Toggle sidebar

Rakkaani vaimolle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Olivia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Tottakai noin voi käydä, eihän sitä kukaan kai kiistä. Ihmeitä maailmassa tapahtuu joka sekunti. Silti silmääni osui ""uusi hoito"" - ei siis mikään rakas vaimo? Kauanko uusi liittosi muuten on kestänyt? Vuoden - kymmenen vuotta?

Mikä exästäsi teki niin hirveän ja sietämättömän, kun häneen kuitenkin kerran olit niin rakastunut, että oikein vihille menitte ja 17 vuoden helvetin kestitte? Teittekö jopa lapsia yhdessä?

Seuraat kuitenkin exäsi elämää edelleen, kun tiedät hänen suhteittensa laadunkin noin tarkkaan. Itse erosin exmiehestäni 15 vuotta sitten - ei riidoissa, ei lapsia, ei kaunaa, ei katkeruutta eikä mitään yhteydenpitoakaan sen koommin. Asiat selvitettiin loppuun ja erottiin. Minä muutin toiselle paikkakunnalle. Uuteen liittoon menin kahden vuoden yksinasumisen jälkeen ja se on kestänyt näihin päiviin saakka ja kestää jatkossakin, jos se vain minusta riippuu.
 
Yhtä en ymmärrä tuossa aloituksessasi - kirjeessäsi rakastettusi nykyiselle vaimolle. Mistä moinen alentuva suhtautuminen vaimoon, jota et edes tunne? Eikö suhteessanne ole kysymys teistä kahdesta, ei tuosta olemassaolevasta vaimosta. Miksi haluat ronkkia ja tölväistä häntä ikäänkuin ylhäältäkäsin; luulet tietäväsi jotain, mitä hän ei tiedä? Nautitko tästä vallasta ja ylemmyydestä, saada koukkuun jonkun toisen aviomies, olla ikäänkuin parempi kuin toinen nainen?

Eikö tämän miehen pidä hoitaa asiansa vaimonsa kanssa, ei sinun - olethan siinä suhteessa sivullinen, vieras, tuntematon. Malta pysytellä roolissasi ja nauttia tästä miehestä, jonka olet sattunut saamaan pauloihisi. Älä sekaannu nyt äläkä tulevaisuudessa tämän perheen sisäisiin asioihin, ne eivät kuulu sinulle.

Yksi sanalasku tulee mieleeni näissä puolisonvaihtopuuhissa: Kun lähtee sutta pakoon, voi tulla karhu vastaan.
 
On mahdollista valita väärä kumppani myös vanhempana - ihastuminen sokaisee. Mies ei tiedä, miten arki sinun kanssasi sujuu Olivia. Entäs jos se onkin yhtä tylsää tai eri tavalla kamalaa kuin vaimon kanssa. Vieras voi tulla avioliitossa väliin, koska joskus jännitys vie vallan tutusta ja turvallisesta - hetkeksi ainakin. Minulla keski-ikäinen mies jätti minut ja lapset sekä lähti toisen naisen matkaan. Sen jälkeen hän onkin pyytänyt jatkuvasti päästä takaisin perheensä luo - yhä vieläkin vaikka erosta on jo 7 vuotta. Uusi olikin alkuhuuman haihduttua paljon huonompi kuin minä kuulemma. Voi olla että otan takaisinkin, kunhan on saanut tarpeeksi oppia alapäällä ajattelemisensa seurauksista. Et voi tietää koko totuutta ""rakkaasi"" liitosta, koska olet kuullut vain yhden väritetyn version siitä. Jos lapsetkin muka eroon kehottavat, se voi olla vain kehotus järkevyyteen, ei todellinen toive. On teillä sitten onnellista varmaan, jos vaimo toteuttaa uhkauksensa. Enpä paljon laittaisi lasten ymmärtämisen varaan siinä tilanteessa.
 
Mikä alentuva suhtautuminen? Mielestäni olen suurinpiirtein empaattinen. Pahalta tuntuu hänen puolestaan, koska tulee kokemaan järkytyksen, näin oletan.

