Raha ongelmana, mielipiteitä ??

[miia74]

Elän miesystäväni kanssa avoliitossa kolmatta vuotta. Yhtenä isona ongelmana parisuhteessamme on rahan käyttö ja maksujen jakaminen. Mies on äärimmäisen tarkka raha-asioissa, ei laisinkaan tuhlaa, miettii ostoksia tarkkaan jne. Minä en ole niin tarkka, ostelen usein hetken mielijohteestakin itselleni jotakin. Myös miehelleni ostelen vaatteita, ja muuta, mutta hän ei koskaan osta minulle mitään. Olen taloudellisesti hyvin toimeentuleva , säännöllisesti työssä käyvä nainen. Myös miehelläni on säännöllinen työ , mutta jonkin verran pienemmät tulot kuin itselläni. Asun miehen omistamassa asunnossa, joka on mieheni rakennuttama keskeneräinen omakotitalo.Hänen mielestään minun tulee maksaa hänelle vuokraa, jota maksan 400 euroa kuukaudessa. Lisäksi maksan kaiken ruuan , taloustarvikkeet kuten pesuaineet ja muut vastaavat sekä sähkön ja vesimaksun, sanomalehden , nettimaksun. Lisäksi olen kustantanut miehelleni mm. lomamatkoja. Miehelleni jää maksettavaksi talon rakennuttamiskustannukset.
Koen epäoikeudenmukaisena tälllaisen ratkaisun. Ymmärtäisin tilanteen jos olisimme naimisissa. TÄllä hetkellä kuitenkaan en ole milllään tapaa osallinen miehen omistamaan taloon, ainoastaan asun täällä keskeneräisessä asunnossa, remontin keskellä ja sotkussa. Mieheni mielestä tämä on oikeutettua, koska hän on laittanut taloonsa rahaa jo tähän mennessä kymmenniä tuhansia euroja, ja vastaavia summia tulee vielä menemään.
;Mitä olette mieltä , onko tilanne oikeutettu tällaisenaan ? ? Olemme keskustelleet asiasta miehen kanssa kymmeniä kertoja , myös riidelleet varsin runsaasti.

 

[Näin meillä _]

Kai se on miten kukakin haluaa. Minä olen itse tarkka rahankäytössä, mieheni tekee enemmän heräteostoksia yms. Asun miehen talossa, mies maksaa itse talolainansa, minä en maksa vuokraa. Hän myös maksaa lähes kaikki muut laskut, minä maksan oman puhelinlaskuni ja luottokorttilaskuni. Minä ostan myös ruuat ja "kodin tarvikkeet" (siivousvälineitä yms.), myös bensan maksan ehkä useammin kuin mieheni.

Minulla on pienemmät tulot ja luultavasti maksankin vähemmän. Koska mieheni ei välitä raha-asioista kovinkaan paljon häntä ei todellakaan kiinnosta vaatia minulta vuokraa. Jos tilanne olisi toisinpäin voisikin olla niin että minä pyytäisin vuokraa, en tiedä koska en ole asiaa ajatellut. Niin ja emme ole naimisissa joten yhteisiä lainojakaan ei ole.

 

[Sarppana]

Kyllähän tuo minulle kävisi: joku kustantaisi kaiken elämiseni, kun saisin itse laittaa rahani omaisuuteni kartuttamiseen. Eikä tällä elättäjällä olisi mitään oikeuksia omaisuuteeni!! Aijaijai kun olis kivaa!

 

[sivupersoona.]

