S
"surullinen"
Vieras
Yhteiseloa takana 4 vuotta, yksi lapsi. Olen aikaisemmin kyllä ollut siinä käsityksessä että rakastaa, mutta nyt kun muutettiin hänen työn perässä uuteen kaupunkiin olen menettänyt uskoni siihen. Väittää ettei ole muuttunut yhtään mutta mun mielestä on. Ei ensinnäkään jaksa leikkiä lapsemme kanssa yhtään, ei oma-alotteisesti tee hänen kanssaan mitään vaikka tietää että olen ollut pitkät päivät hänen kanssaan kotona,aina on muka parempaa tekemistä, tuntuu siltä että joudun pakottamaan miehen olemaan lapsen kanssa. eikä edes viikonloppuna mitään. Olen sanonut että tarvitsen huomiota, hellyyttä ja kosketusta mutta sitä ei ole oikeastaan yhtään,ainakaan enää. En saa häntä tekemään mitään paitsi pyytämällä tai sitten käskemällä.
Asioista puhuminen ei auta kun sulkeutuu heti ja menee kuoreensa kun kilpikonna konsanaan. Mulla on jonkunasteista masennusta yms. ja nyt tää muutto on sekottanut mun mieltä entisestään, enkä tunne täältä ketään kun taas miehen työkaverit on kaikki täällä. Eikä mies ymmärrä YHTÄÄN että musta voi tuntua pahalta, jätin kaikki kaverit ollakseni miehen kanssa. Saisinpa edes vähän ymmärrystä.
Oon joutunu jättämään musiikkiharrastukseni kokonaan koska en saa siihen mitään tukea enkä aikaa. Sekin harmittaa mua suunnattomasti.
Viimisenä miehen pikkujouluissa joku työkaveri heitti niin mauttoman vitsin, mieheni on kuulemma "ulosottomies" kun on siis lapsia aikaisemmastakin parisuhteesta, ja mies nauroi paskaista naurua vieressä. Sekin sai mut ajattelemaan että huh, noinko paljon musta ja lapsestamme välität.
Sitten mun ois pitänyt tutustua johonkin miehen naispuoliseen työkaveriin, otti erikseen yhteyttä siihen pikkujouluiltana ja maksettiin baariin 30e sisälle että päästiin sitä katsomaan. On kuulema niin hauska tyyppi. Ja tiedän etten ainakaan tässä elämäntilanteessa sitä itse ole, sain käsityksen että haluais varmaan mieluummin olla sen kanssa sitten, tai jonkun muun hauskemman kuin minä.
Mulla on jotenkin paha olla tässä, parannuskeinoa ei ole koska mies ei suostu puhumaan. Mitä pitäisi tehdä
Asioista puhuminen ei auta kun sulkeutuu heti ja menee kuoreensa kun kilpikonna konsanaan. Mulla on jonkunasteista masennusta yms. ja nyt tää muutto on sekottanut mun mieltä entisestään, enkä tunne täältä ketään kun taas miehen työkaverit on kaikki täällä. Eikä mies ymmärrä YHTÄÄN että musta voi tuntua pahalta, jätin kaikki kaverit ollakseni miehen kanssa. Saisinpa edes vähän ymmärrystä.
Oon joutunu jättämään musiikkiharrastukseni kokonaan koska en saa siihen mitään tukea enkä aikaa. Sekin harmittaa mua suunnattomasti.
Viimisenä miehen pikkujouluissa joku työkaveri heitti niin mauttoman vitsin, mieheni on kuulemma "ulosottomies" kun on siis lapsia aikaisemmastakin parisuhteesta, ja mies nauroi paskaista naurua vieressä. Sekin sai mut ajattelemaan että huh, noinko paljon musta ja lapsestamme välität.
Sitten mun ois pitänyt tutustua johonkin miehen naispuoliseen työkaveriin, otti erikseen yhteyttä siihen pikkujouluiltana ja maksettiin baariin 30e sisälle että päästiin sitä katsomaan. On kuulema niin hauska tyyppi. Ja tiedän etten ainakaan tässä elämäntilanteessa sitä itse ole, sain käsityksen että haluais varmaan mieluummin olla sen kanssa sitten, tai jonkun muun hauskemman kuin minä.
Mulla on jotenkin paha olla tässä, parannuskeinoa ei ole koska mies ei suostu puhumaan. Mitä pitäisi tehdä