Rakastunutko?

[Hämmentynyt]

Tapasin mieheni n. 11 vuotta sitten. Meillä oli alku yhtä kuhertelua ja olimme kovin rakastuneita. Lapsi ilmoitti sitten tulostaan kun olimme seurustelleet 1,5 vuotta. Menimme naimisiin ja teimme vielä kaksi lasta. Ensimmäisen lapsen synnyttyä alkoi sukupuolielämä kuihtua ja kuihtui kuihtumistaan vuosien varrella. Olemme periaatteessa hyvissä väleissä ja mieheni on paras kaverini... siis vain kaveri. Mieheni joskus kysyi että enkö enää halua häntä ja haluaisinko käydä vieraissa. Siihen oli helppo vastata. En nimittäin halunnut ketään muutakaan miestä. Tuntui että olen seksuaalisesti lähes kuollut. Kerran kuukaudessa kykenen antamaan miehelleni ja sekin tuntuu vastenmieliseltä. Jokainen kosketus rintoihini tai ylipäätään iholle tuntuu vastenmieliseltä mutta en henno sitä miehelleni kertoa. Arvostan miestäni, hän on hyvä isä ja hyvä puoliso. Jaksaa olla kärsivällinen kanssani ja kannustaa aina eteenpäin, tekee kotitöitä minkä työltään ja rakentamiselta ehtii. Joku vika vain minussa tuntuu olevan kun en syty. Mieheni kuitenkin tuntuu haluavan minua ja vielä rakastavankin. Nyt olen huomannut vain itsessäni tunteen jota en aikaisemmin ole huomannut. Ensimmäistä kertaa saan sanottua tässä ja nyt asian joka hävettää ja nolostuttaa ja hämmentää. Olen ihastunut naiseen! Tätä on kestänyt jo puoli vuotta ja koko ajan tuntuu tuskallisemmalta pitää asia sisällä. Tämä nainen vei huomioni kokonaan kun menin uuteen työpaikkaan ja tapasin hänet. Aluksi vain huomasin pitäväni hänestä kovasti mutta tunne on syventynyt koko ajan. Tämä nainen on myös naimisissa ja hänellä on vain hieman vanhemmat lapset kuin minulla ja meillä on ikäeroakin vain kolme vuotta. Hän on vaalea, siro, aivan tavallisen näköinen nainen joka kuitenkin hehkuu olemukseltaan. Nyt olen huomannut että kosketus joka joskus vahingossa tulee värisyttää ja mahan pohjasta sieppaa pelkästään se katse jolla hän katsoo... Kuitenkin tiedän että kaikki toive vastarakkaudesta on vain haaveajattelua enkä ikimaailmassa menisi näyttämään tai sanomaan tunteitani hänelle. Olo on tuskainen enkä tiedä itsekään miten tunteitani käsittelisin. Nyt hän vielä jäi lomalle emmekä näe viikkoihin eli on aikaa laittaa tunteita järjestykseen. Tuntuu oudolta kun tämä tunne on vahvempi kuin joskus mieheni tavatessani. Tunnetila on siis valtavan sekava. Haluaisin kuitenkin tietää onko kenellekään muulle käynyt näin?

 

[Riina]

Itse seurustelin pitkään miesten kanssa ja samalla haaveilin naisesta. Pitkän ajan kuluttua rohkaisin mieleni ja erosin silloisesta poikaystävästäni. Pian sitten seurustelin naisen kanssa, mutta se ei pitemmän päälle tuntunut oikealta. Nyt olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa. Tässä minun "tarinani", toivottavasti löydät ratkaisun omaan ongelmaasi. Hyvää jatkoa ja voimia.

 

[Kivenpyörittäjä]

Hei Riina, kerro lisää. Miksi petyit naisen kanssa elämiseen? Olitko rakastunut jo kun erosit vai erosit ensin ja sitten vasta löysit kumppanin? Mietin vain kun en ole aiemmin mitenkään haaveillut naisesta eikä kukaan muu nainen kiehdokkaan kun tämä ainoa. Tuskallista vain kun en oikein tiedä kuinka toimia. Raastavaa rakastaa ilman vastarakkautta ja peläten koko ajan että joku huomaa tai että hölötän unissani miehelleni tunteitani (puhun paljon unissani jos joku asia vaivaa mieltäni). Työpaikallani on paljon ahdasmielisiä ihmisiä eikä kukaan varmasti ymmärtäisi tai hyväksyisi naisvaltaisella työpaikalla että työkaveri ajattelee toisesta näin. Tämä rakkauden kohteeni tosin on erittäin avarakatseinen mutta en tiedä kuitenkaan mitä hän ajattelisi tunteistani. :ashamed: Siksi siis olen kuin vankilassa enkä näe ulospääsyä. Tuo vastauksesi kuitenkin toi hieman lohtua elämääni. Kiitos.

 

[Riina]

Miehestä erosin ensin ja sitten vasta lähdin etsimään naista. Menin homobaariin ja sattumalta tapasin naisen. Se suhde ei kauaa kestänyt. Toisen naisen löysin myös homobaarista, tämän kanssa olin kaksi vuotta. Tiesin kokoajan että olen bi-seksuaali, enkä lesbo ja halusin loppujen lopuksi olla miehen kanssa. Hyvä että tuli kokeiltua Tosin haaveilen vieläkin välillä naisesta, mutta en "tosissani".