Nuo avoliittojen rahaongelmat ovat hyvin yleisiä, kuten silloinkin kun puolisoilla on omat tilit. Yhtenä vaihtoehtona näkisin sen, että avaatte pankkiin yhteisen käyttömenoille tarkoitetun tilin. Sinne kumpikin laittaa kuukausittain tietyn summan. Onko se tasasumma molemmilta tai suhteutettuna tuloihin, niin se on teidän neuvoteltava keskenänne. Talletussummaahan voi jatkossa muuttaa yhteisten halujen mukaan. Omilta tileiltä sitten maksatte kaikki henkilökohtaiset ostokset. Näidenkin tilien käytössä tietysti tarvitaan sitä rehellisyyttä.
Tuo vuokran maksu on sitten vähän kinkkisempi juttu. Oletetaan sen menevän rakennusprojektin maksuihin, niin mielestäni silloin olisi oikeudenmukaisa teidän saada jokin prosenttiosuus myös kiinteistön omistuksesta. Miten se toteutetaan on asia johon en varmaa vastausta pysty antamaan. Kiinteistön omistuksenhan määrää lainhuudatuksessa ilmenevät nimet tai nimi. Sitä en tiedä saako tuohon jälkikäteen lisättyä toista omistajaa jollakin prosenttiosuudella. Pankinjohtajat varmasti osaavat sanoa. Käykääpä kysymässä.

 

[maitsenaX]

Minusta järjestelynne ei kuulosta oikein kohtuulliselta. Jos ajattelet sitä, että asuisit yksin vuokralla yksiössä tai kaksiossa, jossa sentään on siistiä, niin selviäisit paljon pienemmillä kustannuksilla kuin nyt, sillä vaikka vuokra olisi hitusen enemmän kuin 400 euroa, niin ainakin sähkö- ja vesilaskut ovat kerrostalossa paljon pienemmät kuin omakotitalossa.

Minun mielestäni kannattaa myös pitää mielessä se seikka, että jos teille jossakin vaiheessa tulee ero, niin sinulle ei jää tästä järjestelystä yhtään mitään käteen. Joudut maksamaan niin paljon miehelle kuuluvia kuluja, että et edes voi säästää rahaa kuukausittain oman omaisuutesi kartuttamista varten.

Mielestäni olisi kohtuullista, että maksatte normaaleista kuluista kumpikin puolet (sähkö, vesi, ruoka, netti, tv-lupa), koska kumpikin niitä käytätte. Jos asuisitte yhdessä vuokralla tai jos asunto olisi kummankin nimissä omistusasuntona, silloinkin tämä käytäntö olisi järkevä. Sen sijaan esim. autokulut kuuluvat sille, joka auton omistaa ja joka autoa käyttää. Jos auto on miehen nimissä ja sinä ajat sillä, niin tietysti sitten joudut maksamaan vähintään bensat ja mahdollisesti ehkä muutakin kulua, joka aiheutuu auton kulumisesta.

Kiinteistöön liittyviin kuluihin et mielestäni ole velvollinen osallistumaan esimerkiksi vakuutuksen tai remonttien osalta. Jos ostat jotakin sisustusjuttua sinne, niin pidä huoli, että ostat sellaisen omissa nimissäsi yksin, joten jos ero tulee, niin voit ottaa sen mukaasi. Avoliitossa et nimittäin kovin helposti saa tavaroita mukaasi, ellet pysty osoittamaan, että ne sinulle kuuluvat. Avioerotapauksissahan ilman avioehtoa puolet kuuluisivat sinulle automaattisesti.

Tuo vuokra-asia on vähän kinkkisempi. Mielestäni sekin olisi kohtuutonta, että asuisit täysin ilmaiseksi miehesi kodissa. Toisaalta tietysti mies asuisi siinä joka tapauksessa, olitpa siinä tai et. Kun nykyinen avomieheni asui aiemmin minun omistamassani asunnossa eikä maksanut mitään muuta kuin ruoat, niin koin senkin epäoikeudenmukaiseksi, koska asunto tietysti kuluu ja kaikki huonekalut esim. sänky, petivaatteet yms. olivat minun ostamiani ja tietysti kuluvat aika lailla käytössä. Me ratkaisimme asian siten, että ostimme yhteisen asunnon, jonka omistamme puoliksi. Nyt ei ole sitä kinaa siitä, mitä pitäisi maksaa ja mikä on kohtuullista, koska maksamme kaiken puoliksi.

