raivostuttava vaari

[Yks suivaantunut isä]

Nyt on sellainen tilanne että lapseni isoisä on hyvin omistushaluinen. Ottaa todella kupoliin!

Hän tekee monenlaista pikkujuttua että saisi viettää lapseni(8kk) kanssa enemmän aikaa kuin minä, isä. Ehdottelee 'hienovaraisesti' että jos mulla on kiireitä ei tarvi hakea sovittuina aikoina käymään tai onkin sopinut jonkun sukulaiskäynnin kun olen menossa käymään eli eivät olekaan paikan päällä. Jne.

Asun erossa exästä ja tuntuu nyt siltä että vaari haluaa leikkiä poikani isää. Exä on muuttanut asumaan hänen lähelleen ja vaari hoitaa usein poikaa koska on osa-aikaeläkkeellä, ja muutenkin näkevät päivittäin.

En vaan pidä hänen tavastaan omia lastani, vaikka onkin tärkeä henkilö lapselle. Hän sivulauseessa vähättelee minun ja pojan tekemisiä ja mainitsee mitä HE ovat yhdessä tehneet ja kuinka poika on paapan kaveri. Hän muistuttaa miten ulkonäkökin on "Meikäläisiä", ikään kuin kiusatakseen minua ettei poika muistuta isäänsä lainkaan. Mikä ei edes pidä paikkaansa.

Meillä oli exän kanssa suhde jo loppu kun hän ilmoitti että odottaa lasta. Jotenkin odotusaikana jo kävi ilmi eri tavoin että ikään kuin olisivat toivoneet että en kantaisi vastuuta lapsesta, mm. usein sanoivat ettei minun tarvitse osallistua mihinkään maksuihin jos en halua, he eivät vaadi niitä tai muutakaan minulta. Mutta en ole sellainen mies joka ei omasta lapsestaan haluaisi huolehtia! Päinvastoin, itselleni on tärkeää olla isänä ja rakastan lastani yli kaiken.

Tässä on ainoa hyvä puoli se että lapsen äidin kanssa emme ole riidoissa vaan voimme sopia kaikesta tosi hyvin. Mutta tuntuu ettei hän oikein isänsä hössötyksistä välitä eikä halua puuttua niihin. Onhan isä muuten ihan mukava, varsinkin tyttärelleen ja lapsenlapselleen. Olen sanonut hänelle että toivottavasti isä ei kuvittele että jotenkin kyllästyisin isyyteen ja lapsesta huolehtimiseen ja luovuttaisin isän roolin vaarille. Isä on sitäkin vihjaillut varovasti sivulauseessa. Tuntuu nyt siltä että hän alkaa vähitellen talloa varpailleni ja se on sitten kyllä liikaa. Isänä minulla on oikeus lapseeni ja lapsellani on oikeus minuun isänä. Vaari on 'vaan vaari'. Ja toistaiseksi olen hyvää huolta lapsesta pitänyt ja maksanut sovitut elatusmaksut aina ajallaan.

Tulipas pitkä tilitys. Kysyisin, onkohan muilla samoja kokemuksia liian omistushaluisista vaareista/mummoista jotka tallovat lapsen biologisen vanhemman yli tavalla tai toisella? Onko tässä kyse vallasta ja lapsi välikappaleena vai mistä on kyse? Vai haluaako vaari vielä keski-iässä leikkiä tuoretta isää vaikka hänen roolinsa onkin vaarin rooli?

 

[Eräs miniä]

Sinulla on todella ikävä tilanne ja hyvä, että pidät puolesi! Vaari on tosiaankin vain vaari- eikä isän paikkaa voi viedä.

Meillä ei tilanne noin paha eikä vastaavanlainen kuin sinulla, mutta alussa anoppi yritti olla omistushaluinen esim. yritti painostaa antamaan kaksiviikkoisen poikamme yöhoitoon, kun oli muka niin huolissaan minun väsymisestäni...olisi jopa maksanut hotelliyön, että olisi minusta päässyt eroon. Monella muullakin tavalla piikittelee ja nakkelee ihme kommentteja ja samalla voivottelee, että kun lapsemme on poika eikä hänen toivomansa tyttö.

