Rakastaakohan mun mies edes mua?Kommentoikaa pliis

[elina]

olen ihan yksin tämän asian kanssa.

kirjoitin viime yönä tänne päivästämme. eli siis tein ruokaa miehelle ja appiukolle sen lisäksi että hoidin vauvaamme koko päivän. kiitosta ei kuulunut ruuasta. poltin sormeni paistinpannun pohjaan niin, että se teki hemmetin kipeää. koko sormi on nyt vesikelloa. mies ivasi mua tosta polttamisesta kun pidin kättä veden alla, lähinnä että "noitahan sattuu koko ajan", "ei se nyt noin paljoa satu". Kun sitten lähdimme pois, niin mies käski nostaa vaunut takakontista. no sanoin, etten pysty kun käteen sattuu niin mies matki ääntäni ivallisesti, appiukon kuullen.

tänään yritin vielä puhua, että musta ei tunnu kovin rakastavalta käytökseltä tuo. että tuli tosi paha mieli. ihan hyvässä hengessä puhuin. mies menetti hermonsa, "ei jaksa puhua", "vain pikkulapsia lohdutellaan jos sattuu", "noita sattuu tosi usein kaikille" jne... Sanoin, etten saa unta nyt enää, niin mies ei tuntunut välittävän, käänsi kylkeä.

Samassa yhteydessä yritin puhua seksin puutteesta, tai lähinnä siitä, ettei miestä tunnu kiinnostavan koskea minuun. Kaikki seksialoitteet on lähtöisin minusta. mies ei siitäkään halua puhua. kerran hän lipsautti että "aina siinä samassa asennossa" (mikä ei kyllä edes pidä paikkaansa, olen tämänkin vuoden puolella ostellut asusteita, antanut suuseksiä, kokeillut seksiä seisaaltaan, saunassa, sohvalla, kontillaan, sivuttain.. ei tod aina mitään lähetyssaarnaajaa). Nyt sitten vaan sanoi ettei "mitään ongelmaa ole".

Sanoin miehelle, että haluaisin jutella en häntä ärsyttääkseen vaan parantaakseni suhdetta, että tämä on mulle tärkeää. Mies sanoi että "älä tee kaikesta ongelmaa". Mitä mieltä? MIKSI mulle tulee sellainen tunne ettei kaikki ole ok jos kerta on miehen mukaan?

 

[voimia sinulle]

Jos esittäisit miehellesi saman kysymyksen niin luultavasti hän vastaisi siihen suunnilleen näin "miksi muuten luulet minun täällä sinun kanssasi asuvan?"

Ei miehesi sitä kyllä oikein nyt esille tuo ja on jopa tahalleen ilkeä sinua kohtaan. Onko hänellä omassa elämässään jotain ongelmia? Se ei tietenkään oikeuta häntä kohtelemaan sinua noin.

Kyllä tuo alkaisi olla pariterapian aika, vaikka miehesi tuskin siihen suostuu.

 

[Anastacia]

Jos haluat suoran vastauksen, niin minusta kuulostaa siltä että miehesi on kyllästynyt sinuun. Samalla tavalla kuin itse ehkä muistat joskus kyllästyneesi johonkin sukulaiseen, jopa omiin vanhempiin ja sisaruksiin kyllästyy kun heidän kanssaan viettää liikaa aikaa. Tämä ei tarkoita sitä ettei rakkautta olisi ja jos sinulle tapahtuisi jotain oikeasti pahaa niin varmasti huomaisit ja miehesikin jälleen huomaisi kuinka tärkeä olet.
Se on vain vaihe, joita tulee parisuhteessa, tehkää jotain kivaa yhdessä, jotain erilaista, niin toivottavasti se siitä kääntyy taas parempaan suuntaan :hug:

 

[no]

ei tuollainen käytös ainakaan rakastavaa ja toista arvostavaa ole.

 

[erer]

Ei kyl hyvältä kuulosta

 

[Anselmiini]

Jos kokkaat ja hoidat yksin vauvaa ja yrität miellyttää miestäsi kaikin mahdollisin tavoin eikä mies yhtään arvosta yrityksiäsi, tulee sellainen tunne näin äkkiseltään, että mahdatko yliyrittää? Se voi joskus olla todella luotaantyöntävää. Jos asetut miehesi eteen makaamaan, tottakai hän kävelee ylitsesi eikä voi arvostaa. Ikävää, mutta totta Luin viime yönä kirjoituksesi ja ihmettelin, että miksi ihmeessä olet suostunut siihen kaikkeen mitä olit tehnyt.