Ehdottaisin, että pysyt tiukkana kannassasi ja ehdotat miehelle, että mikä mielestäsi olisi kohtuullista ja kysyt häneltä, suostuuko hän järjestelyyn. Ilmeisestikin miehelläsi taitaa olla rahasta tiukkaa ja hänelle on sopinut ilman muuta loistavasti se, että hän saa sinusta "rahoittajan" rakentamiseen. Tiedän itsestäni, että rakastuneena sitä aluksi hyväksyisi tilanteen, mutta hyvin pian kuukausi kuukaudelta tilanne olisi sietämättömämpi. Olethan kysynyt mieheltä, että onko hän kanssasi rakkaudesta vai rahasta...

 

[Pitkä parisuhde]

Kyllä se vain on niin, että parisuhteessa eläminen ei saa olla toisen hyväksikäyttöä.
Jos asut avomiehesi talossa - jonka hän on rakentanut ja johon hän on käyttänyt varojaan, et sinä voi olla siinä vapaamatkustajana. Kenenkään ei tarvitse kustantaa toiselle elintasoa - vain siitä syystä, että ollaan "pari".
On oikein, että asumisestasi ja elämisestäsi joudut myös maksamaan sinulle kuuluvan osuuden.

 

[Näin meillä]

Vaikeita nuo raha-asiat. Ja yleensä niistä on, ainakin aluksi, kovin vaikea puhua.

Me asumme nykyisin vuokralla, mutta vaihtoehtona oli myös muuttaa minun (pankin) omistamaan asuntoon. Silloin mietimme, että mies olisi maksanut puolet yhtiövastikkeesta ja noin puolet lainan korko-osuudesta minulle "vuokrana". Itse lainanlyhennyksen olisin maksanut itse, koska omaa asuntoanihan siinä makselen. Esimerkkinä: yhtiövastike 200 e, lainanlyhennys 300 e, korko-osuus 400 e (lainaa on paljon!). Näin minä olisin maksanut asumisesta 100 e + 300 e + 200 e = 600 e/kk ja mies 100 e + 200 e = 300 e / kk. Olisi päässyt paljon halvemmalla kuin yksiössä asuessaan ja minä olisin saanut helpotusta korkomenoihin. Eron sattuessa asunto ois minun.

Mutta nyt asutaan tosiaan vuokralla ja vuokra maksetaan puoliksi. Lisäksi meillä on yhteinen "taloustili" josta maksetaan yhteiset ruoat ym. yhteiset menot (sähkö, vesi, netti jne.). Sinne molemmat laittaa saman summan kuukaudessa. Omat ruoat, esim. töihin mennessä lounaat yms. molemmat maksavat omilta tileiltään, plus kaikki henk. koht. menot tietysti.

Kun kotiin on tehty isompia hankintoja, on yhdessä sovittu, että jompikumpi maksaa tämän ja jompikumpi tuon. Näin ei tarvitse sitten ruveta sahaamaan joskus pöytää puoliksi, jos huonosti käy.

Minulla on isommat tulot kuitenkin kuin miehelläni, joten yhteisiä lomareissuja ym. olen kustantanut sitten molemmille, samoin kuin ravintolailtoja ym. "extraa". Ja näin teenkin mielelläni, kunhan elämän perusjuttuihin osallistuvat molemmat tasapuolisesti.

Meillä sujuu raha-asiat suht kivasti nykyisellä järjestelyllä!

 

[anniina*]

Itse en suostuisi moiseen järjestelyyn.

Sinuna hommaisin oman asunnon, kun kerran varmaan rahallisesti siihen pystyt. Silloin sinun ei tarvitsisi osallistua miehesi laskuihin ja elättämiseen mitenkään, maksaisit omat laskusi ja se riittäisi. Eikä sinun tarvitsisi asua remontin ja sotkun keskellä.

Mieskin varmaan huomaisi aika äkkiä, miten typerä oli, kun laskut lankeaisivat itselle maksettaviksi.