Jonkinlaista valtataistelua olen minä ainakin tässä ollut näkevinäni. Anoppia korpeaa, kun minä päätän mieheni kanssa lapsemme asioista, eikä hänellä olekaan sananvaltaa, vaikka kuinka haluaisi. Tilanne on helpottanut alusta, kun tein heti selväksi etten suostu pompoteltavaksi. Ei anoppia juurikaan meillä näy, mikä sopii vallan mainiosti. Ehkä kerran kuussa käy poikaa katsomassa ja se riittää.

Mieheni ei oikein nähnyt tilannetta samoin kuin minä ja se alussa aiheutti riitoja. Myöhemmin hänkin on tullut huomaamaan äitinsä kaksinaamaisuuden.

Tsemppiä sinulle, kukaan ei sinun paikkaasi voi viedä.

 

[efd]

Täytyy sanoa, että itselläni ei ole moista kokemusta, mutta kyllä tuo aika kamalalta kuulostaa...

Jos nyt koita laittaa itseni sinun asemaan siinä mielessä, että kyseessä olisi ex-anoppini (koska olen nainen), niin päässäni varmaan kiehuisi pikkaisen...

Ei ole oikein kyllä isoisältä tuollainen käytös. Ainahan voi tulkita tilanteen väärin, mutta en usko, että olet sen tehnyt, koska kyllä tuollaisen voi aistia ilmapiiristä ja suorista ilmaisuista...

Kyllä ihmisiä kiehuttaa vähemmästäkin. Minunkin ystävättäreni anoppi oli esitellyt tälle ystävättärelleni, kuinka saman näköisiä tämä anoppi itse ja tämän ystävättäreni lapsi ovat. Ystävääni ei todellakaan kiinnostanut! Joku juttu siinä on, ettei kuitenkaan halua kuulla noita juttuja... Se on ikään kuin lapsi yhtäkkiä kuuluisikin jollekin muulle! Minä itse olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Mieheni isoäiti esitteli, kuinka paljon lapsemme on hänen näköinen, kuin hän on ollut nuori. Minua ei olisi vähempää voinut kiinnostaa. Olen jälkikäteen ajatellut, ettei minua tietty ole ikinä haitannut se, että kaikki sanovat lastamme mieheni näköiseksi. Minusta se on ihanaa ja miehellekin tulee hyvä mieli. Sainhan minä häntä kuitenkin kantaa sen 9 kuukautta. En kuitenkaan kestä sitä, että lapsemme näyttävät koko miehen suvulta! Tykkään siitä, että he näyttävät meiltä, mutta ei missään nimessä muilta!

Näissä esimerkeissäni ei muuten ole mitään vihamielisyyttä kohdistuen sukuun. Sekä minä, että ystävättäreni tulemme erittäin hyvin toimeen näiden miesten sukulaisten kanssa, joten nämä olivat täysin yksittäisä tilanteita. Tulihan minulla jopa vähän hyvä mieli siitä miehen isoäidin puolesta, että hän sai nähdä itseään lapsen lapsen lapsessaan. Uskon kuitenkin itse, että lapsemme on vain meidän näköisemme.

Juu... Minun esimerkkini oli varmasti varsin naurettava verrattuna sinun tilanteeseesi, mutta voin sanoa, että ymmärrän sinua, sillä sinun tilanteesi on minun tilateeni potenssiin 1000.

Toivottavasti saatte asian selvitettyä! Neuvoja en oikein osaa antaa... :/

 

[Irina69]

Tilanne kuulostaa kieltämättä ilkeältä. Elääkö vaari yksin? Kuulostaa siltä, että hän on ollut kovin yksinäinen ja luo nyt sisältöä elämäänsä tyttärenpoikansa kautta. Ilmeisesti lapsi on ollut hänelle kovin odotettu?