En ole tölvinyt enkä ronkkinut häntä millään tavalla. Toivon vain, että hän selviää ja löytää uuden rakkauden.

En todellakaan luule tietäväni, mitä hän ei tiedä. Sen tiedän, mitä miehensä on kertonut ja kertaakaan en ole edes sanaakaan oma-aloitteisesti kysynyt.

Mies hoitaa asiansa vaimonsa kanssa. Minä en todellakaan sitä tee. Mies kuitenkin joskus haluaa kertoa minulle jotakin tilanteesta. Mitäs väärää siinä on? Olen ollut kuuntelijan roolissa ja usko tai älä, niin täysin puolueettomana suuntaan sekä toiseen.

En nauti mistään vallasta, enkä ymmärrä mikä ihmeen valtakysymys tämä nyt edes on. Olemme rakastuneet toisiimme ja sillä hyvä. Vallan kanssa sillä asialla ei ole mitään tekemistä. Vaimo hyvä saattaa käyttää lapsia valtavälineenä, mutta sen näemme pian. Toivottavasti ei.

En ole sekaantunut tämän perheen sisäisiin asioihin millään tavalla enkä tule sekaantumaan. Jos vaimo haluaa keskustella kanssani, pystyn kyllä rakentavaan keskusteluun, mutta minulla ei ole hänelle asiaa joskaan ei ole mitään häntä vastaankaan. Ikävää vain, kun tämä tulee tulemaan hänelle melkoisena yllätyksenä. Se on surullista, mutta sellaista elämässä sattuu.

Minusta alkaa tuntua, että sinä ""vastaus"" luulet tietäväsi asioita ikään kuin ylhäältä käsin....
 
Niin se menee. Ihmiset esiintyvät mielellään jos jonkilaisina hyväntekijöinä, verhoavat tekonsa pumpuliin ja selittelevät niitä parhain päin. Mietitäänpä hieman, mistä tämänkin leidin kohdalla oikeasti on kysymys ilman näitä kaunopuheita.
 
Mun mies myöskin löysi uuden ja jätti minut, vaikka en sitä halunnut. Mies lopetti uuden suhteen muutaman kuukauden kuluttua, koska pettyi siihen, millaista arki oli uuden ihastuksen kanssa. Katuu kuulemma kaikkea ja toivoo, että saisi virheensä tekemättömäksi. No ei saa. En huoli takaisin miestä, jolle mikään muu ei vasta vähän aikaa sitten merkinnyt mitään kuin uusi ihastus. Minä neuvoin edes odottamaan vähän, ettei ryntää heti uuteen suhteeseen, turhaan. Löysin itekin sinkkuna uuden enkä senkään takia huolisi vanhaa miestä takaisin, sain paremman myös.

Ja se miehen ihastus: soittelee meille molemmille, huutaa hysteerisenä - haukkuu minua ja kiristää miestäni, jolla on muka velvollisuus olla hänen ""ystävänsä"". Vaihdoin numeron salaiseksi, että häirintä loppuisi. En kerro sitä ex.miehellenikään, muuten.

nimim. uusi parempi elämä
 
tuttua... Mulla oli joskus monta vuotta sitten poikaystävä, joka jätti minut ja alkoi seurustella toisen kanssa. Seurustelee vieläkin saman naisen kanssa, mutta lähettelee edelleen minulle kaipaavia viestejä, vuosikaudet! Ja on selvittänyt osoitteeni ja puhelinnumeroni, vaikka olen muuttanut. Aikas huomaavaista sitä uutta ""täydellistä naista"" kohtaan. Häiritsee ja inhottaa mua. Minä myös sain paremman miehen vaihdossa, kiitos ;) Ei tosiaan yhtään kiihota, että joku sellainen nuoruuden erehdys kuolaa vuosikausia perääni ja tietysti valehtelee nykyiselleen. yögs.

 
Kerros minulle ""vastaus"", että kuinka sinä toimisit tilanteessani? Pitäisikö minun jättää tämä sielunkumppanini? Sinulta tuntuu löytyvän vastaukset useimpiin asioihin, niin mielelläni luen kuinka sinä toimisit vastaavassa tilanteessa.