 

[voimia!]

Voi sinua parkaa:/ Onko lapsenne kuinka pieni? Jos on vauva vasta, voi olla että miehesi kriiseilee isyyden vuoksi. Se on kait ihan yleistä... Oma mieheni oli sanalla sanoen välinpitämätön kun vauvamme syntyi. Esim. lähti työpaikan ryyppäjäisristeilylle, kun vauvamme oli alle 2 vko vanha. Vaikka menin synnytyksessä todella huonoon kuntoon verenhukan ja epparin tulehtumisen vuoksi. Ja näin pois päin. Seksiä ei ollut kuin liian vähän.

Kun miehen kriiseily meni ohi (jos lapsen ollessa 8 kk), kaikki on ollut taas paremmin. Jopa hyvin Eli miehesi voi aivan hyvin rakastaa sinua. Paljon. Hän saattaa vain kriiseillä, niin meillä kävi...

 

[ap]

Yritän vastailla kysymyksiinne, eli miehellä ei ole muita ongelmia, nyt on lomalla töistä ja työpaikalla menee muutenkin hyvin, kavereita on, harrastuksia on. Vauva on puoli vuotta.

Jos miehellä olisi kriisi, niin minä haluaisin auttaa häntä siinä tai voisin vaikka ymmärtää hiljaa, mutta kunhan hän puhuisi mulle. Muutenkin kun noin ivaamalla/tenttaamisen tuloksena/tiuskien.

Teen päivittäin paljon asioita jotta miellyttäisin miestä. Esimerkiksi teen ruokaa, siivoilen, pesen pyykkejä, saatan meikata miehen mieliksi jne... Jos jonain päivänä "repsahdan" eli olen vauvan kanssa pyjamassa koko päivän tukka pystyssä menemättä vaunulenkille, niin mies saattaa heittää siitä jotain ivallista. Minulle on ihan ok tehdä noita kotitöitä, mutta haluaisin jotain arvostusta osakseni. Ja sellaista rakkauden osoittamista.

Nyt mies maksimissaan halaa väkinäisesti minua, ei pidä kun kosken häneen. Alan vain itsekin olla jo vähän masentunut tästä tilanteesta, en jaksa enää tätä tilannetta kun joku vaivaa mutten tiedä mikä.

 

[ap]

Tämä tilanne on vaikuttanut siihen että haluaisin paljon jutella mieheni kanssa näistä, ja kun mies ei puhu, niin tulee paha mieli -> kuilu kasvaa entisestään. Mutta silti yritän kaivaa huumoria ja positiivisuutta välillä esiin, mutta mies ei kauheasti tunnu ilahtuvan siitäkään. Olen ikään kuin miehelle joku naispuolinen kaveri, en huomaa rakkautta missään. Joskus harvemmin mies skarppaa, saattaa viedä mut ulos syömään jne., tätä on tapahtunut nyt kahdesti puolen vuoden sisällä. Niinä iltoina olen ollut ihan taivaissa kun mies on kehunut minua, halunnut olla lähellä ja jutella kaikesta. Hyvä mieli seuraa pitkään sen jälkeen.

 

[vieras]

Teehän miehelles selväks että mitä sä haluat, ja myös vaadit. Parisuhteessa KUULUU tukea ja arvostaa toista!!

 

[Starbucks]

Tosi vaikee tilanne :hug: Mites jos kokeilisit ihan toisenlaista lähestymistä. Miestä saattaa ärsyttää pelkästään se että yrität ottaa puheeksi asiaa ja puhut tietyllä äänensävyllä. En missään nimessä nyt sano että sussa olis mitään arsyttävää oikeestui,mutta jos miehesi ärsyyntyy äänestäsi ( matki sun puhetta ) . Oon vaan itse huomannu, että jos laitan tekstiviestinä miehelle asiota mitä mua painaa, nii ottaa ne aivan eritavalla kuin mitä sanoisin kasvotusten. Kokeile kirjettä tai sitä txt:tä. Jotenkin siinä tulee se asia enemmän huomioon ja se huomaakin, että oot todella miettinyt tätä ja haluat tuoda sen esille. Toivottavasti helpottaa pian =)

 

[vieras]