 

[nainen 30v]

Meidän avoliitossamme ei ole tullut vielä tuollaista eteen.
Asun siis mieheni omakotitalossa, vanhassa ja huonokuntoisessa tosin.Tarkoituksenamme olisi alkaa sitä pikkuhiljaa laittamaan.Minä en maksa miehelleni vuokraa, ei hän ole sitä pyytänyt, enkä minä kysynytkään.

Minä ostan lähes kaikki ruuat ja mitä siellä nyt milloinkin tarvitaan, olen hankkinut myös huonekaluja ja vaatteita miehelleni.Mutta näihinkin menoihin mieheni on jokaväliin työntämässä minulle rahaa.Jota en suinkaan aina ota vastaan.Jos hankimme jotain kalliimpaa niin sen maksamme puoliksi.Olen laittanut sen rahan, mitä hän on antanut talteen, ajattelen laittaa ne talon remonttiin...vaikka keittiön uusimiseen.

Olemme tuloiltamme aikalailla samalla viivalla.Rahasta ei ole meillä koskaan riitaa, korkeintaan sen puutteesta. =)Kumpikin maksaa omat menonsa, ei meillä ole mitään yhteistä tiliäkään.Silti menee hienosti!

 

[tuikkukynttilä]

Eri pariskunnilla on varmasti erilaisia käytäntöjä. Oleellista onkin se, että kumpikaan ei koe tulevansa hyväksikäytetyksi. Teillä on ongelma, koska miehesi ei halua elättää sinua ja sinä taas koet, että sinua rahastetaan sen varjolla, että maksat miehelle kuuluvia kuluja, jolloin miehellä jää rahaa kasvattaa omaisuuttaan.

Minusta nuo raha-asiat kannattaisi selvittää aina etukäteen ennen yhteenmuuttoa. Jos niitä aletaan selvittelemään, kun on jo muutettu yhteen, niin rakkaudenhuumassa sellaisia ikäviä arkisia asioita ei viitsi ollenkaan ajatella. Pahimmassa tapauksessa suhteenne päätyy eroon, koska olette liian kiireellä muuttaneet yhteen.

Minusta pariskunnan pitäisi myös arvostaa toistensa erityisosaamista. Jos vaikkapa toinen on taitava laittamaan ruokaa, jolloin ei tarvitse juurikaan käydä ravintoloissa ja rahaakin säästyy muihin hankintoihin, niin sekin pitäisi olla asia, jota ei saa pitää itsestäänselvyytenä. Ihan samalla tavalla jos toinen hoitaa lapsia päivisin tai vaikkapa tekee kaikki siivoustyöt, niin voisi ajatella, että jos toinen hoitaa osuutensa yhteisen talouden eteen rahalla, niin se toinen osapuoli hoitaisi sitten työllä.

Pelkäänpä pahoin, että ainoa keino, jolla kumpikin tulisi tyytyväiseksi olisi se, että myisitte tuon talon ja ostaisitte yhteisen kodin, jonka ostatte yhdessä puoliksi. Silloin mies voisi sijoittaa aiemmasta asunnostaan saamansa rahat tähän uuteen (ja ehkä sitä kautta hän ottaisi vähemmän lainaa kuin sinä).

Jos epäsuhta on kovin suuri ja tulot ovat erilaiset, niin se on kurjaa, jos toisella on halua ja mahdollisuutta tulojensa puolesta reissata ja tuhlata rahaa, kun taas toisella menee kaikki nettotulot isoon asuntolainaan yms.

