Rakas isäni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Cassyput
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Cassyput

Aktiivinen jäsen
28.04.2007
11 131
0
36
Koko elämäni jokainen sekunti olen odottanut, että saisin sinulta edes pienen hippusen hyväksyntää ja pyyteetöntä rakkautta. Kaikki mitä olen tehnyt, olen tehnyt saavuttaakseni sun rakkauden. Niin monta kertaa kun olen itseni ylittänyt, kaikki saavutukset jotka olen tehnyt.. Aivan turhaa. Onko liikaa vaadittu, että edes joskus voisin saada jonkun hyväksyvän kommentin, jonkun osoituksen siitä että olen ollut tarpeeksi hyvä tytär? Että olen ollut rakkautesi arvoinen. Mitään muuta en ole koskaan yhtä paljon tarvinnut, kuin aivan pienen hitusen tunnetta siitä että riitän sinulle. Että olen kyllin hyvä.

Ilmeisesti mä olin sulle syntymästä asti vääränlainen, tai ehkä jo ennen syntymääni. Kerta kaikkiaan epäonnistunut, huikentelevainen, kohtuuton, arvostelukyvytön, typerä, naivi, itsekäs, itsekeskeinen, jokaisella mahdollisella tavalla vääränlainen.

Edes aikuisena en kelpaa sulle. Kaiken tän jälkeen... Minä kirjoitin neljä Laudaturia tehdäkseni sut ylpeäksi ja tyytyväiseksi. Minä valmistuin hyvään ammattiin nuorena ja hankin välittömästi korkeatasoisen työpaikan ollakseni sulle tarpeeksi hyvä. Ja nyt kun olen antanut sulle kaksi kerrassaan täydellistä tyttärentytärtä, en vieläkään kelpaa enkä osaa tehdä mitään oikein.

Joka päivä taistelen, jotta saavuttaisin vielä joskus sen hyväksynnän. Toivo elää niin sitkeästi. Vaikka jotenkin kyllä tiedän, että mikään mitä teen, ei tule tekemään musta riittävän hyvää.


Kunpa voisin kertoa sulle... Mun surulla ei ole pohjaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Koko elämäni jokainen sekunti olen odottanut, että saisin sinulta edes pienen hippusen hyväksyntää ja pyyteetöntä rakkautta. Kaikki mitä olen tehnyt, olen tehnyt saavuttaakseni sun rakkauden. Niin monta kertaa kun olen itseni ylittänyt, kaikki saavutukset jotka olen tehnyt.. Aivan turhaa. Onko liikaa vaadittu, että edes joskus voisin saada jonkun hyväksyvän kommentin, jonkun osoituksen siitä että olen ollut tarpeeksi hyvä tytär? Että olen ollut rakkautesi arvoinen. Mitään muuta en ole koskaan yhtä paljon tarvinnut, kuin aivan pienen hitusen tunnetta siitä että riitän sinulle. Että olen kyllin hyvä.

Ilmeisesti mä olin sulle syntymästä asti vääränlainen, tai ehkä jo ennen syntymääni. Kerta kaikkiaan epäonnistunut, huikentelevainen, kohtuuton, arvostelukyvytön, typerä, naivi, itsekäs, itsekeskeinen, jokaisella mahdollisella tavalla vääränlainen.

Edes aikuisena en kelpaa sulle. Kaiken tän jälkeen... Minä kirjoitin neljä Laudaturia tehdäkseni sut ylpeäksi ja tyytyväiseksi. Minä valmistuin hyvään ammattiin nuorena ja hankin välittömästi korkeatasoisen työpaikan ollakseni sulle tarpeeksi hyvä. Ja nyt kun olen antanut sulle kaksi kerrassaan täydellistä tyttärentytärtä, en vieläkään kelpaa enkä osaa tehdä mitään oikein.

