A
aamuinen vuodatus
Vieras
Myönnän heti kärkeen, toivon saavani myötätuntoa ja asiallisia kommentteja/neuvoja. Olen tällä hetkellä niin loukkaantunut ja väsynyt, loppu!
Yritän tiivistää tilanteemme pähkinänkuoreen:
Miehelläni on vakituinen työpaikka, minulla ei. Olen hoitovapaalla ja teen satunnaisia iltavuoroja eräässä vanhainkodissa. Lisäksi perheeseemme kuuluu minun kaksi alakoululaista ja yksi yläkoululainen lapsi, nuorin on siis minun ja mieheni yhteinen, puolitoistavuotias taapero.
Olen mielelläni ottanut työvuoroja vastaan aina kun tarjotaan, tykkään työstä paljon. Ainut ongelma siinä on se, että aina minun mennessä iltavuoroon kolmeksi, joutuu mieheni menemään töihinsä aamukuudeksi, jotta ehtii kotiin siihen mennessä, kun mun pitää lähteä. Tämä rassaa miestä hyvin paljon. Hän moittii väsymystä, kun joutuu herätä aamulla niin aikaisin (ilman mun töihinmenoa hän saisi nukkua seitsemään, nyt hän joutuu nousta viideltä, tosin torkuttelee puoli kuuteen saakka, jolloin nousee ylös ja lähtee kiireellä töihin)
Meillä on todella tiukka taloudellinen tilanne, ja olen pitänyt omaa töissäkäyntiäni tärkeänä apuna tähän rahapulaan. Jo aiemmin olen huomannut pientä vähättelyä mieheni puolelta sekä itse työtäni että pientä palkkaa kohtaan. (enhän tietenkään tällä työllä rikastu, kun töitä ei ole päivittäin)
Nyt pääsen vihdoin itse asiaan, eli tämänaamuiseen konfliktiin.
Meidän taapero on valvottanut öisin jo pitemmän aikaa. Minä hoidan yöt ilman muuta, kun miehen pitää aamulla töihin. Viime yönä lapsi alkoi kitistä puoli kahdelta. En ollut siihen mennessä nukahtanut, koska nuo minun isommat joululomalaiset pitivät omaa shoutaan, eivätkä rauhoittuneet nukkumaan. Jouduin käydä komentamassa heitä monesti.
Otin taaperon viereemme. Siinä hän potki ja tukisteli mua puoli viiteen asti. En saanut nukuttua yhtään, miestä ei lapsi häirinnyt, kuorsaus vain kuului. Sitten tyttö alkoi taas kitistä, jolloin mies pomppasi raivoissaan sängystä ja alkoi sättiä mua. Hän vaati, että mun pitää perua oma töihinmenoni tänään, että hän saa levätä. Sanoin, että peru itse, jos et kerran jaksa töihin mennä, minä menen aivan varmasti töihin. Siihen mies huusi, että "sun vitun idioottipaskaduunis, josta et tienaa pennin vertaa, ei voi verrata mun vakipaikkaan!"
Otin tytön ja menin hänen kanssa olkkarin sohvalle. Siihen hän alkoikin nukahtaa, mutta sitten mies ryntäsi perässä ja alkoi suurieleisesti kolistella kahvinkeittopuuhissa. Kello oli tuolloin noin kymmentä vailla viisi, mies olisi voinut nukkua sinne puoli kuuteen asti, kuten yleensä tekee, ja juoda aamukahvin töissä. Tyttö tietenkin säpsähti hereille.
No, nousin sitten ylös ja alotin aamuhommat viideltä. Olen loukkaantunut, väsynyt ja helvetin vihainen. Mies istuu pelaamassa pleikkaa iltakaudet myöhään yöhön, ja sitten valittaa, kun väsyttää. Kärjistettynä mun pitäisi laittaa oma elämä syrjään, jotta herra saa viettää laatuaikaa itsensä kanssa puolille öin ja levätä illat.