Tosi vaikee tilanne :hug: Mites jos kokeilisit ihan toisenlaista lähestymistä. Miestä saattaa ärsyttää pelkästään se että yrität ottaa puheeksi asiaa ja puhut tietyllä äänensävyllä. En missään nimessä nyt sano että sussa olis mitään arsyttävää oikeestui,mutta jos miehesi ärsyyntyy äänestäsi ( matki sun puhetta ) . Oon vaan itse huomannu, että jos laitan tekstiviestinä miehelle asiota mitä mua painaa, nii ottaa ne aivan eritavalla kuin mitä sanoisin kasvotusten. Kokeile kirjettä tai sitä txt:tä. Jotenkin siinä tulee se asia enemmän huomioon ja se huomaakin, että oot todella miettinyt tätä ja haluat tuoda sen esille. Toivottavasti helpottaa pian =)

Mä en kyllä komppaa tätä yhtään. Ei pitäis olla kiinni siitä millä äänensävyllä asian sanoo. Ap mainitsi, että poltti sormensa pahasti, mies näki, mutta silti ei välittänyt paskan vertaa vaikka ap sanoi vaunuja nostaessaan ettei pysty, vaan mies alkaa vittuilemaan ja matkimaan.

Totta helvetissä saa narista ja valittaa jos sattuu! Ei miestä tartte miellyttää mairealla äänellä. "aijai kun saattuu minun pieneen peukalooni mussukkani hunajainen."

 

[Starbucks]

Tosi vaikee tilanne :hug: Mites jos kokeilisit ihan toisenlaista lähestymistä. Miestä saattaa ärsyttää pelkästään se että yrität ottaa puheeksi asiaa ja puhut tietyllä äänensävyllä. En missään nimessä nyt sano että sussa olis mitään arsyttävää oikeestui,mutta jos miehesi ärsyyntyy äänestäsi ( matki sun puhetta ) . Oon vaan itse huomannu, että jos laitan tekstiviestinä miehelle asiota mitä mua painaa, nii ottaa ne aivan eritavalla kuin mitä sanoisin kasvotusten. Kokeile kirjettä tai sitä txt:tä. Jotenkin siinä tulee se asia enemmän huomioon ja se huomaakin, että oot todella miettinyt tätä ja haluat tuoda sen esille. Toivottavasti helpottaa pian =)

Mä en kyllä komppaa tätä yhtään. Ei pitäis olla kiinni siitä millä äänensävyllä asian sanoo. Ap mainitsi, että poltti sormensa pahasti, mies näki, mutta silti ei välittänyt paskan vertaa vaikka ap sanoi vaunuja nostaessaan ettei pysty, vaan mies alkaa vittuilemaan ja matkimaan.

Totta helvetissä saa narista ja valittaa jos sattuu! Ei miestä tartte miellyttää mairealla äänellä. "aijai kun saattuu minun pieneen peukalooni mussukkani hunajainen."

En sitä sanonutkaan että olis ap:n äänensävyssä vika tai ylipäätään ap:ssa mitään vikaa. Mies tässä joutais ottaa niskasta itseään kiinni kun vaimon tunteet ei kiinnosta! Sitä vain yritin, että jos jollain toisella keinolla sais miehen älyämään, että käyttäytyy hassusti vaimoaan kohtaan. Kirje on yleensä sellainen että sen ottaa tosissaan.

 

[Kerttu-Kyllikki]

Kurja sanoa, mutta kuulostaa liiankin tutulta. Itse en lopulta nähnyt muuta ratkaisua, kuin eron. Valitettavasti, vaikka kuinka haluais, ei yksin voi muuttaa kaikkea hyväksi.

Mulla kamelin selän katkaisi keskustelu, jossa ex totesi minun vaan halunneen saada hänet koukkuun (lapsi + yhteinen asuntolaina ) ja sen jälkeen antanut itseni rupsahtaa.

Olin tuolloin työssäkäyvä, lähes kaikki kotityöt tekevä vuoden ikäisen tytön äiti. Ja pidin kyllä itsestäni huolta jne. Joskus vaan mikään ei riitä.

 

[Besserwisser]

Jospa laittaisit kovan kovaa vastaan eli lakkaat "kerjäämästä" miehesi huomiota ja otat vähän etäisyyttä häneen. Pienen matkan päästä sitten tarkkailet tilannetta ja miehen reaktiota sun käytöksesi muuttumiseen. Jospa sellainen avais miehes silmät?