Vaimoon en ole suhtautunut alentavasti enkä ylemmyydentuntoisesti, totuus sattuu vain olemaan se, että liitosta on rakkaus loppunut ja toivon, että hän löytää rinnalleen uuden rakastavan kumppanin ja selviää järkytyksestä.

En ole puuttunut heidän elämäänsä millään tavalla enkä puutu. Kuuntelija olen ollu en muuta. Onko se väärin? En myöskään ""tunkeudu"" lasten elämään ennen kuin isä sitä haluaa ja uskoisin, että hän tuntee lapsensa ja osaa valita oikean ajankohdan sille asialle. Kerro minulle kuinka minun tulisi sinun mielestäsi toimia?


Kerro myös se, että MISTÄ tämän leidin kohdalla on kysymys ilman kaunopuheita? Anna tulla vaan, mielenkiinnolla odotan. Sinä et tunne minua. Kerroit aiemmin, että minä en tunne vaimoa...muista, sinä et yhtälailla tunne minua. Voisit yllättyä mikäli tuntisit. En ole ollenkaan niin paha noita-akka kuin ilmeisesti kuvittelet.
 
Hyvä Olivia! Onnea sinulle ja rakkaallesi! En voi ymmärtää vaimoja jotka kynsin hampain pitävät kiinni ukoistaan ja kyttäävät heitä, viimeiseen asti!! Tiedän myös monta tapausta joissa vaimo uhkaa itsemurhalla jne...Järkyttävää läheisriippuvuutta!! Ovat muka niin onnettoman rakastuneita! Kyseessä ei ole kuitenkaan oikea rakkaus, ei vaikka uhkailtas lasten kustannuksella! Todella mahtavaa jos mies uskaltaa valita elämänsä rakkauden!! Säälistä on aivan turha jatkaa kuollutta avioliittoa.
 
Kiitos! Löytyy täältä sentään ainakin yksi viisas nainenkin. Tähän asti olen todennut, että miehet käsittävät mistä tässä ketjussa on kysymys. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa. Olet todennäköisesti nähnyt muutakin kuin tahkoa ja se on hyvä asia:=)
 
EVVK. Opettelisit kirjoittamaan, kun tuommoinen besserwisserkin olet.

Luuletko, että se mies puhuu sulle totta? Pitää ihan pellenään kaikesta päätellen.
 
Olivia, kyllä minä miehenä olen sitä mieltä, että sinä olet olemassa. Ja sinä vaikutat erään perheen eroprosessiin. Eroavalla miehellä on suhde toiseen naiseen. Olisi aika outoa väittää, että seuraat täysin sivullisena tätä kolmiodraamaa, kyllä sinä olet aika iso osa siitä.

Siitä miten ihania toiset ihmiset ovat, kun heidät tapaa, olen aina ihmetellyt, On helppoa ihastua ja rakastua. Mutta miksi ihmeessä niin ihanat ihmiset epäonnistuvat liitoissaan ja eroavat. Vastaan itse: Moni kakku päältä kaunis. Joten olisi varmaan kivempaa kulkea jalat maassa.
 
""Naisilla on ihmeellinen tyyli syyllistää se ""toinen nainen"". Itse olen tuon vaiheen käynyt läpi jo vuosia sitten. Syyllistän tekijän enkä ulkopuolisia, jos jonkun syyllistän.""

Ilman mitään syyllistämistä ihmettelen edelleen, kuinka voit tituleerata itseäsi ulkopuoliseksi. Sinähän olet sen ""tekijän"" rakastettu, sielunkumppani, kuten itse sanoit. Mies on nyt eroamasta vaimostaan sinun tähtesi. Miten ihmeessä voit kokea olevasi ULKOPUOLINEN tähän asiaan?

