Rakastunut varattuun mieheen.

["vieras"]

Ei tuohon otsikkoon tarvitsisi kyllä enää edes lisätä mitään, sillä se kertoo jo kaiken olennaisen, se on jo itsessään täysi helvetti.

Olla pompottelun kohteena: välillä hän tahtoo minut, mutta tietysti valitsee aina lopulta oman naisensa.

Tuntea itsensä niin mitättömäksi, hylätyksi, hyväksikäytetyksi.

Kuulla enemmän valheita kuin sielu kykenee edes rekisteröimään.

Uskoa päivä toisensa jälkeen muutokseen - turhaan.

Luulla olevansa erityinen, ja aina pettyä.

Mutta entä kun sydän ei pysty tuntemaan muuta kuin rakkautta, entä kun ei pysty pysymään lujana? Entä kun tunteitaan ei pysty vain deletoimaan, eikä niitä voi määräillä?

Mitä helvettiä mä teen? En osaa sanoa "ei". Odotan ja vain odotan, että tapahtuisi sittenkin se ihme, se, että minä ja tuo varattu mies olisimme vielä joskus yhtä, ihan kahdestaan. Niin kuin hän minulle lupaa.

 

["hehee"]

Ei varmaan kannata tällä palstalla kirjotella tollasta, kun suurin osa on parisuhteessa eikä ymmärrystä toisille naisille löydy Mut joo, vois sanoo että paska mies.

 

["vieras"]

[QUOTE="hehee";22369741]Ei varmaan kannata tällä palstalla kirjotella tollasta, kun suurin osa on parisuhteessa eikä ymmärrystä toisille naisille löydy Mut joo, vois sanoo että paska mies.[/QUOTE]

Niin no joo... Joskus sitä erehtyy luulemaan, että suurimmalla osalla ihmisistä on sympatiakykyä ja jotain _rakentavaa_ sanottavaa ainaisen haukkumisen sijaan. Varsinkin kun vastuu on mielestäni viime kädessä sillä henkilöllä, joka elää siinä suhteessa (nimimerkillä itsekin petetyksi joutunut).

 

[e]

Tutuilta kuulostaa nuo sun kuvailemat tunteet. Itse tosin en ole rakastunut varattuun mieheen, vaan exääni, joka elelee ihan sinkkuna. Jätti minut melkein vuosi sitten, mutta meillä on ollut tällaista on-off-säätöä lähes koko ajan. Aina jaksan uskoa että kävis hyvin, vaikka järki sanoo ettei tästä tuu ikinä mitään... Sattuu.

 

["mää"]

en viitti sanoo mitää, tulis todella pahaa tekstiä!!

mieti... ainut mitä sanon!

 

[Tiedän tunteen..]

Olin itse joitakin vuosia sitten suhteessa naimisissa olevaan mieheen. Jokainen kirjoittamasi lause tuntuu niin tutulta, sillä olen elänyt samanlaisten tunteiden ja ajatusten kanssa.

Jossain vaiheessa vain päätin, että en jää odottamaan sellaista jota en tule saamaan. Samalla totesin, että en haluaisikaan pettävää miestä.
Joten minä siis sanoin hänelle heipat, jonka jälkeen olemme olleet tekemisissä välillä enemmän, välillä vähemmän.

Olen onnellinen, kun tein ratkaisun unohtaa.

 

["vieras"]

Elämä on valintoja. Yleensä se valinta on viisainta tehdä jo siinä vaiheessa kun saa tietää että toinen osapuoli on varattu.