No joo, vähän yli pähkinänkuoren meni, mutta kiitos jos jaksoit lukea. Vähän helpotti.
Yritän tiivistää tilanteemme pähkinänkuoreen:
Miehelläni on vakituinen työpaikka, minulla ei. Olen hoitovapaalla ja teen satunnaisia iltavuoroja eräässä vanhainkodissa. Lisäksi perheeseemme kuuluu minun kaksi alakoululaista ja yksi yläkoululainen lapsi, nuorin on siis minun ja mieheni yhteinen, puolitoistavuotias taapero.
Olen mielelläni ottanut työvuoroja vastaan aina kun tarjotaan, tykkään työstä paljon. Ainut ongelma siinä on se, että aina minun mennessä iltavuoroon kolmeksi, joutuu mieheni menemään töihinsä aamukuudeksi, jotta ehtii kotiin siihen mennessä, kun mun pitää lähteä. Tämä rassaa miestä hyvin paljon. Hän moittii väsymystä, kun joutuu herätä aamulla niin aikaisin (ilman mun töihinmenoa hän saisi nukkua seitsemään, nyt hän joutuu nousta viideltä, tosin torkuttelee puoli kuuteen saakka, jolloin nousee ylös ja lähtee kiireellä töihin)
Meillä on todella tiukka taloudellinen tilanne, ja olen pitänyt omaa töissäkäyntiäni tärkeänä apuna tähän rahapulaan. Jo aiemmin olen huomannut pientä vähättelyä mieheni puolelta sekä itse työtäni että pientä palkkaa kohtaan. (enhän tietenkään tällä työllä rikastu, kun töitä ei ole päivittäin)
Nyt pääsen vihdoin itse asiaan, eli tämänaamuiseen konfliktiin.
Meidän taapero on valvottanut öisin jo pitemmän aikaa. Minä hoidan yöt ilman muuta, kun miehen pitää aamulla töihin. Viime yönä lapsi alkoi kitistä puoli kahdelta. En ollut siihen mennessä nukahtanut, koska nuo minun isommat joululomalaiset pitivät omaa shoutaan, eivätkä rauhoittuneet nukkumaan. Jouduin käydä komentamassa heitä monesti.
Otin taaperon viereemme. Siinä hän potki ja tukisteli mua puoli viiteen asti. En saanut nukuttua yhtään, miestä ei lapsi häirinnyt, kuorsaus vain kuului. Sitten tyttö alkoi taas kitistä, jolloin mies pomppasi raivoissaan sängystä ja alkoi sättiä mua. Hän vaati, että mun pitää perua oma töihinmenoni tänään, että hän saa levätä. Sanoin, että peru itse, jos et kerran jaksa töihin mennä, minä menen aivan varmasti töihin. Siihen mies huusi, että "sun vitun idioottipaskaduunis, josta et tienaa pennin vertaa, ei voi verrata mun vakipaikkaan!"
Otin tytön ja menin hänen kanssa olkkarin sohvalle. Siihen hän alkoikin nukahtaa, mutta sitten mies ryntäsi perässä ja alkoi suurieleisesti kolistella kahvinkeittopuuhissa. Kello oli tuolloin noin kymmentä vailla viisi, mies olisi voinut nukkua sinne puoli kuuteen asti, kuten yleensä tekee, ja juoda aamukahvin töissä. Tyttö tietenkin säpsähti hereille.
No, nousin sitten ylös ja alotin aamuhommat viideltä. Olen loukkaantunut, väsynyt ja helvetin vihainen. Mies istuu pelaamassa pleikkaa iltakaudet myöhään yöhön, ja sitten valittaa, kun väsyttää. Kärjistettynä mun pitäisi laittaa oma elämä syrjään, jotta herra saa viettää laatuaikaa itsensä kanssa puolille öin ja levätä illat.
No joo, vähän yli pähkinänkuoren meni, mutta kiitos jos jaksoit lukea. Vähän helpotti.