Rakkaani vaimolle

[xxx]

Yks juttu muuten Hannele, jonkun rakkaustutkimuksen mukaan rakastumisen tunne kestää kulemma noin 1000 päivää, joten kahden vuoden kokemus ei vielä riitä todistusaineistoksi suhteen kestävyydestä.

 

[N 72]

""Hannele"" hyvä,

Olivia kirjoitti viestinsä sinä-muotoon, osoittaen sen tälle kysiselle vaimolle. Siinä hän kertoo vaimolle millainen ihminen tämä on, vaikkei ole edes puhunut hänen kanssaan. Hän määrittelee itselleen täysin tuntemattoman ihmisen tunteita, ajatuksia ja kokemuksia parisuhteesta. Se on mielestäni ylimielistä.

Miltä sinusta tuntuisi, jos joku laittaisi suuhusi sanoja, joita et ole sanonut, tunteita, joita et ole kokenut? Miltä sinusta tuntuisi, jos joku olettaisi sinun ajattelevan tavalla, miten et ehkä ajattelekaan. Ja tämä joku ei olisi sinun kanssasi sanaakaan koskaan vaihtanut väitteidensä tueksi. Jos minulle näin tehtäisiin, se ärsyttäisi ja kokisin sen ylimielisenä.

Parisuhde on kahden kauppa, ja sen syyt ja perusteet ovat vain sen osapuolten määriteltävissä, ei kenenkään muun. Olivia täällä nyt sitten määrittelee toisten ihmisten parisuhteen syntysyitä, menneisyyttä, nykyisyyttä ja päättymissyitä, vaikkei ole itse kyseisen parisuhteen osapuolena elänyt. Sen minä tulkitsisin ylimielisyydeksi.

 

[Hannele]

N72, näiden edellisten ajatustesi kanssa olen kyllä samaa mieltä. Ajattelin sen ylimielisyyden toiselta kantilta, jonkinlaisena voitonriemuna siitä että on saanut vietyä toisen naisen miehen.

Tottahan on, että Olivia ei tiedä miehen vaimon ajatuksista mitään. Omassa tapauksessa aikoinaan ajattelin vain, että mieheni ex ei voi nykyiselläänkään olla onnellinen liitossaan ja että mistä tiedän kuinka kyllästynyt hän on mieheensä ja nyt hänellä on mahdollisuus löytää mies joka hänestä oikeasti välittää. Liittohan oli käytännöllisesti katsoen ollut ohi jo vuosia ennen minun tuloani kuvioihin.

Ja nimimerkille ""xxx"", tiedän kyllä hyvin että rakastuminen kestää pari vuotta. Aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta tällä hetkellä kaikki edellytykset hyvälle suhteelle on olemassa.

 

[kannatusta N72:lle]

Kirjoita vain edelleen mielipiteitäsi, sitä varten tämä palsta on olemassa! Olen pitkälti sinun kanssa samaa mieltä.

On tietenkin Mahdollista että he saavat toisensa ja elävät elämänsä onnellisina loppuun saakkaa. Mutta Todennäköisintä on, että mies on vain otettu saamastaan huomiosta ja Olivia elää harhakuvitelmissa. Yksinäisen ihmisen mielikuvitus tekee helposti kepposet tämmöisissä asioissa. Mies on Olivian ajatuksissa suurimman osan ajasta ja hän rakentelee ties mitä yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Olivia taas miehen ajatuksissa silloin tällöin lyhyesti. Miehellä on niin paljon muutakin elämänsisältöä, että Olivia häviää sinne joukkoon pikkuoutona juttuna, säälittävänä läheisyydenkaipuisena naisena.

 

[bosse]

Kiitti muuten Lukija, kun jaksoita haravoida ton Oliven tekstit. Mä en enää ilkee niitä lueskella. Senverran selkäpiitä karmii. Äijä ei kyä oo ihan älyssään, jos meinaa tän päällepäsmärin kelkkaan lähtee. Pian mies parka tajuaa kiillottelevansa iltasin ikäneidon hopeita ja kuljeskelevansa huoneistos pieni essu päällä ja pölyhuisku kädes. Lapset pitää varmaan tavata baaris tai puistos, ettei tuu kuraa kengis.

 

[Olivialle]

Muistathan sitten sinäkin pitää ne silmäsi auki, kun sen miehen ensin saat. Tilastot nimittäin osoittavat, että toinen avioliitto päättyy vielä useammin eroon kuin ensimmäinen.