Myöhemmässä tekstissäsi sanoit lisäksi, ettei sinulla ole vaimolle mitään asiaa. Miksi sitten tälläisen kirjeen hänelle kirjoitat? Ja miten vielä kirjeenkin jälkeen pidät itseäsi ulkopuolisena? Kirjoittamalla vaimolle sekaannut korviasi myöten heidän avioliittoonsa ja sen päättymiseen!

Ja kyllä, tuollaisella kirjeellä suhtaudut vaimoon todellakin alentuvasti. Sinä esität totuutena oman käsityksesi hänen avioliittonsa tilasta. Ja samalla väität ettet ole siihen liittoon millään tavalla sekaantunut. Jos sinulla sitä kokemusta ja älyä riittää vaikka jaettavaksi, niin tajuat kai, että jokaisella kolikolla on kaksi puolta. Sinä olet kuullut vain miehen version, vaimon kokemusta asiasta et laisinkaan. Oletko tullut ajatelleeksi, ettei yksin toisen puolison kokemus edusta koko totuutta parisuhteesta.
 
En kirjoittanut vaimolle. Kirjoitin Ellit palstalle. Jos olisin vaimolle kirjoittanut, olisin laittanut sen hänen kotiosoitteeseensa. Avasin vain keskustelun tällä tavalla ja hyvin tunnuin onnistuvan:=)

MIES EI OLE eroamassa vaimostaan minun tähteni. Tämän asian hän on itse sanonut. Liitto on ollut kuollut jo vuosia. Voi olla, että vauhdittanut olen päätöstä, mutta se olisi tullut joka tapauksessa oli minua tai ei. Tämä on fakta. Olen nimenomaan sanonut, että minun takia et eroa ja hän on vastannut, että ei teekään sitä sen takia vaan syyt on muualla olleet jo pitkään.

Voin kuunnella vaimon version, jos hän haluaa sen minulle kertoa. Itse en kyselemään mene, mutta jos hänestä siltä tuntuu, niin kuunelen kyllä. Ei minulla häntä vastaan mitään ole. En ole häntä haukkunut, jos kuvasin hänen luonteenpiirteitään herkäksi ja ujoksi.

Onko miehesi pettänyt sinua Jutta? Eipä tietenkään, eihän hän sellaista koskaan tekisi:=)
 
Ja kaiken sinä uskot sinisin silmin mitä mies ""kamalasta"" vaimostaan selittää. Jos perehtyisit asiaan yhtään enempää (esim kirjoista ja netistä) tietäisit että petturimiesten vakiokeino on saada uudelta suhteelta sääliä maalaamalla vaimostaan kuvaa hulluna ja uhkailevana skitsona. Ja tällä yleensä juuri perustellaan se miksi on oikeutettua pettää ja miksi eroaminen kestää ja venyy.

Kun petosvyyhti jossain viheessa leviää käsiin, huomaat että vaimo olikin ihan tavallinen ihminen. Samalla kiinnijäänyt mies selittelee vaimolleen että se uusi on ihan hullu ja kuvittelee vaan että teillä oli suhde ja uhkailee ja kiristää, siksi ei uskaltanut kertoa tästä vaimolle. Ja vaimo joskus huomaa että sinäkin olit kuitenkin ihan tavallinen ihminen.

Tämä on niin yleistä. Ja tätä harrastavat myös potenssiongelmaiset miehet jotka eivät välttämättä edes kykene seksiin. Ei se petos ole seksistä kiinni.

Lue edes omaksi parhaaksesi esim narsistien uhrien kertomuksia niin tiedät mikä kaikki tässä maailmassa on mahdollista. Parempi olla varautunut pahimpaan.

Ja tiedoksesi että vuosikausia kestäneissä liitoissa voi olla hyvinkin pahoja ongelmia ja kriisejä joista monet silti selviävät. Yhteisten vuosien rinnalla ei ""hetken huuma"" välttämättä loppujen lopuksi paina kovin paljoa.
Kun ihmiset suhteidensa ja elämänsä kriiseissä etsivät itseään, viattomat saattavat jäädä jalkoihin. Huomaa ettei sinulla tosiaan ole kokemusta avioliitosta (tuskin kovin pitkäaikaisista suhteistakaan) jos et tätä ymmärrä.
 
