tarvita lomaa. Ei lapset ole osa naista. Mutta kulttuuri on kyllä väärä; otetaan omituisilla perusteilla tai ilman niitäkö niin surkea ukko, ettei sen kanssa voi elää. Kukaan ei vaan tuomitse sitä ukkoa - eikä kukaan auta tai tue.

Kaikki tuomitsevat sen ukon, mutta hän on nyt (onneksi) pois kuvioista, joten lapsista on vastuussa se äiti. Ja edelleen, on ihan ymmärrettävää, että tarvitsee tuollaisessa tilanteessa apua ja omaakin aikaa, mutta ei se elämä siitä korjaannu, että seuraavan mulkun matkaan rynnistää.

 

[vierailija]

Taas täällä on sädekehän kiillottelijoita. "En minä ainakaan", "kamalaa".

Ollaan lapsen puolella mutta yhtään ei ajatella että lasten voi olla hetken helpompi hengittää isovanhempien luona. Se juuri eronnut, haavojaa nuoleva ja katkeroitunut nainen ei välttämättä ole parasta lapsille. Mutta ei, äitihän on aina parasta mitä lapset tietää, vaikka kotona joutuis munan kuorilla kävelemään ja katselemaan itkuista ja sekavaa äitiä. Tottakai lasten parasta se vaan on. Ei missään tapauksessa mummola jossa hetkeksi unohtaa surullinen ja sekava perhetilanne. Ehei. Äiti on aina parasta mitä lapsella voi olla.

Vain äiti isollä Ä:llä on noin ylimielinen omasta kaikkivoipaisuudestaan.

Tällaista itsekeskeistä uhriasennetta en oikein äidillä hyväksy. Vaikka olisi rankkaa, on silti aina äiti. Ja lapsilla on yleensä ihan yhtä rankkaa kuin sillä äidilläkin. He tarvitsevat äitiään, sen äidin on oltava saatavilla kun lapset maksaa niistä äidin valinnoista sillä omalla pahalla olollaan. Äidin on se vaan kestettävä. Se, että on rankkaa, ei oikeuta siihen että nainen saa jäädä kaivamaan omaa napaansa ja käyttää sitä omaa tilaansa tekosyynä sille ettei huolehdi lastensa hyvinvoinnista.
Äidin tehtävä ei ole olla hyvää seuraa lapsille vaan olla se äiti hyvinä ja pahoina päivinä. Jos ei siihen pysty, pitää hakea apua.

 

[.....]

Perinteiset sanat ihmiseltä joka ei ole kokenut tilannetta.

Sekö olisi oikein että äiti kirjautuisi vaikka mielisairaalaan? Tai vaikka pyytäisi lapsille huostaanottoa vain siksi että saisi tilaa hengittää?

Kuka sinä olet sanomaan lapsen parhaasta? Minä tiedän kokemuksesta että meidän lapsena oli kivempi olla mummolassa kun äiti (ihminen vaan hänkin) kasasi itseään. En tiedä mitä hän teki kun olimma poissa - eikä sillä ollut mitään väliä. Miksi olisi ollut? Ei se meiltä lapsilta pois ollut. Kuten sanoin, mummulassa oli helpompi hengittää kuin väsyneen ja itseään uudelleen hakeneen äidin kanssa.

Tässä ei tehdä martyyritarinaa. Martyyrit on niitä naisia jotka luulee olevansa parempia kuin ovat...mun äiti ei sellaista näytellyt vaan ymmärsi pistää itseään kuntoon rasittamatta kokoajan meitä lapsia.

Mun äiti oli rakastava ja hyvä. Vain ihminen joka voi lyyhistyä ja tarvita omaakin aikaa.

Kysynkin mitä apua meillä olisi pitänyt olla? Joku vieras sosiaalitantta?? Kodinhoitaja?? Vai sittenkin vaan ne omat isovanhemma??

No ensinnäkin, et tiedä, mitä minä olen kokenut tai en.
Ja kuten sanoin, itseä ja elämää ei laiteta kuntoon sillä, että otetaan joku edellisen kanssa samanlainen, lapsista piittamaton munanriiputin siihen sängyn lämmittimeksi ja keskitytään siihen mieheen lasten ja oman elämän rakentamisen sijaan.

 

[Echo]

Mutkun ei kukaan ihminen saa yksin lapsia. Siihen tarvitaan aina se toinen. ja kun siitä äijästä on saanut kärsiä tuhottomasti, niin jossakin ihmisen raja vaan kulkee. Ja silloin voi tarvita lomaa. Ei lapset ole osa naista. Mutta kulttuuri on kyllä väärä; otetaan omituisilla perusteilla tai ilman niitäkö niin surkea ukko, ettei sen kanssa voi elää. Kukaan ei vaan tuomitse sitä ukkoa - eikä kukaan auta tai tue.

Juu. Mut nyt on tässä ketjussa kyse siitä naisesta ja mitä se tekee, ei exästä.

Uskon että väkivaltaisesta miehestä toipuminen vie veronsa. Mutta miksei äiti voi ottaa lomaa yksin kodissaan, tai lähteä yksin vaikka viikonloppuretkelle vuokramökille tms?

Jollekin 3 viikon lomalle lähtö uuden miehen kanssa olisi tässä vaiheessa niin räikeää lapsia kohtaan, että huhhuijaa.
Lapset eivät kaikkea vanhemmille kerro, vaikka kärsisivät salassa äidin uudesta pikamiehestä. Heidän näennäinen lojaaliutensa voi olla vain surun peittelyä.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Sekö Parantaa äidin, että häipyy reissun päälle tuosta hups vaan ja kun tulee takas, niin kaikki on ihanaa ja kunnossa. Masennus tieltään. Tuskinpa vain

 

[vierailija]

Jos ne on ihan kunnolliset isovanhemmat, niin kyllä varmasti lapset pärjäävät heidän luonaan. Tyhmää jeesustelua. Koettakaa auttaa sitä naista, jos oikeasti välitätte.

 

[viisikymppinen isoäiti]

mutta missään kohden en ole myöskään maininnut, että äiti olis jotenkin masentunut tai romahdus pisteessä, vaikka kovia onkin kokenut. se on ihan palstalaisten oma päätelmä. ja tää ihminen on aika kova hermoinen ja luontoinen.