Oletko jutellut hänen kanssaan tästä ihan "aikuisten oikeasti" eli tuonut esille kuinka hänen käytöksensä loukkaa sinua ja vaikeuttaa sinun isyyttäsi poikasi kanssa? Muista kuitenkin, että isovanhemmat välillä "höpsähtävät" lapsenlapsiinsa, mutta kyllä se lapsi tietää ja tuntee oikean isänsä. Ei rakastavan isän paikkaa voi kukaan viedä.

Itse olen ollut nyt reilut 2 kk yh:na ja tyttö on 7 kk, tapaavat isänsä kanssa onneksi nykyään melko usein. Vaikka minä olen se joka lasta jatkuvasti hoitaa, niin isi on isi. Eli jopa äiti jää kakkoseksi kun isi on paikalla eli ei se yhteys katoa, vaikka joku yrittäisi siihen väliin tunkeakin. Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen paremmin hän tajuaa kuka on kuka. Silloin vaari on vain vaari, vaikka olisi kuinka läheinenkin ja isä on sentään ISÄ!

Kannattaa muistaa, että vanhuksilla on omat, joskus erittäin ärsyttävätkin, tapansa ja he ovat kovin ylpeitä lapsenlapsistaan, mutta samalla pitää pitää tiukkaa linjaa ja ilmoittaa oma kantansa selvästi ja ymmärrettävästi.

Tsemppiä sinulle tilanteeseen!

 

[onerva12]

"se yhteys katoa, vaikka joku yrittäisi siihen väliin tunkeakin. Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen paremmin hän tajuaa kuka on kuka. Silloin vaari on vain vaari, vaikka olisi kuinka läheinenkin ja isä on sentään ISÄ! "


Mutta minkä ikäinen tämä lapsi on? Jos kovin nuori ja siihen väliin tulee hösöään esim tämä vaari ja puheillaan,sekä paljolla läsnäolollaan saa aikaan sen että laspi kiintykiin enmpio vaariin, kovin pienihän tykästyy myös vaariin "isänä" kun ei ymmärrä todellista asiaa. Itse uusioperheessä ja sillon 4 vuotias laspi tykkäsi minusta enemmän kuin äidistään, niin että piti muistutella lapselle kuka hänen äitinsä onkaan, etten suinkaan minä.

 

[Yks suivaantunut isä taas]

Kiitos kannustuksesta ja hyvistä vastauksista!

Nyt on vähän taas helpompi olo kun en ole nähnyt lapseni vaaria muutamaan päivään. Yritän hillitä tunteitani ja muistaa mitä sanoitte "isä on sentään ISÄ"! Näin olen minäkin ajatellut ja ehkä pelkään liikaa että poika kiintyisi enemmän isoisäänsä kuin minuun.

Olen hienovaraisesti yrittänyt sanoa asiasta mutta ihan suoraan en ole viitsinyt. Olen miettinyt että ehkä sanon jos hän aivan suoraan yrittää manipuloida poikaa ja mitätöi esim. tekemisiäni. Toivon että silloin saan hillittyä itseäni hyvin ja pystyn kohtelemaan lapsen vaaria rauhallisesti ja ymmärtäväisesti. Hän on todellakin yksinäinen ja hänelle tytär on kaikki kaikessa.

Uskon kuitenkin että tilanne helpottuu kun poika kasvaa ja ymmärtää että iskä ei hylkää vaan rakastaa ja haluaa viettää mahdollisuuksien mukaan paljon aikaa poikansa kanssa.

 

[Irina69]

Tsemppiä ja malttia ap! Sinulla on tosi hieno asenne asiaan ja asenne on kohdallaan, muista aina että asioilla on tapana järjestyä ja tosiaan loukkaamalla vaaria et saavuta mitään, mutta toimimalla hienovaraisesti, saatat jopa joskus saada vaarin kunnioittamaan sinua enemmän. Jos tytär on aina ollut erittäin tärkeä hänelle, voi takana olla myös siihen liittyvää suojelua ja sitä kautta kaunaa sinua kohtaan.

Hiljaa hyvä tulee ja kyllä se poika tuntee rakastavan isänsä, eikä ota vaaria isiksi, jos välinne ovat tarpeeksi läheiset ja tapaatte usein Anna vain ajan kulua ja ole lastasi lähellä..