Älä takerru epäolennaisiin asioihin kuin kirjoittamisen opetteluun.Ihan se ja sama miten tänne ihmeellisen jengin sekaan kirjoittaa......

Sulle on miehet varmaan puhuneet paskaa sen kun ovat kerenneet, kun noin katkera olet.Tasan ei käy onnenkaan lahjat...eikä minkään muunkaan:==)))))hih hih hih...mene pitämään äidinkielenopetusta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa...älä kuluta netis siihen aikaas
 
No, nyt pomppas. Tee nyt sinäkin tästä miehestä vielä narsisti. Tunnetko hänet? :=)))))) Ehkä seuraava tekee hänestä pedofiilin ja seuraava nekrofiilin..uskomatonta!

Ensinnäkin en ole sinisilmäinen. Olen kohdannut narsisteja/psykopaatteja, hän ei kuulu niihin. Ne ovat tunnistettavissa hyvin nopeasti, kun on älliä jolla katsella niiden touhua, vaikka taitavia ovatkin. Patologiset valehtelijat kuuluvat pitkälti samaan kastiin.

Tässä tapauksessa eroaminen ei veny. Se tapahtuu hyvin pian, harmittaa se nyt sinua tai ei, mutta näin käy.

Minulla on ollut kokemusta pitkäaikaisista suhteista. Mistä ihmeestä sinä tiedät minun elämäni noin tarkkaan, kun et tunne minua millään tavalla? Lopeta tuo tyhmä päättely asioista joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa ja hanki oma elämä.

Tulen kertomaan, kun tämä asia on tapahtunut. Nyt taidan vaieta, koska tämä keskustelu ei johda mihinkään. Oikein hyvää ja onnellista jatkoa kaikille vastanneille. Ennen kaikkea mies 53:lle, naiselle ja muutamalle muulle, jotka ymmärsivät tarkoitukseni.
 
""Onko miehesi pettänyt sinua Jutta? Eipä tietenkään, eihän hän sellaista koskaan tekisi:=)""

Mitä ihmettä tuo tähän liittyy? Miksi haluat nälviä tuntematonta ihmistä joka esittää mielipiteensä SINUN aloittamaasi keskusteluun. Sinulla näyttää tänne kirjoittamiesi vastausten perusteella olevan tarve piikitellä jokaista joka uskaltaa olla kanssasi eri mieltä. Sen verran jo sinua ainakin tunnemme.

Ja edelleenkin kysyn: Mitä järkeä oli kirjoittaa tuo kirje tänne? Jos kerran olet niin loistava ihminen kuin millaiseksi itseäsi kuvailet, sinulle käy varmasti hyvin ilman tälläisiä keskustelujakin. Ainakaan et ole yhdellekään perustellulle eriävälle mielipiteelle ollut avoin. Koska olet oikeassa. Aina.
 
Mun mielestä täällä on ollu aika moni mies sun kanssa eri mieltä. Lähinnä ne joilla on kokemusta elämästä ja tollasista virheistä. Ite et näköjään ainakaan pysty myöntämään että olis edes MAHDOLLISTA että olisit väärässä. Musta tää koko juttu on ihan keksittyä, ei tollasta ihmistä voi olla olemassa joka haluu vstauksia mut sit ei edes kuuntele niitä vaan jankuttaa vaan että miks kaikki katkerat naiset on eri mieltä. No miksköhän pahvi. Ehkä siks että ne tietää mistä puhuu ja sunki kannattais kuunnella.
 
lisää: jos osaa ajatella, osaa kirjoittaa. Sitten vielä ne tyyliasiat... Että tympiiOlivian ylimielinen psykoscheisse. Tahtoo täällä leuhkia valloituksellaan eikä tajua muusta mitään. Muut ovat niin väärässä paitsi ne, jotka on samaa ieltä ja kiittelee ja hymistelee. Eihän se meiltä mitään kysynytkään tosiaan. Olipa epämiellyttävä kirje ja kieli ja tyyli sen mukaan. HYyyyyh.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa