Rakastaa ei rakasta, yö/päivä,KyyneltenMeri

[Kyynelten Meri]

Miten voikin olla parisuhde näin vaikeaa??
Mihin te tyydytte tai mitä te vaaditte mieheltänne ja suhteeltanne?
Mitä miehenne tai kumppaninne tekee teidän eteen? Entäs mitä vuodet tekevät suhteellenne?

Minä aikuinen nainen, todellakin NaiNeNN!! Kaipaan miehekkyyttä hieman machoa herrasmiestä, tuntea olevani arvostettu, kumpa eteeni tehtäisiin sydämestä asti töitä edes joskus-saisin tuntea että minut halutaan olen se hänen valittunsa, ja ihana olisi käyttää kauniita alusvaatteita ja tuntea hurmaavansa oman miehen ja kokea intohimoa ja kiihkoa silmiin katsoen, entäs suudelmat niitä en ole kokenut yli 5 vuoteen. Pusuttelua kylläkin.
Mieheni on yö:tarkoittaen hänen jäykkyyttään ihmisenä,junttimaisuutta, puhumattomuutta, passiivisuutta,impulsiivisuutta ei ole mihinkään. Hänellä on vain työ, hyvä auto, kuntosali, sänky, Tv ja ruoka. Se on siinä. Minä olen päivä: eloisa,puhelias, impulsiivinen,haasteellinen, fiksu ja ajoittain kärsimätön. Olen pienestä paikkakunnasta ja suuren maailman luonteinen, mieheni on kaupunkikolli ja erittäin pinnallinen ajatusmaailmassaan.

Tässä on tilanteeni, me rakastamme omalla tavallaan,mutta toisaalta mitään eloa en tunne olevan, en saa tuntea ihanaa kosketusta ihollani, en himokasta miehen liikehdintää,en ihania keskustelutuokioita elämästä tai mistä vaan, emme oikeastaan tunne toisiamme laisinkaan koska ajatuksia ei jaeta, jos yritän tulee mieheni muuri ja jäykkyys vastaan..olen puhunut mutta yksinpuhelu ei tuota mitään mielihyvää eikä kehitystä mihinkään.

Meillä on raju historia mieheni alkoholikäyttäytymisen suhteen, olen kestänyt todella rajuja asioita ja kohtelua(ei väkivaltaa ei pettämistä mutta muuta). Olen ollut aina hänen rinnallaan,mutta en tunne että minua arvostetaan, tai että olen merkittävä ihminen hänen elämässään. En saa otetta mistään tässä suhteessa, en pysty luottamaan tunteisiini enkä suhteeseen koska se ei anna minulle, se ottaa minulta. En saa varmuutta koska en saa tietää miten asiat oikeasti ovat kuin omalta näkökulmaltani.

Romantiikkaa..oi onko sitäkin olemassa muualla kuin tv:ssä. Ihania kohtia joissa mies kohtelee naistansa oikeasti kauniisti,kunnioittavasti hellästi. En ole tuntenut sitä..oletteko te? Mieheni ei ole tehnyt minuun vaikutusta koskaan olemuksellaan tai tekemisillään niin ajattelen nyt. Hän tyytyy kaikessa hyvin hyvin vähään..ja hän toimii sen periaatteen mukaisesti.Tyydynkö minä vähään-en! Olen moniulotteinen, rakastan elämää pieniä asioita myöten, nautin hetkessä olemisesta ja symbioosista kumppanin kanssa,nautin hiljaisuudesta jossa tunnen mieheni kosketuksen kautta välittämistä enemmän kuin sanoissa, nautin jutustelusta jossa huomaan mieheni olevan fiksu, vahva ja pärjäävä-luotan häneen. Tämä on unelmaani..jota en elä. En saa elää sitä. Yö ja päivä eivät koskaan kohtaa..kuinka saammekaan kiinni kaikesta kannattavasta koska emme koskaan kohtaa. Mihin tämä johtaa..

Sydäntäni repii, sillä silti rakastan-omalla tavallani..tulen aina rakastamaan,mutta samaan aikaan itken koska tunnen tyhjyyttä ja en saa vastakaikua ja sen tasoista kokemusta suhteestani jolla minä liikun. Johon pystyisin omana itsenäni jos kumppanini olisi saman tasoinen. Niin..en saa nyt olla itseni, olen rajoitettu koska toimintani ei mene perille, koska naiseuteni ei vaikuta kuten se on yleensä vaikuttanut, koska moraalini ja ajatusmaailmani on syvemmällä kuin pinnalla en tavoita miestäni koskaan ymmärtämässä niitä tai niiden merkityksiä suhteen hyvinvoinnille. Puhun siis seinälle saamatta vastauksia yhtään mihinkään. Tai vastaus kuuluu olen kai tällainen jurrikka.