 

[Olivia]

Joo, minä pidän kaikki aistit valppaina koko ajan. Ole huoleti. Ei se paholainen pääse huijaamaan minua..tiedä mikä pervo pedofiili lieneekin..täytyy olla tosi skarppina...Mikäs meidän kahden pirulaisen on ollessa. Vakka löysi kantensa:=)

 

[Neela kysyy]

Olivia, kuinka kauan olet tuntenut miehen?

Kuinka usein tapaatte?

Kauanko tapaamisenne yleensä kestävät?

Minkä ikäisiä olette?

Voi olla, että olet näihin jo vastannut, mutta tulin nyt vasta ketjuun mukaan, enkä ehtinyt paneutua jokaiseen kirjoitukseen.

 

[Olivia]

Mikäs ristikuulustelu nyt tuli? :=)En ole sinulle tilivelvollinen siitä asiasta. En viitsi enää lukea tätä typerää haukkumista. Poistun palstalta. Hyvää jatkoa vain teille kaikille miellyttäville keskustelukumppaneille.

Hämmästyttää ja kummastuttaa vain se, että minkälaisia reaktioita tästä asiasta on tullut. Ihmisiä eroaa jatkuvasti, mitä kummallisimmista syistä. Ei se ole erikoislaatuinen asia nykyaikana, että tälläistä showta tarvitsee nostaa.

Tuntuu, että tällä palstalla väännetään kaikki huonoksi tai vääräksi. Siis moni tekee niin, eivät suinkaan kaikki. Se on outoa, jos ei harrasta seksiä..no, entäs jos harrastaisin, eikö se olisi vasta todella törkeää? Jos keskustelen vaimon luonteesta miehen kanssa, se on omituista. Kai hän tietää, mistä puhuu. Ei se tee minusta sinisilmäistä ihmistä, jos uskon siihen, mitä hän sanoo. On myös rehellisiä ihmisiä olemassa. Tämän palstan kirjoittajien mielestä ilmeisesti ei ole.

Hajotan perheen, en ole ollut miehen kanssa missään tekemisissä siinä vaiheessa, kun hän on eropäätöksensä tehnyt.

Puhun kuulemma vaimosta ilkeästi, en mielestäni sitä tee. Olen oikeasti pahoillani, koska hän mahdollisesti ei halua eroa ja se tuntuu pahalta ja tiedän, että yksi syy on taloudelliset syyt, kuullemma (ei ole minun keksintöäni). Pitäisikö minun yrittää puhua mies jäämään epätyydyttävään liittoonsa, olisinko sitten ns. hyvä ihminen? Olen muuten senkin tehnyt, mutta hän ei halua jatkaa enää vaimonsa kanssa missään tapauksessa. Jätänkö miehen nyt? Olenko sitten mielestänne hyvä ihminen?

En ole arvostellut mielestäni vaimon luonnetta mitenkään erityisen pahasti, jos olen ujoksi ja hiljaiseksi tai jotain sellaista sanonut, mitä pahaa siinä on? Ihmiset ovat erilaisia. Toiset hiljaisia, toiset räväkämpiä..

Mies vain kusettaa minua ym..voi herranen aika! Luulkaa mitä luulette ja olkaa onnellisia omissa täydellisissä liitoissanne.

Jatkakaa te tätä jauhamista ketkä jaksatte, minä en jaksa. Olen vain onnellinen, että saanut tutustua niin mahtavaan ihmiseen.

 

[Plääh]

No ollaanpa sitä nyt muka niin herkkänahkaisia. Helvettiäkö tänne tuommosia kirjeitä laittelet jos ei kantti kestä kritiikkiä. Et kai tosissasi luule että se varsinainen kirjeesi kohde sen täältä oikeasti lukee? Itse asiassa taisit provoksi tarkoittaa koko kirjeen, mutta kun alkoi tulla lunta tupaan liikaa niin yrität pelastaa mitä pelastettavissa on pakenemalla. No, tervemenoa. Ps. N72, allekirjoitan joka ikisen sanan mitä tähän ketjuun olet kirjoittanut!

 

[:-(]

Yksinkertaisia kysymyksiä, joihin et kehtaa (?) vastata.

Olisiko asia niin, että ""seurustelua on kestänyt noin 3 viikkoa,
Tapaatte pikaisesti jossain kioskin kulmilla, muuten tekstailette ja silloin tällöin soitatte, kun miehelle sopii.

Sinä olet parikymppinen, mies 3-kymppinen.

Pakko tehdä johtopäätöksiä, kun sinulta ei saa suoria vastauksia... syystä tai toisesta.

 

[plääääääh]

onpa typerä rääväsuinen akka tuo plääh...lue sää raamattua ja juokse tai kuole

 

[heh heh....]

