P
Pk-seudun gimma
Vieras
Minulla on seuraavankaltainen "ongelma" suhteessani joka vaivaa mieltäni päivittäin. Tapasin puoli vuotta sitten nykyisen mieheni, olemme muutaman vuoden vajaaa kolmekymppisiä. Hän hieman vanhempi.
Suhteemme toimii hyvin ja hän on kaikkea mitä mieheltä toivon.En uskonut hänen kaltaisiaan olevan olemassakaan. Pystymme puhumaan kaikesta ja kunnioitamme toisiamme. Yhdessä asiassa emme vaan pääse puusta pitkään. Olemme puhuneet yhteenmuutosta teorian tasolla, mutta keskustelu tyssää aina samaan kohtaan.
Minulla on unelmieni työ pääkaupungissa, samoin kaikki ystävät, perhe, koko elämä täällä ja haluan asua täällä. Hän asuu reilun sadan kilometrin päässä, jossa hänellä on ihana koti, työ ja koko elämä. Työnsä vuoksi hänen täytyy kulkea pitkiä matkoja sekä pk-seudulle että keski-suomeen. Silti hänen työnsä keskittyy pääosin hänen omalle paikkakunnalleen. Hänelle myös työ on todella tärkeä eikä sitä voi tehdä pk- seudulta käsin. Minä en voi löytää yhtä mielenkiintoista työtä ko. pikkukaupungista.
Kumpikaan ei pysty muuttamaan toisensa paikkakunnalle ilman suuria uhrauksia. Tässä se kysymys tuleekin: kumpi luopuu omasta elämästään ja taipuu toisen mukaan? Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta? Oma unelmani olisi asua hänen kanssaan omalla paikkakunnallani, hän varmasti toivoisi minun muuttavan hänen luokseen. Aiheuttaisiko se että taipuu näin isossa asiassa toisen tahtoon katkeruutta myöhemmin? Kai sitä on ennenkin löydetty kumppaneita oman asuinpaikkakunnan ulkopuolelta ja silti saatu yhteinen elämä järjestymään? Onko mitään hyviä neuvoja? Tuntuu pahalta etten voi iloita täysillä suhteestamme koska yhteinen tulevaisuus tuntuu kaikilta kanteilta ajateltuna mutkikkaalta.
Suhteemme toimii hyvin ja hän on kaikkea mitä mieheltä toivon.En uskonut hänen kaltaisiaan olevan olemassakaan. Pystymme puhumaan kaikesta ja kunnioitamme toisiamme. Yhdessä asiassa emme vaan pääse puusta pitkään. Olemme puhuneet yhteenmuutosta teorian tasolla, mutta keskustelu tyssää aina samaan kohtaan.
Minulla on unelmieni työ pääkaupungissa, samoin kaikki ystävät, perhe, koko elämä täällä ja haluan asua täällä. Hän asuu reilun sadan kilometrin päässä, jossa hänellä on ihana koti, työ ja koko elämä. Työnsä vuoksi hänen täytyy kulkea pitkiä matkoja sekä pk-seudulle että keski-suomeen. Silti hänen työnsä keskittyy pääosin hänen omalle paikkakunnalleen. Hänelle myös työ on todella tärkeä eikä sitä voi tehdä pk- seudulta käsin. Minä en voi löytää yhtä mielenkiintoista työtä ko. pikkukaupungista.
Kumpikaan ei pysty muuttamaan toisensa paikkakunnalle ilman suuria uhrauksia. Tässä se kysymys tuleekin: kumpi luopuu omasta elämästään ja taipuu toisen mukaan? Onko kenelläkään ollut vastaavanlaista tilannetta? Oma unelmani olisi asua hänen kanssaan omalla paikkakunnallani, hän varmasti toivoisi minun muuttavan hänen luokseen. Aiheuttaisiko se että taipuu näin isossa asiassa toisen tahtoon katkeruutta myöhemmin? Kai sitä on ennenkin löydetty kumppaneita oman asuinpaikkakunnan ulkopuolelta ja silti saatu yhteinen elämä järjestymään? Onko mitään hyviä neuvoja? Tuntuu pahalta etten voi iloita täysillä suhteestamme koska yhteinen tulevaisuus tuntuu kaikilta kanteilta ajateltuna mutkikkaalta.