Saatteko yhtään kiinni purkauksestani..ymmärrättekö..olen jamassa. En tiedä mitä tehdä. Kuinka toimia oikein kun on kyse niin isosta asiasta!!

Tunnen surullisuutta, hiljaisuutta,epävarmuutta, tunnen itseni mutten tätä suhdetta saa kiinni. Vaikka yritän. Mieheni ei ymmärrä mistään mitään. Minä olen johtaja, olen kannattaja ja keon kasvattaja. Miten mieheni onkin niin pieni, heikko,ymmärtämätön ja saamaton. Vapaus on suhteessamme toteuttaa itseään, mutta hän ei toteuta mitään.

Millaisessa suhteessa elätte, oletteko onnellisia miksi? Kuinka tyytväisiä olette toisiinne ja onko suhteessanne vastavuoroista?

Jaatteko ajatuksianne te joilla niitä on oikeasti kerrottavana, tuntojanne ja unelmianne..oikeaa elämää hyvine ja huonoine puolineen rakkauden valtameressä jossa sataa ja paistaa?

 

[äitikkämuori]

Olen pahoillani puolestasi, miten oletkin tuollaiseen ratkaisuun päätynyt. Istumme mieheni kanssa kuistilla pari kertaa viikossa keskustellen filosofiasta, maailman menosta, parisuhteestamme, elämän tarkoituksesta ja milloin mistäkin. Mieheni kohtelee minua kuin kuningatarta, hieroo jalkojani, pyytää kävelylle, vie kuutamossa naku-uinnille. Vetää sohvalla kainaloon joka kerta kun siinä istumme, silittelee päätä ja kysyy että onko siinä hyvä olla. Hän laittaa usein minulle yllättäen mahtavan aterian, hieroo hartioita, antaa vähistään rahaa ja käskee lähteä ostamaan uusia vaatteita sillä aikaa kun katsoo itse lasta.

Emme ole vastarakastuneita, kohta on kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana ja 5v lapsi. Muuten elämämme on ollut suurin piirtein koko yhdessäoloaikamme tavalla tai toisella solmussa, mutta suhteeseemme eivät ole vaikuttaneet työttömyys, päihdeongelmat, rahattomuus, suuret lainat ja talon rakennus. Päin vastoin, kaikesta on yhdessä selvitty, ja suhde on vain vahvistunut vuosien varrella.

En yritä pahoittaa mieltäsi, haluan että tiedät elämän voivan olla niin paljon parempaakin. Minua ei suuretkaan asiat lannista, kun tiedän, että mieheni rakastaa minua ehdoitta, ja koskaan en joudu pelkäämään että hän minut hylkäisi tai pettäisi.

Tottahan me työtä teemme suhteemme eteen, mutta yhdessäolo ja puhuminen on niin suuri osa sitä, että rakkaus säilyy vuodesta toiseen, välillä muuttuen, välillä samana pysyen, mutta koskaan ei vähenny, enkä usko että näin suuri rakkaus voi koskaan kuolla. Oikean ihmisen kanssa vaikeudetkin ovat voitettavissa.

 

[;;;;;;;;;;;;;;;;]

Miten voikin olla parisuhde näin vaikeaa??
Mihin te tyydytte tai mitä te vaaditte mieheltänne ja suhteeltanne?
Mitä miehenne tai kumppaninne tekee teidän eteen? Entäs mitä vuodet tekevät suhteellenne?

Minä aikuinen nainen, todellakin NaiNeNN!! Kaipaan miehekkyyttä hieman machoa herrasmiestä, tuntea olevani arvostettu, kumpa eteeni tehtäisiin sydämestä asti töitä edes joskus-saisin tuntea että minut halutaan olen se hänen valittunsa, ja ihana olisi käyttää kauniita alusvaatteita ja tuntea hurmaavansa oman miehen ja kokea intohimoa ja kiihkoa silmiin katsoen, entäs suudelmat niitä en ole kokenut yli 5 vuoteen. Pusuttelua kylläkin.
Mieheni on yö:tarkoittaen hänen jäykkyyttään ihmisenä,junttimaisuutta, puhumattomuutta, passiivisuutta,impulsiivisuutta ei ole mihinkään. Hänellä on vain työ, hyvä auto, kuntosali, sänky, Tv ja ruoka. Se on siinä. Minä olen päivä: eloisa,puhelias, impulsiivinen,haasteellinen, fiksu ja ajoittain kärsimätön. Olen pienestä paikkakunnasta ja suuren maailman luonteinen, mieheni on kaupunkikolli ja erittäin pinnallinen ajatusmaailmassaan.