Hyvä hyvä Olivia! Olet todellakin saanut tällä palstalla kireet,tiukkapiposet ihmiset , ja varsinkin kaikki kateelliset eukot, liikkeelle! Voi herttin tähen sentään missä ihmeen pienessä maailmassa jotkut elävät!! Luuleeko ne että saavat väkisin pidettyä onnetonta suhdettaan yllä! Ja että on se sit kauheeta ku joku myrkyllinen käärme tulee ja tunkee heidän armaaseen parisuhteeseen! Säälittävää!!!! Nosta Olivia pää reilusti pystyyn ja ole ylpeä itsestäsi!! Ja Onnea sinulle kun olet rakkauden löytänyt!! Kaikkea hyvää teille tulevan miehesi kanssa! Anna jäädä tänne kaakattavat akat kateellisina! Ja muista että jotkut on onnellisia siitä kun joku vielä löytää ja saa kokea ihanan rakkauden! Täytyy vaan todeta että kyllä on se Kateus suomalaisten perisynti! Ja varsinkin näköjään akkojen!!!!!

 

[aivan]

just noin ku edellinen kirjottaja sano! on todella kateellisia ämmiä täällä. ne raukat kun ei ymmärrä mitä miehellä tehdään ja miten pitää mies onnellisena!

 

[No nyt]

meni naiselta hermot!

""ei ole avioero niin erikoislaatuinen asia nykyaikana, että siitä tällaista showta tarvitsee nostaa.""

Just joo. Olivia itse siitä shown nostaa, kirjoittaa jopa ellit-palstalle, että voi toitottaa koko kansalle asiasta.

Mitähän hän oikein odotti?

Minusta koko aloitus oli älytön. Ja kertoo hyvin paljon tästä ""Oliviasta"" itsestään. Ikävä juttu, jos hän itse ei sitä huomaa.

Mitäpä, ""Olivia"", jos oikeasti kirjoittaisit tämän sääliä tihkuvan tekopyhän vuodatuksesi sen todelliselle kohteelle, miehen nykyiselle vaimolle? Luuletko miehen arvostavan sinua sen jälkeen?

Veikkaan, ettei Olivia uskalla. Voisi tulla ennemminkin lunta tupaan, ja sen hän hyvin tietää, siksi on pidettävä suu soukallaan. Vaikeata se on, sehän on selvää, kun johonkin on päästävä sitä painettaan purkamaan, vaikka sitten tänne.

Pienestä sitä joillekin hyvä mieli tulee.

Olivialle tulee vielä tuulista. Niin kovasti hän täällä toivoo vaimolle voimia kestää tulevat koitokset, että ihan unohtaa omat tulevat huolensa. Miehen ex ja heidän yhteiset lapsensa... voi voi. Kuinka paljon täältäkin on saanut lukea kaikenlaista. Uudet vaimot valittavat, että mies ei pääse irti entisestään ja lapset häiritsevät jatkuvasti uutta idylliä. Mies kärsii, kun ei saa tavata lapsiaan, tai sitten lapset ovat siinä jatkuvana riesana. Yhteiset lomat ei onnistu kun lapset vaatii oman osansa. Elatusmaksut syövät yhteisia rahoja ja ex vaatii koko ajan lisää. Lapset tarvii sitä ja tätä. Lapset ei hyväksy uutta puolisoa eikä tämä lapsia. Sukulaiset on vihamielisiä ja entisen vaimon puolella. Ei tiedä mitä mies ajattelee, entäs jos kaipaakin sitä entistään. Ja niin edelleen. Alituista vääntöä.

Elämä ei mitään idylliä ole kenenkään kanssa. Rakastuneena kaikki näyttää hyvältä, mutta tavallinen arki astuu aina kehiin. Ja mies on jo yhden kerran epäonnistunut, joten riski on olemassa. Kas kun se epäonnistuminen ei ole pelkästään vaimon syytä, vaan molempien. Ja kun siihen tavalliseen arkeen tulee vielä nämä entisen perheen aiheuttamat kuviot, niin huolia kyllä tulee olemaan.

Olisia voisi kirjoittaa kirjeen itselleen. Siinä hän voisi toivottaa itselleen voimia ja jaksamista tulevien järkytysten varalle. Entinen vaimo ei Olivian ns. sympatioita kaipaa, mutta itselleen hänellä olisi nyt tsemppaamisen tarvetta.