Meillä riitaa tulee esim. sellaisesta, että maksamme sähkölaskun puoliksi, mutta mies käyttää sähköä todella tuhlailevasti (esim. nukahtaa tv:n ääreen lähes joka ilta, jolloin telkkari pauhaa taustalla niin kauan, kunnes minä käyn sammuttamassa sen), kun taas minusta sähkönsäästäminen on helppoa ja järkevää niin taloudellisesti kuin ekologisestikin. Joskus siis kulujen jakaminen on sujunut helposti, mutta ne rahojen käyttökohteet ärsyttävät. Meillä myös mies haluaa ostaa "pakollisia" ostoksia esim. taulutelkkaria ja muuta "välttämätöntä", joihin hän haluaa minut maksumieheksi, mutta jos haluaisin vaikkapa uutta sisustustavaraa (esim. uusi ruokapöytä), niin miehen mielestä se ei ole lainkaan välttämätöntä. Meillä jousto tuntuu olevan kovin yksipuolista eli minä joustan, mutta mies ei osaa eikä halua kompromissejä, vaan on mielestään aina oikeassa.

 

[omistusasunnossa asuja]

Tämä on ihan perseestä miehen ajatukset, mutta jos sinulle sopii. Oikeasti maksat miehelle, joka käyttää rahansa talon korjaamiseen? Mieti sitä, kun mies laittaa sinun rahasi taloon ja vielä omistaa sen. Sinä jäät tyhjän päälle, jos ero tulee. Sano miehelle, että muutat pois. Miten miehen ilme muuttuu tai ehkä ei noteraa niin tai huomaa sitten, kun rahoittaja on mennyt. Vuokraa voi maksaa kohtuudella,? mutta ruoan ja myös muut kulut mielestäni pitäisi mies ainakin puolet korvata. Mies voi myydä talon saada huomattavaa rahallista hyötyä. Taas voisit miettiä ja ostaa oman omistusasunnon. Nyt on rahasi mennyt taivaan tuuliin.

 

[Tällain]

Joskus siis kulujen jakaminen on sujunut helposti, mutta ne rahojen käyttökohteet ärsyttävät. Meillä myös mies haluaa ostaa "pakollisia" ostoksia esim. taulutelkkaria ja muuta "välttämätöntä", joihin hän haluaa minut maksumieheksi, mutta jos haluaisin vaikkapa uutta sisustustavaraa (esim. uusi ruokapöytä), niin miehen mielestä se ei ole lainkaan välttämätöntä. Meillä jousto tuntuu olevan kovin yksipuolista eli minä joustan, mutta mies ei osaa eikä halua kompromissejä, vaan on mielestään aina oikeassa.

Pistä miehesi ostamaan se taulutelkkari, ja osta ite ruokapöytä. Näin meillä tehtiin ja tyytyväisiä ollaan molemmat. Ja jos tulee ero niin eiku telkkari miehen muuttokuormaan ja pöytä omaan.

 

[miia74]

Kiitokset kaikille vastanneille. Miksiköhän parisuhdeasiat ovat niin monimutkaisia ? ? Olisikohan ollut helpompaa elää joskus vaikka viime vuosisadan alussa. Ei ehkä olisi niin paljon ihmissuhdesotkuja ja muita pohdittavana, vaikka elämä muuten saattaisi olla eri tavalla rankkaaa.
TÄllaista vain pohdin nyt.
Hyvää yötä kaikille yökukkujille ja nukkujille.

 

[Osa-aikaduunari]

Minulla ja puolisollani ei ole ongelmia kulujen jakamisessa, koska yhteen lasketut tulomme riittävät juuri ja juuri perustoimeentuloon ja pieniin hankintoihin. Meillä siis se maksaa, jolla kulloinkin on enemmän rahaa. Vuokranmaksuun osallistuu yleensä molemmat. Toistemme omiin pieniin ostoksiin emme puutu, koska rahankäyttö on molemmilla kohtuullista - itse olen tosin nuukempi osapuoli.

Mielestäni on jollain tapaa omituinen ajatus, että omistusasunnossa asuva henkilö perii puolisoltaan vuokraa. Sen sijaan yhtiövastikkeen jakaminen on kohtuullista, tai jos toisella on maksettavana asuntolaina, voisi toinen puolestaan maksaa vastikkeen. Remonttiraha on myös kyseenalainen, mikäli puolisolla ei ole asuntoon omistusoikeutta.

