T
tämä
Vieras
Heip!
Tässä ilmoittautuu nuori tuleva äiti.
Täytän 23 muutama viikko LA.n jälkeen ja mieheni on 25v.
Olemme molemmat tehneet töitä reippaasti nuoresta iästä lähtien ja ajatelleet raha-asioita kauaskantoisesti.
Aina molemmilla on ollut säästötilillä rahaa siltä varalta ettei hetkeen pysty töitä tekemään esim. murtaa jalkansa yms. Puoli vuotta säästöjä on aina ollut raja.
Ehdimme saada koulutusta edellisiin työpaikkoihimme mutta siirryimme opiskelemaan korkeakouluihin että saisimme entistä varmemmin töitä myös tulevaisuudessa. (minä vuonna 2007 ja mieheni 2009)
Päätimme yhdessä ettemme hanki omistusasuntoa ennenkuin molemmilla on korkeakouluopinnot suoritettu ja vähintään jommalla kummalla erittäin vakituinen työ.
Kun on esikoinen tulossa, olemme säästäneet ennen yritystä ja nyt odotusaikana tehokkaammin. Laskin juuri että keskenämme meillä on 25 000? säästöjä. Käyttötileillä yhteensä 2300?.
Näillä varoilla pärjäisimme yli 2 vuotta täysin tulottomina.
Tietenkään emme koskaan päästäisi asioita sille mallille että olisimme täysin tulottomina noin pitkään
Noilla rahoilla on tarkoitus voida ostaa kaikki lapselle tarvittavat hankinnat ja tuossa on myös varat sitä varten kun halutaan se oma asunto ostaa.
Oman asunnon osto voidaan olettaa tapahtuvan noin 3vuoden sisään, miehen opiskelujen vuoksi.
Ja kaikille jotka tulee kommentoimaan pappa betalar, voin sanoa ettei näin ole. Ihan on omia tuloja säästetty ja nykyiseen asuntoon (ensimmäinen) on kaikki hankittu itse, takuuvuokra itse eikä koskaan ole jäänyt vuokra maksamatta (ITSE).
Aavistuksen kuitenkin järkytyin rahaa koskevia ketjuja lukiessa. Kovin moni tuntuu olevan täysin vailla säästöjä? Itsellä ei olisi kovin varma olo, jos ei olisi varoja mihin turvautua huonona päivänä.
Ymmärrän, että säästömme olisi eri suuruiset jos se oma asunto jo olisi mutta nollille emme ikinä päästä talouttamme.
Ajattelisin että noin (9kk-)1v säästöt olisi hyvät olla. Ajatellen siis jotain omalle kohdalle sattuvaa vakavaa sairautta tai jos omainen sairastuisi. Jos vanhemmistani tai appivanhemmistani joku sairastuisi, haluaisin vapauden olla heidän kanssaan tai jos yllättäen joutuisin sisarrukseni tai heidän lapsensa huoltajiksi (isompi asunto, tämän lapsen tarvitsemat hankinnat, harrastukset, sairaskulut)
Onko tälläisiä jännittäjiä tosiaan näin vähän? Hauskoihin menoihin tottakai aina käytetään osa menoista (matkat, vaatteet, leffat ym) mutta yli kuukausitulojemme emme ikinä kuluta (vaatetilauksia netistä kuukausierinä!! ei ei ei).
Kiinnostaisi kuulla muiden mielipiteitä.
Tässä ilmoittautuu nuori tuleva äiti.
Täytän 23 muutama viikko LA.n jälkeen ja mieheni on 25v.
Olemme molemmat tehneet töitä reippaasti nuoresta iästä lähtien ja ajatelleet raha-asioita kauaskantoisesti.
Aina molemmilla on ollut säästötilillä rahaa siltä varalta ettei hetkeen pysty töitä tekemään esim. murtaa jalkansa yms. Puoli vuotta säästöjä on aina ollut raja.
Ehdimme saada koulutusta edellisiin työpaikkoihimme mutta siirryimme opiskelemaan korkeakouluihin että saisimme entistä varmemmin töitä myös tulevaisuudessa. (minä vuonna 2007 ja mieheni 2009)
Päätimme yhdessä ettemme hanki omistusasuntoa ennenkuin molemmilla on korkeakouluopinnot suoritettu ja vähintään jommalla kummalla erittäin vakituinen työ.
Kun on esikoinen tulossa, olemme säästäneet ennen yritystä ja nyt odotusaikana tehokkaammin. Laskin juuri että keskenämme meillä on 25 000? säästöjä. Käyttötileillä yhteensä 2300?.
Näillä varoilla pärjäisimme yli 2 vuotta täysin tulottomina.
Tietenkään emme koskaan päästäisi asioita sille mallille että olisimme täysin tulottomina noin pitkään
Noilla rahoilla on tarkoitus voida ostaa kaikki lapselle tarvittavat hankinnat ja tuossa on myös varat sitä varten kun halutaan se oma asunto ostaa. Oman asunnon osto voidaan olettaa tapahtuvan noin 3vuoden sisään, miehen opiskelujen vuoksi.
Ja kaikille jotka tulee kommentoimaan pappa betalar, voin sanoa ettei näin ole. Ihan on omia tuloja säästetty ja nykyiseen asuntoon (ensimmäinen) on kaikki hankittu itse, takuuvuokra itse eikä koskaan ole jäänyt vuokra maksamatta (ITSE).
Aavistuksen kuitenkin järkytyin rahaa koskevia ketjuja lukiessa. Kovin moni tuntuu olevan täysin vailla säästöjä? Itsellä ei olisi kovin varma olo, jos ei olisi varoja mihin turvautua huonona päivänä.
Ymmärrän, että säästömme olisi eri suuruiset jos se oma asunto jo olisi mutta nollille emme ikinä päästä talouttamme.
Ajattelisin että noin (9kk-)1v säästöt olisi hyvät olla. Ajatellen siis jotain omalle kohdalle sattuvaa vakavaa sairautta tai jos omainen sairastuisi. Jos vanhemmistani tai appivanhemmistani joku sairastuisi, haluaisin vapauden olla heidän kanssaan tai jos yllättäen joutuisin sisarrukseni tai heidän lapsensa huoltajiksi (isompi asunto, tämän lapsen tarvitsemat hankinnat, harrastukset, sairaskulut)
Onko tälläisiä jännittäjiä tosiaan näin vähän? Hauskoihin menoihin tottakai aina käytetään osa menoista (matkat, vaatteet, leffat ym) mutta yli kuukausitulojemme emme ikinä kuluta (vaatetilauksia netistä kuukausierinä!! ei ei ei).
Kiinnostaisi kuulla muiden mielipiteitä.
