rakastaako/eikö?

[maria]

olen ollut poikakaverini kanssa muutaman kuukauden. Tutustuimme maaliskuussa ja tulimme heti todella hyvin toimeen ja kaikki oli ihanaa. Aloimme olla tosi tiiviisti yhdessä heti, niin että nukuimme kaikki yöt yhdessä. Tämä ei tietenkään ollut viisasta, ja toukokuussa poikakaverini avautui kuinka häntä ahdistaa. Hän myös sanoi että ""ei välttämättä näe meitä parina tulevaisuudessa"" ja ""ei ole rakastunut minuun"", mutta pitää minusta aivan kauheasti ja haluaisi jatkaa. Minä kilahdin tästä ihan sikana, en ymmärtänyt yhtään mistä moinen tuli. En itsekään ollut rakastunut, mutta miten voisin ollakaan ihmiseen jota en tunne vielä kunnolla?! Parin päivän eron jälkeen suhde kuitenkin lämpeni uudelleen ja päätimme jatkaa. Ikävöin häntä hirveästi, sillä ihan oikeasti pidän hänestä tosi paljon ja uskon että meillä voi olla tulevaisuus. Hän on samaa mieltä. Nyt meillä onkin mennyt ihan hyvin, mutta epälen silti koko ajan tekeekö hän saman kohta uudestaan. Alan itse olla rakastumassa, ainakin luulen niin. Olemme tosi samanlaiset ihmiset ja ainakin omasta mielestäni kemiamme kohtaavat täysin. Tuntuu olisin tuntenut hänet paljon kauemmin kuin todellisuudessa.

Asiaan liittyy myös miehen edellisessä suhteessa kokemat karikot, jotka olivat todella kauheita (muija palasi yhteen exän kanssa ja pikakaverini sai kuulla tältä exältä surkeista sänkytaidoistaan yms...). Hänen on ollut vaikea päästä tästä yli ja käy edelleen psykologilla puhumassa asiasta. Välillä hän on niin ahdistunut että ei pysty mihinkään (kommunikoimaan, seksiin...).

Mitä teen? Onko tyhmää olla tämmöisessä sekavassa suhteessa?