Mielestäni ap:n tapauksessa voisi toimia niin, että talon omistaja hoitaisi rakennus-, remontti- ja ylläpitokustannukset ja puoliso hoitaisi sähkö- ja vesimaksut, ruokakulut sekä taloustarvikkeet ikään kuin korvauksena ilmaisesta asumisesta. Tämä siis siinä tapauksessa, että molemmilla on jotakuinkin yhtä suuret tai hyvät tulot. Vaatteet ja muut henkilökohtaiset hankinnat molemmat maksaisivat pääsääntöisesti omasta pussistaan, tosin ei näistä mitään tarkkaa lukua tarvitsisi pitää.

 

[sivupersoona.]

Seiskanelonen.

Tuskin silloinkaan ihan helppoa on elo ollut. Nykyään tehdään mitättömistäkin asioista iso ongelma helposti. ( Enkä tarkoita tätä teidän tapausta, vaan yleensä.) Nykyään on totuttu liian helppoon elämään.
Olen tehnyt näinäaikoina sukututkimusta juuri tuolta 1800 luvult ja 1900 luvun alusta.
Minunkin suvussa on lapsikuolleisuus ollut melkoisen iso. Alle vuoden ikäisenä kuolleitakin on kymmenkunta ja alle 20 vuotiaita usita.
Kaikki lapset yhtä lukuunottamatta ovat syntyneet avioliitossa, ja se yksi kulkee kirkonkirjoissa nimikkeellä äpärä.
Tuskin tuota aikaa haluatte takaisin.

 

[Tarkan markan Liisa]

Jos maksat vuokraa, miehen tulee maksaa siitä joka kuukausi veroa 29% ja jos ei maksa, verottaja on pahana kun huomaa hänen pettäneen verotoimistoa.Vähennykset voi vähentää tuloista toki.
Miksi maksat kaikki ruokamenot? Onko mies niin ihana, että halaut elättää häntä ja hän ei sinua? oletko sekopää rakastunut?
Meillä on yhteinen tili,josta hoidetaan menot ja rahat pannaan sinne tulojemme suhteessa. ostoraamit on sovittu. Jos mies ostaa viinaa, ostaa aina omillaan. Minä en maksa niitä, mutta en myöskään anna sitten kompensaatiota ulkomaanmatkaan kun minulla joskus säästyy. En tuhlaa vaatteisiin enkä mihinkään.
Kotia rakennamme paljon kierrätysmateriaalista ja osallistun raskaaseen rakennustyöhön aivan kuten mieskin. Savupiipussa en uskaltanut olla roikkumassa ihan yhtä kauan kuin mies, mutta seiniä maalasin enemmän kuin mies ja villoitin ahtaissa tiloissa enemmän.

Ruokaostoksista neuvottelemme. Jos mies ei tyydy siihen mihin on varaa, tuhlatkoon enemmän, mutta ei yhteistä rahaa.Tänä on helppoa kun kuviossa ei ole lasta.

Mieheni ei ole niuho, mutta rahat jotenkin soljuvat sormien välistä, mutta hän kehittyy koko ajan ja olemmekin ottaneet juuri yhteisen siivousprojektin.

 

[Pekka.]

Hänen mielestään minun tulee maksaa hänelle vuokraa, jota maksan 400 euroa kuukaudessa.

-Olisi toisaalta epäreilua, jos et ottaisi lainkaan osaa asumiskustannuksiin vaan asuisit ilmaiseksi. Mielestäni sinun tulee maksaa vuokraa tai sitten sovitte niin, että omistatte asunnon yhdessä ja maksatte sitä molemmat. Valinta on teidän kummalla tavalla haluatte toimia. Jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Ei ole fiksua pitää kumppaniaan vuokralaisena ainakaan pitemmän päälle. Jos maksat vuokraa, niin sinun on hyväksyttävä ettei asunnosta jää sinulle mitään jos ero tulee. Siksi olisi järkevämpää, että myös omistat asunnosta sen, minkä olet maksanut. Pitemmän päälle vuokrajärjestely ei mielestäni ole hyväksyttävä, koska se ei kerrytä sinun omaisuuttasi. Itse voisin vastaavassa tilanteessa asua vähän aikaa vuokralla. Sitten tehtäisiin valinta: joko muutan pois tai asunto laitetaan molempien omistukseen ja yhteiseksi maksettavaksi. Tosiaan kumppanin pitkäaikaiseksi vuokralaiseksi en taatusti rupea.



