Rakastaakohan mun mies edes mua?Kommentoikaa pliis

[ihmettelijä]

hihi en tiiä kauan sulla tutustuminen kestää mutta kyllä mulle on kuus vuotta riittänyt ihan hyvin..

 

[Hih]

hihi en tiiä kauan sulla tutustuminen kestää mutta kyllä mulle on kuus vuotta riittänyt ihan hyvin..

Kuka tässä mistään tutustumisesta on puhunut?

 

[ap]

Ei mies ole aina ollut tuollainen. Ehkä jotkut luonteenpiirteet (esim. sellainen "kovuus") oli esillä jo suhteen alussa, mutta hän otti minut aivan eri tavalla huomioon. En tietenkään olisi rakastunut mieheen, jos hän olisi kohdellut minua huonosti.

Päivä alkoi samalla tavalla kuin ennenkin, miestä ei kiinnostanut edes kysyä että sainko nukuttua lainkaan (sain unta vasta pikkutunneilla). No, teen tässä omia asioitani, antaa miehen olla hetki rauhassa ...

 

[vieras]

Minusta sun kannatta nyt hommata itsellesi se elämä. Ala käydä päivällä vauvan kanssa jossain ja sit välillä illalla hommaat itselle menoa niin, et mies jää lapsen kans kotiin. Et ole aina läsnä osottamassa ja silloin sinulla ei myöskään ole aikaa murehtia pieniä ongelmia, joista on kotona ollessasi tullut isoja.

 

[Kerttu-Kyllikki]

Minusta sun kannatta nyt hommata itsellesi se elämä. Ala käydä päivällä vauvan kanssa jossain ja sit välillä illalla hommaat itselle menoa niin, et mies jää lapsen kans kotiin. Et ole aina läsnä osottamassa ja silloin sinulla ei myöskään ole aikaa murehtia pieniä ongelmia, joista on kotona ollessasi tullut isoja.

Tää vaikuttaa hyvältä idealta!

Omalla kohdalla tosin ei toiminut, mies oli ihan raivona ja yritti saada mut tuntemaan syyllisyyttä, kun kävin töissä muutamia päiviä hanen ollessa isyyslomalla. :headwall:

"Kun vauvan hoito on niin rankkaa!" Joo, eipä silti paljon mulle myötätuntoa herunut. (Itse en kyllä vauvan hoitoa edes rankaksi kokenut... Mut kuitenki. )

 

[ap]

Miehen hermot ei kestä kovin kauaa vauvan kanssa. Vaikka hän itse on poissa useita päiviä per viikko, niin hänelle vauvan itkun ja kitinän kuuntelu tuntuu olevan liian rankkaa. Kaupassa voin käydä yksin, mutta jos olen poissa vähänkään enemmän, joudun "palkinnoksi" hoitamaan vauvaa ja kotiamme yksin useita päiviä. Kyllä mies muuten hoitaa vauvaa hyvin, osallistuu perushoitoon ja leikitykseen, mutta hän ei kestä vauvan itkua.

 

[Kerttu-Kyllikki]

Miehen hermot ei kestä kovin kauaa vauvan kanssa. Vaikka hän itse on poissa useita päiviä per viikko, niin hänelle vauvan itkun ja kitinän kuuntelu tuntuu olevan liian rankkaa. Kaupassa voin käydä yksin, mutta jos olen poissa vähänkään enemmän, joudun "palkinnoksi" hoitamaan vauvaa ja kotiamme yksin useita päiviä. Kyllä mies muuten hoitaa vauvaa hyvin, osallistuu perushoitoon ja leikitykseen, mutta hän ei kestä vauvan itkua.

:hug:

Kuulostaa niin tutulta. Mun sympatiat on kyllä ihan täysin sun puolella.

 

[öh]

Tuo kuulostaa oikeasti pelottavalta. Nimittäin se, että sä et arvosta itseäsi pätkän vertaa! Sä matelet ja kerjäät mieheltäsi huomiota kaikin tavoin. Kirjoitit vieläpä, että jos miehesi on kyllästynyt sinuun, niin kyllä sä voit muuttaa itseäsi jne. Mietipä pari kertaa. Jos tilanne oikeasti se, että sinä et kiinnostaisi miestäsi pätkän vertaa ja hän ei haluaisi sinun kanssasi olla, niin mitä sä tekisit? Roikkuisit miehen lahkeessa anelemassa, että yritetään vielä, että kyllä sä voit muuttua sellaiseksi kuin mies haluaa? Sä tunnut tekstiesi perusteella tarrautuvan mieheesi kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.

Hei, ihan tosi. Hommaat itsellesi jotain aktiviteettia ja keskityt elämään myös ihan itsellesi. Tee asioita siksi, että niistä tulee SULLE hyvä olo. Ole sellainen kuin oikeasti olet. Jos se ei miehellesi riitä, niin se on hänen menetyksensä. Et sä voi vetää jotain miehen haluamaa roolia loppuelämääsi. Tai ehkä voit, mutta kyllä sellaisessa touhussa menee kuuppa sekaisin. Mietipä nyt, millaista loppuelämää sä haluat itsellesi ja lapsellenne.

 

[up]

up

 

[pirkko]

Ajattelin ap kertoa tällasen esimerkin, joka tuli mieleen eräästä tuttavieni suhteesta. En tiedä onko teillä tällaisesta kyse, mutta joistain asioista tuli tämä tilanne mieleen.

Pariskunta seurusteli useamman vuoden ja miehellä oli aiempien kokemusten takia sitoutumiskammoa. Asui käytännössä naisen luona, muttei virallisesti. Vaikuttivat hyvältä parilta, nainen oli tosin aina aika epävarma itsestään omien aiempien huonojen kokemustensa takia. Teki kaiken mahdollisen sen eteen, että mies olisi viihtynyt otti miehen kaikessa huomioon ja jousti.

Viimein kävi niin, että tuli ero, mikä oli aika yllätys monelle. Myöhemmin mies kertoi, että ei jaksanut olla naisen kanssa, kun haluaa kumppanin jolla on omat mielipiteet ja luonnetta. Siis se jatkuva pyrkimys toisen olon hyväksi tekemiseen kostautui omalla tavallaan.

Parisuhteessa pitäisi olla mukana kuitenkin yksilöinä ja ajatella jokaisen tarpeita ja hyvinvointia, se yhdessäolo on mielestäni aina valinta ja edellyttää kaikkien osapuolien kompromisseja pitemmänpäälle toimiakseen. En usko että ap sinäkään voit olla onnellinen, jos yrität tehdä vain miehen olon hyväksi. Mieti nyt miltä sinusta tuntuu ja mitä sinä haluat. Kerro sitten se miehelle ja hän voi sitten antaa tilanteeseen oman panoksensa oman valintansa mukaan.