 

[N 72]

Olen täsmälleen samaa mieltä, todella hyvin kirjoitettu! Minun mielestäni ei ole typerää suhtautua varovasti tuollaisen miehen puheisiin, ainoastaan realistista. Ja vaikka miehen puheet totta olisivatkin, niin ei sokeaksi kannata silti ryhtyä. Arki kun tulee ihan jokaiseen suhteeseen, eikä aina toisen suusta tulekaan pelkkiä ruusun terälehtiä. Välillä sieltä tulee sammakoitakin, ehkä jopa rupikonnia

Erikoista on mielestäni sekin, ettei Olivia kestä kritiikkiä, kun kuitenkin ihan itse näinkin raflaavan viestiketjun alulle pani. Ei suinkaan hän sentään niin sinisilmäinen ole, että olisi pelkkiä kehuja kuvitellut saavansa omien viestiensä jalkeen? Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

 

[vastaus]

Heh heh ja aivan, mistähän asiasta kriittisesti kirjeeseen suhtautuvat ""ämmät"" teidän miehestä on kateellisia tälle Olivialle? Siitäkö, kun Olivia osasi mielestänne noin hienoa tekstiä kirjoittaa? Muuta kateuden aihetta tässä en nyt millään näe. Eihän Olivialla kirjoittamansa mukaan vielä mitään miestä ole eikä yhteiselämää tämän lemmenkohteen kanssa. Asia on pelkässä harkintavaiheessa eikä yhtäkään päivää ole vielä yhdessä eletty saati seksiä harrastettu. Olivia ei ole tutustunut miehen lapsiin, vaimoon eikä muuhunkaan sukuun, eropapereita ei ole jätetty, kotia ei ole hajotettu, lasten asumisesta ei ole päätetty. Mitäs Olivia tuumaat, jos mahdoliisen eron seurauksena luoksesi muuttavatkin mies ja lapset vaimon ryhtyessä sinkuksi viikonloppuäidiksi?

 

[Joo]

Minä olen miehelleni sanonutkin, että jos haluat erota, niin ilman muuta saat myös lastemme huoltajuuden, en ollenkaan ala kiistelemään siitä. Minä olen pääosin hoitanut heitä aina, eron tullessa voisin hyvin alkaa vkl-äidiksi, olenhan jo oman osani tehnyt . Joten tervetuloa vaan ""sukuun"" oliviat, saatte mieheni lisäksi liudan murkkuja.

Oikeudessa aion esiintyä sen verran syyntakeettomasti, että lasten huoltajuutta en missään nimessä voisi saada. Minä tulen tarvittaessa toimeen omillani ja lisäksi omaisuutemme on suurimmaksi osaksi minun nimissäni ja avioehdon perusteella mies ei paljon mukanaan vie. Maksan mielelläni elatusmaksuja siitä hyvästä, että olivia ja mieheni hoitavat arjen, joka ei aina niin ruusuista murkkujen kanssa ole.

Ai niin, talo on myös minun, olivia oletettavasti varaa sitten tilaa sen verran, että murkut mahtuvat myös kaikkine kamoineen ja kavereineen, joita aina riittää kylään yöksikin.

 

[Niin]

Täällä elleissäkin on ollut aina välillä miesten kirjoituksia siitä, että lapset määrätään liian helposti aina äidille. Kyllä minun mielestäni kunnollinen isä on ihan yhtä pätevä yksinhuoltaja kuin äitikin. Huoltajapäätös eron sattuessa kuitenkinkin on pakko tehdä ja lasten kotiosoite määrätä. Tässä Olivian tapauksessa voi olla jopa pakkotilanne siitä päätellen, että Olivia itse arvelee tiedon tulevan suurena järkytyksenä vaimolle. Miten tällaisella järkytyksen kokeneella herkällä vaimolla voi riittääkään voimia lapsista huolehtimiseen eron sattuessa. On kai vähintäänkin kohtuullista, että isä ottaa vastuun kantaakseen, hänhän on henkisesti vahvoilla uudessa rakkaudessaan.

Pitää kai vaimollakin olla mahdollisuus toipua järkytyksestä, rakentaa rauhassa elämänsä uusiksi ja etsiä vaikka rakas rinnalleen ilman arjen yksinhuoltajavelvollisuuksia - näinhän tämä Olivia ja mieskin ovat romanttista suhdettaan rakentaneet sillä aikaa, kun vaimo on huolehtinut kodista ja lapsista.