Lisäksi maksan kaiken ruuan , taloustarvikkeet kuten pesuaineet ja muut vastaavat sekä sähkön ja vesimaksun, sanomalehden , nettimaksun. Lisäksi olen kustantanut miehelleni mm. lomamatkoja. Miehelleni jää maksettavaksi talon rakennuttamiskustannukset.


-Tuo ei ole hyväksyttävää! Itse en ainakaan suostuisi. Jos maksat jo vuokraa asumisesta, niin sinun ei tule maksaa muita elämiseen liittyviä kustannuksia yksinään. Kaikki yllämainitut kustannukset kuuluvat puoleksi teidän molempien maksettavaksi. On täysin kohtuutonta että maksat vuokran lisäksi kaikki muutkin elinkustannukset. Itse muuttaisin jo varmaan pois tuossa tilanteessa. Maksamalla vuokraa olet jo oman osasi hoitanut asumisesta, eikä muut kustannukset enää kuulu sinun maksettavaksi yksinään.

-Miten itse toimisin? Jos minulla olisi melko tuore ihmissuhde, olisin vasta tutustunut kumppaniin ja tarkoituksena olisi kokeilla yhteistä asumista, niin perisin vuokraa ja maksaisimme kaikki muut kulut puoleksi. Jos kyseessä olisi vakituinen vakaammalla pohjalla oleva suhde, niin en perisi vuokraa vaan kustantaisimme taloa molemmat ja omistaisimme sen yhdessä. Itse ajattelen miehenä asiasta näin, ja pitäisin tälläistä järjestelyä oikeudenmukaisena. Itse en voisi pitää omaa kumppania tuollaisena elättäjänä, niinkuin alkuperäisen mies tekee. Epäreilua menettelyä, jossa ajatellaan vain omaa etua. Omaa omaisuutta pyritään kartuttamaan mahdollisimman paljon toisen siivellä! Miehesi asenteessa tässä on ongelma, sinä olet jo joustanut enemmän kuin pitäisi näissä maksuasioissa. Toivottavasti sinuakin vähän huomioitaisiin.

-Jos miehesi ei selviä kustannuksista ilman elättäjää, niin myykööt asunnon.

-Jos minulla olisi hyvät tulot ja maksettu asunto, niin en perisi kumppanilta vuokraa vaan antaisin asua ilmaiseksi. Silloin tietysti myös pitäisin asunnon omissa nimissäni jatkossakin.

 

[Pekka.]

Nyt tosiaan laitatte nuo raha asiat vielä uudemman kerran keskusteluun! Oikeudenmukainen järjestely on löydyttävä, joka on molemmille tasapuolinen.
Eihän tuollaisesta järjestelystä mitään tule, koska se on niin epäreilu. Kumppania ei saa käyttää elättäjänä tai pyrkiä saamaan voittoa hänen kustannuksilla. Rahaa ei varmaankaan ole liikaa, mutta tasapuolinen järjestely on löydyttävä, jonka molemmat voivat hyväksyä. Ihan kamalalta kuulostaa minusta. Jos minulla olisi naisystävä niin en edes kahtaisi ehdottaa tuollaista menettelyä, jossa toisella maksatetaan vuokrat ja kaikki muut kustannukset. Se että miehelläsi menee rakentamiseen rahaa, ei anna oikeutta tuollaiseen jakoon rahankäytössä. Tosi kiltti nainen olet ollut, vähän liiaksikin asti.