Tässä on tilanteeni, me rakastamme omalla tavallaan,mutta toisaalta mitään eloa en tunne olevan, en saa tuntea ihanaa kosketusta ihollani, en himokasta miehen liikehdintää,en ihania keskustelutuokioita elämästä tai mistä vaan, emme oikeastaan tunne toisiamme laisinkaan koska ajatuksia ei jaeta, jos yritän tulee mieheni muuri ja jäykkyys vastaan..olen puhunut mutta yksinpuhelu ei tuota mitään mielihyvää eikä kehitystä mihinkään.

Meillä on raju historia mieheni alkoholikäyttäytymisen suhteen, olen kestänyt todella rajuja asioita ja kohtelua(ei väkivaltaa ei pettämistä mutta muuta). Olen ollut aina hänen rinnallaan,mutta en tunne että minua arvostetaan, tai että olen merkittävä ihminen hänen elämässään. En saa otetta mistään tässä suhteessa, en pysty luottamaan tunteisiini enkä suhteeseen koska se ei anna minulle, se ottaa minulta. En saa varmuutta koska en saa tietää miten asiat oikeasti ovat kuin omalta näkökulmaltani.

Romantiikkaa..oi onko sitäkin olemassa muualla kuin tv:ssä. Ihania kohtia joissa mies kohtelee naistansa oikeasti kauniisti,kunnioittavasti hellästi. En ole tuntenut sitä..oletteko te? Mieheni ei ole tehnyt minuun vaikutusta koskaan olemuksellaan tai tekemisillään niin ajattelen nyt. Hän tyytyy kaikessa hyvin hyvin vähään..ja hän toimii sen periaatteen mukaisesti.Tyydynkö minä vähään-en! Olen moniulotteinen, rakastan elämää pieniä asioita myöten, nautin hetkessä olemisesta ja symbioosista kumppanin kanssa,nautin hiljaisuudesta jossa tunnen mieheni kosketuksen kautta välittämistä enemmän kuin sanoissa, nautin jutustelusta jossa huomaan mieheni olevan fiksu, vahva ja pärjäävä-luotan häneen. Tämä on unelmaani..jota en elä. En saa elää sitä. Yö ja päivä eivät koskaan kohtaa..kuinka saammekaan kiinni kaikesta kannattavasta koska emme koskaan kohtaa. Mihin tämä johtaa..

Sydäntäni repii, sillä silti rakastan-omalla tavallani..tulen aina rakastamaan,mutta samaan aikaan itken koska tunnen tyhjyyttä ja en saa vastakaikua ja sen tasoista kokemusta suhteestani jolla minä liikun. Johon pystyisin omana itsenäni jos kumppanini olisi saman tasoinen. Niin..en saa nyt olla itseni, olen rajoitettu koska toimintani ei mene perille, koska naiseuteni ei vaikuta kuten se on yleensä vaikuttanut, koska moraalini ja ajatusmaailmani on syvemmällä kuin pinnalla en tavoita miestäni koskaan ymmärtämässä niitä tai niiden merkityksiä suhteen hyvinvoinnille. Puhun siis seinälle saamatta vastauksia yhtään mihinkään. Tai vastaus kuuluu olen kai tällainen jurrikka.

Saatteko yhtään kiinni purkauksestani..ymmärrättekö..olen jamassa. En tiedä mitä tehdä. Kuinka toimia oikein kun on kyse niin isosta asiasta!!

Tunnen surullisuutta, hiljaisuutta,epävarmuutta, tunnen itseni mutten tätä suhdetta saa kiinni. Vaikka yritän. Mieheni ei ymmärrä mistään mitään. Minä olen johtaja, olen kannattaja ja keon kasvattaja. Miten mieheni onkin niin pieni, heikko,ymmärtämätön ja saamaton. Vapaus on suhteessamme toteuttaa itseään, mutta hän ei toteuta mitään.

Millaisessa suhteessa elätte, oletteko onnellisia miksi? Kuinka tyytväisiä olette toisiinne ja onko suhteessanne vastavuoroista?