 

[vastaus]

Tässä tilanteessa poistuisi se Olivian esittämä huoli siitä, että vaimo käyttäisi lapsia ""manipuloimisvälineenä"" - Olivia tarkoittanee pelkoa siitä, että vaimo jollain lailla kääntäisi lapset isää ja uutta naista vastaan. Näin Olivialla ja tällä lasten isällä olisi oiva tilaisuus antaa lapsille oikea ja vääristelemätön kuva onnellisesta parisuhteesta ja sen mukanaan tuomasta uusperhe-elämästä yhteisessä arjessa saman katon alla lasten kanssa. Olivia esiintyisi pyyteetömänä äitipuolena ja lasten kasvattajana. Hänhän rakastaa miestä yli kaiken ja tämän seurauksena tietysti myös miehen lapsia - ovathan nämä samaa lihaa ja verta. Eikä empaattinen-Oliviakaan lausuisi lasten kuullen pahaa sanaa näiden äidistä, joka ei nyt parina viikonloppuna voikaan ottaa lapsia luokseen, koska lähtee kahden viikon rentoutumislomalle etelään - ehkäpä jonkun rakastajan kanssa (hysss, ettei lapset kuule!).

 

[tapahtui]

Olivian kirje tai sepustus miehen aikeista kaikille muille paitsi suoraan itse vaimolle voisi olla vaikka totta. Lähtokohtaisesti se tietää melkoista katastrofia kaikille. Olivian toive, ajatus ja toiminta on etuajassa miehen ajatuksiin ja tekoihin nähden. Se voi pakottaa miehen harkitsemattomaan toimintaan ja
tekoihin, jota hän eivätka muutkaan pysty ennakoimaan.

Vaimon ujoudessa ja herkkyydessä ei ehkä ole mitään säälittävää. Hän vain ei ole tavoiltaan yhtä runnova kuin Olivia itse. Silti vaimon itsetunto voi olla kunnossa eikä hän kaipaa Olivian sääliä.

Ja kun asiat Olivian oman runnovan, ajattelemattoman ja epäempaattisen toiminnan seurauksena alkavat mennä pieleen, ovat siinä hätää kärsimässä niin mies, lapsetkin.

Usein nämä rakastavat naiset kuvittelevat saavansa vain ihanan miehen. Kaikki ahdistus ja pahuus, mitä miehen liitossa on ollut, on pelkästään vaimon syytä. Mieshän ei voi mitenkään muutoin olla ahdistunut! Mutta kannattaisi ehkä miettiä tilannetta kokonaisuutena.

Jos mies on ollut ahdistunut jo vuosia liitossaa, miksi ahdistus noin vain yhtäkkiä helpottaisi. Luultavasti on ollut pieniä hetkiä, jolloin ""rakkaus"" muka pyyhkii kaiken pahan pois, mutta jo seuraavassa tuokiossa arki tuo kaiken kaksinverroin takaisin. Eikä ero kaikesta aiemmasta ja rakkaista lapsista yleenä helpota ahdistusta ja eteen tulevia vaikeuksia.

Olivia, miksi pelkäät, että vaimo alkaisi manipuoloida lapsiaan. Onko niin, että vain mies rakastaa lapsiaan? Ei varmastikaan. Ja millaista on lasten rakkaus vanhempiinsa? Yhtä hyvin voikin käydä niin, että mies alkaa manipuloida lapsiaan ja käyttää heitä välineenä entistä vaimoaan vastaan. Tämäkin on hyvin tavallista. Miehelle ei ehkä riitäkään sovittu huoltajuus ja lasten tapaamiset. Yllättäen mieskin voi käyttää suhdetta lapsiin mitä kummallispiin kuvioihin vain näyttämisen ja kostamisen halusta - ja ehkäpä vain omaa ahdistustaan helpottaakseen.

Olivian kirje on sellainen vaalenapunainen toive, ettei mitään kurjaa eikä pahaa vain tapahtuisi hänen ja miehen tutevassa paratiisiissa. Jos pelon häivähdys olisikin, niin se suunnataan vaimoon.

Jos Olivia olisi fiksu tai olisi ollut fiksu, hän ei olisi puuttunut miehen avioliiton kiemuroihin. Kun mies on kertonut ahdistuksestaan, olisi Olivia voinut ohjata miehen hienovaraisesti käsittelemään tuntemuksiaan ammatti-ihmisten tai perheterapeutin luo, ja antaa sen jälkeen miehen itse tehdä valintansa ja päätöksensä. Mikäli ero olisi tullut, se olisi toivon mukaan ehditty käsitellä ja sopia neutraalisti ilman kolmannen Olivia -pyörän ohjaava vaikutusta.

Jos tämä aloitus on tosi, niin lähtökohtaisesti se ennakoi jonkinlaista järkytystä ja katastrofia kaikille osapuolille - myös Olivialle itselleen.