 

[ap]

Kiitos vastauksista. Voisin kokeilla sähköpostin laittamista miehelle. En silti valitettavasti usko että miestä kiinnostaa siltikään minun tunteeni. Eniten tässä ahdistaa just se, että tuntuu ettei miestä edes kiinnosta parantaa suhdetta. Mä voisin muuttaa meidän arjessa tai itsessäni asioita, jos joku miestä todella painaa.Vaikea tehdä mitään kun mies kieltää ongelmien olemassaolon.

Olisi niin ihanaa jos mies haluaisi puhua mun kanssa, vaikka edes olisi kiinnostunut mun päivän kuulumisista tai muista ajatuksista. Mies kyllä hellii lapsiaan ja hoitaa asiansa, mutta tuntuu kuin minä olisin vain joku kämppäkaveri, johon menee hermot.

Sekin auttaisi että mies suoraan sanoisi että on vaikkapa kyllästynyt minuun. Sittenhän asialle voisi koittaa tehdä jotain. Tai että tunteet hiipuneet, senkin voisi sanoa ja miettiä yhdessä miten niitä voisi saada takaisin esiin. Tai jos haluaa omaa rauhaa niin sanoisi edes sen.

Ja tässä tulee jotenkin kurja olo, kun noita "episodeja" on usein, viikottain. Jossa mies yhtäkkiä alkaa jossain tilanteessa käyttäytymään tuollein ei-rakastavasti. Ja on juuri sellainen olo että mikään ei riitä, tuntuu että en millään konstilla saa miestä tajuamaan että nyt olisi mietinnän paikka. Ja tosiaan ei suostunut lainkaan myöntämään että hänen käytöksessä esim. tuon sormen palamisjutun suhteen olisi ollut vähän tökeröä.

 

[ap]

Jospa laittaisit kovan kovaa vastaan eli lakkaat "kerjäämästä" miehesi huomiota ja otat vähän etäisyyttä häneen. Pienen matkan päästä sitten tarkkailet tilannetta ja miehen reaktiota sun käytöksesi muuttumiseen. Jospa sellainen avais miehes silmät?

Tämäkin hyvä idea muuten, mutta miten toteuttaa tuo käytännössä kun ollaan saman katon alla? Mies on myös toisella paikkakunnalla vanhempiensa yrityksessä pari pv/vko töissä, eikä häntä hetkauta ne pienet "välimatkat" lainkaan, ei yhtään tunnu ikävöivän minua (vauvaa kyllä) eikä ole kiinnostunut esim. kuulumisistani. Se kyllä onnistuu että lakkaan kerjäämästä huomiota. Veikkaan että mies vaan on tyytyväinen että saa olla rauhassa. En sitten tiedä avaisiko se silmät jos tosiaan ottaisin oikeasti henkistä etäisyyttä hänestä.. mutta miten sen teen? Olen myös herkkä ihminen, mun on vaikea esittää ettei mikään vaivaa.

 

[Besserwisser]

Tämäkin hyvä idea muuten, mutta miten toteuttaa tuo käytännössä kun ollaan saman katon alla? Mies on myös toisella paikkakunnalla vanhempiensa yrityksessä pari pv/vko töissä, eikä häntä hetkauta ne pienet "välimatkat" lainkaan, ei yhtään tunnu ikävöivän minua (vauvaa kyllä ) eikä ole kiinnostunut esim. kuulumisistani. Se kyllä onnistuu että lakkaan kerjäämästä huomiota. Veikkaan että mies vaan on tyytyväinen että saa olla rauhassa. En sitten tiedä avaisiko se silmät jos tosiaan ottaisin oikeasti henkistä etäisyyttä hänestä.. mutta miten sen teen? Olen myös herkkä ihminen, mun on vaikea esittää ettei mikään vaivaa.

Sinuna kysyisin mieheltä suoraan, rakastaako hän sinua ja kertoisin hänelle, ettet halua / voi elää suhteessa, jossa sinua ei rakasteta.

Etäisyyttä voit ottaa niin, että ensinnäkään et soittele tai viestittele miehesi perään muissa kuin oikeasti tärkeissä asioissa silloin, kun hän on kotoa poissa. Hänen ollessaan kotona pysyt asialinjalla ja jätät tunteilut pois. Luulisi miehen kohta jo heräävän miettimään.

(Sori, ajatus ei enää kulje, nukkumatti odottelee jo.)

