Räjähdin totaalisesti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ähh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

ähh

Vieras
Voi vi.....u että ottaa kupoliin ja todella lujaa... Olen aikas räiskyvä luonne jo ihan ilman mitäänkin, niin tuli sitte räjähdettyä 3vee likalle iltapalapöydässä, kun jugurtit lens... pitkin pöytiä... Isäntä sit siinä räjähti mulle kun olis siis eka jotain sanonut hälle, et hää vaan lässyttää lapsilleen... no minä olin taas lapsellinen ja kaikkee muuta sellaista... et ihan kiva pikku revanssi taas tällai hyvän viikonlopun päälle...
Pitäis varmaan ihan oikeesti mennä puhuun asioista jollekin, tuntuu et kaikki vaa kaatuu päälle... Rakastan lapisani ja miestäni, mutta en osaa sanoa sitä saati kunnioittaa sitä, olen siis huono ihminen :( Mutta miten hitossa mä tästä nyt alan nostaa nokkaa kohti ylöspäin??? Tarttisin vaan jonkun kaverin jonka kanssa sais puhua ja puhua...
 
ootteko te jatkuvasti erimieltä lastenkasvatuksesta? Kuulostaa niinkuin olis käyny niin, että isä on sitäkin lepsumpi hyvitelläkseen lapsille sun äkkinäisyyttä, eli se pelaa silloin sua vastaan, ja sä taas kiristyt aina tiukemmaksi koska koet ettet voi luottaa toisen lojaalisuuteen. Ja alat halveksia.

Jos tuohon menee, niin asetelma pahenee jatkuvasti noidankehätyyliin. Teidän täytyy molempien nöyrtyä ja oppia tukemaan toisianne sen sijaan, että kaivatte maata toisen alta. Lapset reagoi tuohon jännitykseen ja pränkkää jatkuvasti, jos vanhemmat ei vedä yhtä köyttä.

Ja sitten lapset perii tuon tunteen, että ovat huonoja ihmisiä. Sehän on se palaute jota he tottuvat saamaan, kun kanssakäyminen menee liian usein negatiivisen kautta. Muistelen, että parisuhteista sanotaan, että joka kymmenes viesti voi olla negatiivinen mutta ei useampi, muuten ollaan kusessa.
 

Yhteistyössä