Jaatteko ajatuksianne te joilla niitä on oikeasti kerrottavana, tuntojanne ja unelmianne..oikeaa elämää hyvine ja huonoine puolineen rakkauden valtameressä jossa sataa ja paistaa?

Kuulostaa ihan siltä, että seurustelet jo vuosia väärän miehen kanssa. miksi?

 

[aforismejä]

En saa otetta mistään tässä suhteessa, en pysty luottamaan tunteisiini enkä suhteeseen koska se ei anna minulle, se ottaa minulta. LOVE DON'T TAKE,LOVE GIVES.

En saa varmuutta koska en saa tietää miten asiat oikeasti ovat kuin omalta näkökulmaltani. CAN'T GIVE WHAT I DON'T HAVE.

' Tyydynkö minä vähään-en! YES. tyydyt ihan minimal..

miksi tyydyt?

kiinostaisi tietää tulen sitten analysoimaan miksi tyydyt vähään,vaikka voi saada KAIKKI.

 

[Sissi vaan ei keisarinna]

Miehessäsi tai sinussa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, ei suhteessannekaan vaan vika on vuorovaikutuksessa. teillä on kohtuuttoman erilaiset tarpeet. Ymmärrän sinua täysin. Tilanne voi olla sanogen turhautta. Mitätöidyt ihmisenä kun et saa tarpeillesi ja toiveillesi vastakaikua.Älä kysy, mistä tiedän. Toisaalta:luin tarkaan viestisi.
Motivaatio katoaa jos ei saa vastakaikua tai huomiota.
Itse olen ratkaissut asian siten, että yritän etsiä muits aihmiskontakteja. Puhun naisten kanssa ja tapaan niitä ihmisiä, jotka ravitsevat minua. Vältä nuivia sitruunanpuristimia, jotka kutistavat ja rasittavat ja vaativat.
Itse olen antaja, mutta en rajattomasti.

Yritä etsiä mielekkäitä harrastuksia. Korvaaviahan ne ovat, mutta koko elämä on kompromissia: Tietenkin tuollainen liitto on hyvin riskialtis. Kun tietty tunneyhteys tai tyydytys puuttuu, voi tulla joku, joka menee tuon kaiken aneemisuuden ylitse.
Yritä miettiä mitä olivat ne asiat, joiden vuoksi aikanasi suhteeseen lähdit. Onko niistä mitään iloa tai löydettävää enää?
Myöntätuntoisena toivotan sinulle kuitenkin rikasta elämää. Jos ei siellä, niin toisaalla.Elämä on seikkailu, jonka tiettyyn rajaan saakka voi määritellä itsekin.

 

[hot hot hot]

Pakosta on tullut nähtyä yhtä pariskuntaa, missä miesontyhmäkuinsaapasmutta alfa-uros, omasta mielestään. Voi elämän kevät sentään, en katsoisi mokomaa pöljää minuuttia kauempaa.
Jos pidät kauniista alusvaatteista, romantiikasta, muusta sähäkästä, järjestä sitä. Osta pitsiä, pornahtavaa alusvaatetta... vai pitääkö saada mieheltä lupa? Ota ohjat omiin käsiin.

 

[Kyynelten Meri]

Pakosta on tullut nähtyä yhtä pariskuntaa, missä miesontyhmäkuinsaapasmutta alfa-uros, omasta mielestään. Voi elämän kevät sentään, en katsoisi mokomaa pöljää minuuttia kauempaa.
Jos pidät kauniista alusvaatteista, romantiikasta, muusta sähäkästä, järjestä sitä. Osta pitsiä, pornahtavaa alusvaatetta... vai pitääkö saada mieheltä lupa? Ota ohjat omiin käsiin.

Kyllähän minä olenkin järjestänyt hot iltamaa hienoja alusvaatteita, romantiikkaa ja kaikenlaista teatterista ja liikunnasta lähtien. Mutta kyllä mielestäni on myös miehen tehtävät suhteen eteen, nainen tarvitsee yhtälailla välittämistä ja huomiota ja että tuntisi että juuri minua varten mieheni on nähnyt vaivaa. Mieheni on komea, pilkemies ja työ tuntuu olevan se mihin panostaa. Suhdetta hän ei jaksa huomioida ja sanookin ettei hän ole sellainen joka tykkäisi kiehnätä lähellä jne. Minä taas nautin läheisyydestä ja yhteisistä asioista.

Joo..täytyy kelailla kaikkea tätä mielessä..on miehessäni myös hyvääkin joka pitänyt minut näinkin kauan tässä. Ja toiseksi välillämme on kaikesta huolimatta erittäin voimakas kemia.