Rakastuminen, rakastaminen, sitoutuminen

["Vanhanaikainen"]

Mä en tuohon pystyisi. Sitä rakkautta pitää olla, ja meillä sitä onkin vielä vuosien yhdessäolon ja lapsienkin jälkeen, sitä suurta tunteiden paloakin. Uskon siis että jotkut eivät sitä rakkautta koskaan löydäkään.

No totta kai sitä rakkautta pitää olla. Moni ei vain pidä rakkautena semmoista syvää kiintymystä ja kumppanuutta, vaan pitää olla jotakin järisyttävämpää.

 

[vierailija]

Jotkut vain ajautuvat yhteen, kaiketi? Taustat, elämäntilanne, tulevaisuuden suunnitelmat samankaltaisia, joten perustavat perheen. Suurta intohimoa ja tunteiden paloa ei ole ollut. Joku tyytyy tähän, toinen ei. Eli alkujaan menty yksiin muusta syystä kuin rakkaudesta, kokemattomina luultu perusoleilua rakkaudeksi.

Onko väärin erota vai väärin jäädä? Itse olen jäävi sanomaan tähän. Vaikka arki rullaa, onko oikein vaatia jotskuta olemaan onneton väärän valinnan takia? Haluaisitko puolison jäävän, vaikka ei tuntisi mitään sinua kohtaan?

Mulla kävi just noin. Jossai vaiheessa vaan päädyin yhteen miehen kanssa joka oli kiva ja jonka kanssa oli hauskaa. Mitään tunteen paloa ei missään vaiheessa ollut. Lapsia saatiin ja elämä meni eteenpäin kunnes eräänä päivänä vastaan tuli se joka kolahti heti. Kuukauden satunnaisten jutteluiden jälkeen olisin voinut heittää reilu 15vuotta parisuhdetta vessanpöntöstä alas. Ja lopulta heitinkin. Tunne tuntui joka solussa ja aloin rakastaa samantien tota muukalaista. Se oliko valinta oikea on vaikea sanoa. Tasainen hyvä arki vaihtui valtaviin tunnemyrskyihin mitkä ei ota loppuakseen vieläkään vaikka 1,5v jo takana tätä uuttakin elämää. Arki ei edelleenkään ole palannut raiteilleen ja kaikki on opeteltava uudelleen. Silti sydän sanoo etten olis voinu enää jäädäkkään.