Joka päivä taistelen, jotta saavuttaisin vielä joskus sen hyväksynnän. Toivo elää niin sitkeästi. Vaikka jotenkin kyllä tiedän, että mikään mitä teen, ei tule tekemään musta riittävän hyvää.


Kunpa voisin kertoa sulle... Mun surulla ei ole pohjaa.

miksi tarvitsee aikuisena saada isän hyväksyntää? etkö voi ajatella, että et voi muutta persoonallisuushäiriöistä? mitä isäsi merkkaa sinulle enää aikuisena??
 
Alkuperäinen kirjoittaja sas:
miksi tarvitsee aikuisena saada isän hyväksyntää? etkö voi ajatella, että et voi muutta persoonallisuushäiriöistä? mitä isäsi merkkaa sinulle enää aikuisena??

Nää on asioita, jotka sattuu syvään ja kauan ja vaikuttaa KOKO elämä ajan itsetuntoon. Ei niitä järjellä saa pois ajateltua.
Mie edelleen ikävöin aivan suunnattomasti sitä isääni, joka miulla oli, kun olin lapsi, vaikka käytännössä olen katkaissut välini alkoholisti-isääni aikuisiällä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Tarvisin varmaan jotain terapiaa. Mutta hitto kun minen jaksa.

Mä aloin repiä itseäni irti vanhemmistani erittäin rajusti kuluneiden viikkojen aikana. Ymmärsin, että olen tähän maailmaan syntynyt tasa-arvoisena ja ansainnut pelkkää rakkautta. Ihmislapsi syntyy maailmaan rakastettavaksi eikä siksi, jotta ottaisi vastaan iskuja. Isäsi ei kyennyt parempaan, eikä se ollut sinun vikasi. Hänellä on niskassaan sunnaton määrä tuskaa, jota ei itse toivonut. Hänen sielunsa rakastaa sinua, muttei tuskansa läpi näe omaa lastaan. Älä yritä mielyttää häntä tai hakea hyväksyntää, sillä silloin astut itsestäsi ulos.
 
Onhan noi veemäistä ja tosiaan; tuohon on poispääsy. En tiedä ymmärrätkö ( oletko ottanut selvää ) miksi isäsi on tuollainen. Mutta isäsi ymmärtämisen pitäisi auttaa sinua paljonkin. Se että ensin ymmärtää ja sitten hyväksyy tilanteen. Ei silti tarvitse tarkoittaa sitä että hyväksymällä ottaisi mallia. Pitää vain hyväksyä asia asiana faktana.
Hyvää joulua kaikesta huolimatta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Koko elämäni jokainen sekunti olen odottanut, että saisin sinulta edes pienen hippusen hyväksyntää ja pyyteetöntä rakkautta. Kaikki mitä olen tehnyt, olen tehnyt saavuttaakseni sun rakkauden. Niin monta kertaa kun olen itseni ylittänyt, kaikki saavutukset jotka olen tehnyt.. Aivan turhaa. Onko liikaa vaadittu, että edes joskus voisin saada jonkun hyväksyvän kommentin, jonkun osoituksen siitä että olen ollut tarpeeksi hyvä tytär? Että olen ollut rakkautesi arvoinen. Mitään muuta en ole koskaan yhtä paljon tarvinnut, kuin aivan pienen hitusen tunnetta siitä että riitän sinulle. Että olen kyllin hyvä.

Ilmeisesti mä olin sulle syntymästä asti vääränlainen, tai ehkä jo ennen syntymääni. Kerta kaikkiaan epäonnistunut, huikentelevainen, kohtuuton, arvostelukyvytön, typerä, naivi, itsekäs, itsekeskeinen, jokaisella mahdollisella tavalla vääränlainen.

