Rakastanko vielä exääni??

[Tytsy85]

Erosin 1.5 vuotta sitten poikaystävästäni jonka kanssa kerettiin asua yhessä melkein 2.5vuotta.
Suhteemme alkoi aika nopeasti tunsimme 2viikkoa ja hän muutti luokseni toiselta paikkakunnalta.
Olin hänen ensimmäinen tyttöystävä.
Syksyllä 2007 hän sitten jätti minut tavallaan aivan yllättäen,vaikka oli suhteemme silloin aika huonossa kunnossa mutta sille olisi minusta voinut tehdä jotain
koska minä en eroa halunnut mitä nyt joskus sillä uhkailin kun oli riitaa.
Nyt 1.5vuotta eron jälkeen kaipaan häntä vieläkin todella usein vaikka olen jo vuoden ollut uuden tosi ihanan miehen kanssa.
Nykyään exäni kohtelee minua kun minua ei olisi koskaan ollutkaan ei pidä itse enää yhteyttä jos otan häneen yhteyttä ja pyydän et oltaisiin ystäviä tulee sieltä vaan jotain epämäärästä asiaa.
Ja muutenkin hän on muuttunut todella paljon ei ole ollenkaan sama ihminen enää.
Miksi hän kohtelee minua näin. Vihaako vai ei enää vaan välitä...
Masentaa ajatella tollatavalla mutta ikävä häntä kohtaan kova
En saa vaan häntä mielestäni...

 

[no]

hauska provo

 

[anna exän olla]

miks exän pitäis olla suhun yhteydessä jos ei kerta halua? ja jos olet jo uudessa suhteessa niin turhaa silloin haikailla enään exän perään!!

 

[voi kiesus..]

Niin just, miks ihmeessä koitat väkisin roikkua siinä eksässäsi ja saada häneen yhteyttä?

Oletko todella noin typerä, että et tajua selvää vihjettä: hän tahtoo että jätät hänet rauhaan ja annat elää elämäänsä.

Hei haloo.

 

[Sirkka-Liisa**]

Mukavia, tärkeitä, merkittäviä yms. ihmisiä muistaa lopun ikänsä, johon ei kannattaisi antaa niin suurta painoarvoa tunnemaailmassaan, että asiaa pitäisi pohtia juurta jaksaen.

Mitäs, jos vaan toteat, että olipa hyvä tuuri elää niin hyvän tyypin kanssa ja miten siitä jäi luottamus uutta suhdetta varten. Yleensähän suurin ongelma on pettyä ja pelätä uutta suhdetta, mutta sinä sait ihan eri kokemuksen kokonaisuutta ajatellen.

Jos uskot muistojesi olevan jollain tapaa väärin uudessa suhteessasi, niin on jo aika oppia, että ihminen koostuu myös elämänkokemuksista ja niistä jokaista tarvitaan jotta tulevaisuus toteutuisi.

 

[pimpelipomm]

Minusta sinä teet väärin, että olet parisuhteessa, jos koko ajan ajattelet toista. Jos tämä mies on ensimmäinen, jonka kanssa olet elänyt yhdessä, niin ehkäpä kaipaat häntä sen vuoksi. Moni myös saattaa kaivata hyvää seksiä, jos sellaista on ollut.

Tosi harvoin nykypäivänä ensimmäinen kunnollinen parisuhde johtaa mihinkään loppuelämän suhteeseen. Kyllähän tuo mies on kaikin tavoin antanut ymmärtää, että häntä ei enää kiinnosta, mutta sinä vain jatkat tyrkyttämistä uudestaan ja uudestaan. Oletko miettinyt, että minkälaisen kuvan sinä annat itsestäsi, että haikailet hänen peräänsä, vaikka hän tietää, että sinulla on vakava parisuhde menossa? Etkö osaa olla ilman miestä, vaan heti vanhan suhteen päätyttyä piti hankkia uusi suhde, ettei vaan tarttis olla ilman miestä? Olisikohan aika jo aikuistua...

Jos tämä mies on ehtinyt muuttua, kasvaa ja aikuistua, niin hän ei tosiaan varmaan enää olekaan se sama mies, jonka joskus tunsit. En tajua, miksi pitäisi olla ystävä, kun jos suhde on ohi, niin se on ohi ja elämä jatkuu toisella tavalla.

 

[*Wankman*]

Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä! Minäkin pidän silmäni kiinni ja ajattelen exääni aina kun harrastan seksiä nyxäni kanssa. Nyxä on monesti sanonut minua kiihkeäksi rakastajaksi. Olen silloin hymyillyt "sisäänpäin" ja tuuminut, että "Niinpä!"

Joskus runkkaan salaa katsellen pornoa netistä ja ajatellen exääni!

Onko ajatteleminen muka rikos, jos ei tee mitään?