 

[ihmettelijä]

En tarkoita pahalla mutta en vaan voi käsittää miten edes lapsia on alettu tekemään tuollaiselle miehelle tai tuollaiseen suhteeseen??kai siinä on ennen lapsiakin tullut ilmi ettei mistään tosirakkaudesta ole kyse ainakaan miehen puolelta jos tuolleen käyttäytyy??
en voisi ikinä kuvitella omalta mieheltäni tuollaista käytöstä enkä kyllä semmoista sietäisikään

 

[Perskärpänen]

En tarkoita pahalla mutta en vaan voi käsittää miten edes lapsia on alettu tekemään tuollaiselle miehelle tai tuollaiseen suhteeseen??kai siinä on ennen lapsiakin tullut ilmi ettei mistään tosirakkaudesta ole kyse ainakaan miehen puolelta jos tuolleen käyttäytyy??
en voisi ikinä kuvitella omalta mieheltäni tuollaista käytöstä enkä kyllä semmoista sietäisikään

Ehkäpä ap:kaan ei voinut... :headwall:

 

[ihmettelijä]

No kun tasan tarkkaan TIEDÄN ettei sellaista käytöstä tulekaan IKINÄ,tässä jo kuusi vuotta ollaan kuitenkin oltu että enköhän sen verran jo tunne häntä..
eikä tarvi suuttua en vain käsitä tuollaisia suhteita tai naisia jotka tyytyvät sellaiseen

 

[Perskärpänen]

No kun tasan tarkkaan TIEDÄN ettei sellaista käytöstä tulekaan IKINÄ,tässä jo kuusi vuotta ollaan kuitenkin oltu että enköhän sen verran jo tunne häntä..
eikä tarvi suuttua en vain käsitä tuollaisia suhteita tai naisia jotka tyytyvät sellaiseen

Mä olin mieheni kanssa yhdessä melkein kahdeksan vuotta, ennen kuin esikoisemme syntyi. Eikä mikään missään vaiheessa varoittanut mua siitä, kuinka surkea isä hän olisi On siis kyllä vastuuntuntoinen, rakastava ja fiksu mies, mutta ei kerta kaikkiaan osaa olla lasten kanssa silloin, kun lapset eivät käyttäydy mallikelpoisesti. Oon yrittänyt tuota kouluttaa, mutta toisinaan tuntuu mahdottomalta, jopa näin mahdottomalta: http://kaksplus.fi/keskustelu/t1419621

Lisään vielä, että mun mielestä on käsittämättömän tyhmää syyttä tästä ap:ta. Ihmiset voivat muuttua ajan myötä, todellakin!

 

[hiiman]

Ensinnäkin miehesi on idiontti ja toiseksi hän ei rakasta sinua.

 

[Hih]

No kun tasan tarkkaan TIEDÄN ettei sellaista käytöstä tulekaan IKINÄ,tässä jo kuusi vuotta ollaan kuitenkin oltu että enköhän sen verran jo tunne häntä..
eikä tarvi suuttua en vain käsitä tuollaisia suhteita tai naisia jotka tyytyvät sellaiseen

Oho, ihan 6vuotta?

Ap:lle tsemppiä!

 

[ihmettelijä]

Mä olin mieheni kanssa yhdessä melkein kahdeksan vuotta, ennen kuin esikoisemme syntyi. Eikä mikään missään vaiheessa varoittanut mua siitä, kuinka surkea isä hän olisi On siis kyllä vastuuntuntoinen, rakastava ja fiksu mies, mutta ei kerta kaikkiaan osaa olla lasten kanssa silloin, kun lapset eivät käyttäydy mallikelpoisesti. Oon yrittänyt tuota kouluttaa, mutta toisinaan tuntuu mahdottomalta, jopa näin mahdottomalta: http://kaksplus.fi/keskustelu/t1419621

Lisään vielä, että mun mielestä on käsittämättömän tyhmää syyttä tästä ap:ta. Ihmiset voivat muuttua ajan myötä, todellakin!


En tarkoittanutkaan syyttää ap:tä,mutta varmasti sen mies on ollut ennen lapsiakin mulkku eikä vaan nyt yhtäkkiä niin en ymmärrä miksi pysytään siinä suhteessa ja aletaan vielä tekemään lapsiakin..mutta ehkä sitä on sitten itse niin rakastunut ettei tajua tai jotain..
Ja tottakai ihmiset muuttuu mutta ei kukaan kunnon ihmisestä täyskusipääksi muutu

On minullakin tietenkin riitoja mieheni kanssa mutta aina ne sovitaan ja eikä hän ole koskaan käyttäytynyt niin että olisin tosissani epäillyt rakastaako minua..
Mielenkiinnosta vielä että mitä sinun miehesi sitten on tehnyt?