Edes aikuisena en kelpaa sulle. Kaiken tän jälkeen... Minä kirjoitin neljä Laudaturia tehdäkseni sut ylpeäksi ja tyytyväiseksi. Minä valmistuin hyvään ammattiin nuorena ja hankin välittömästi korkeatasoisen työpaikan ollakseni sulle tarpeeksi hyvä. Ja nyt kun olen antanut sulle kaksi kerrassaan täydellistä tyttärentytärtä, en vieläkään kelpaa enkä osaa tehdä mitään oikein.

Joka päivä taistelen, jotta saavuttaisin vielä joskus sen hyväksynnän. Toivo elää niin sitkeästi. Vaikka jotenkin kyllä tiedän, että mikään mitä teen, ei tule tekemään musta riittävän hyvää.


Kunpa voisin kertoa sulle... Mun surulla ei ole pohjaa.

Voi kun tuli ihan kylmät väreet..koskettavaa.
Mulla aivan samanlainen isä, ei hyväksy minua vieläkään aikuisena.
 
Voi.. :hug:
Sinulla on lapset jotka hyväksyvät sinut juuri tuollaisena ja rakastavat valtavasti, kenties myös mies joka tekee samoin. Keskity enemmän heihin jotka aidosti sinusta välittävät ja ota etäisyyttä isääsi. Keskusteluavun hakeminen varmasti helpottaisi elämääsi aika lailla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja enkelilaulu:
Hänellä on niskassaan sunnaton määrä tuskaa, jota ei itse toivonut. Hänen sielunsa rakastaa sinua, muttei tuskansa läpi näe omaa lastaan.
Kiitos näistä sanoistasi. :'(

Tosiaan tiedän kyllä aika paljon syitä isäni LIEVÄSTI haastavaan luonteeseen, mutta se ei tunnu auttavan. :/

Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
:hug: :hug:
osaatko sinä kuitenkin itse rakastaa itseäsi? Arvostaa?
Osaathan, sano, että osaat?

En osaa vastata tähän. Jotenkin osaan, mutta vain saavutusteni kautta.

Alkuperäinen kirjoittaja Rähmäkäpälä:
Voi.. :hug:
Sinulla on lapset jotka hyväksyvät sinut juuri tuollaisena ja rakastavat valtavasti, kenties myös mies joka tekee samoin. Keskity enemmän heihin jotka aidosti sinusta välittävät ja ota etäisyyttä isääsi. Keskusteluavun hakeminen varmasti helpottaisi elämääsi aika lailla.

Mun mieheni on ainoa syy, miksi olen näinkin tervehenkinen nykyään. Parempaa en voisi mitenkään toivoa. Rakastan sitä niin paljon että kipeetä tekee. Ja ne lapset... Mulle on vissiin annettu tyttäriä, että joutuisin kohtaamaan omia traumojani mahdollisimman paljon. Joka tapauksessa mun oma perhe on suurin siunaus mitä kuvitella saattaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne.

*MUOKS* Mua on jo terapoitu edestä ja takaa, istuen ja maaten... Tiedä miltä mun elämä nyt näyttäisi ilman sitä.

Jos ei auta terapia, niin miten ois lobotomia? Vai kävitkö jo?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Cassy:
Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne.

*MUOKS* Mua on jo terapoitu edestä ja takaa, istuen ja maaten... Tiedä miltä mun elämä nyt näyttäisi ilman sitä.

Jos ei auta terapia, niin miten ois lobotomia? Vai kävitkö jo?

No ei tää taida ihan sen arvoista kumminkaan olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Toivon, että näkisit itsesi ihana, ilman että mittaisit itseäsi saavutuksillasi.
:hug:

On se tosi vaikeeta... Mutta kyllä se auttaa että tuo mies aikoo vakaasti rakastaa minua elämänsä loppuun asti. :o En vaan käsitä miksi, mutta niin se on.
 

Similar threads

V
Viestiä
7
Luettu
607
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
5
Luettu
6K
Aihe vapaa
"kohtalotoveri"
K
V
Viestiä
18
Luettu
800
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
22
Luettu
433
K

Yhteistyössä