Kyllä nämä eräät henkilöt täällä todellakin kulkevat ""silmät kiinni"". Ei voi todeta, että elämänkokemusta puuttuu. Suurin osa on varmasti sitä mieltä, että ""ei meidän Matti"", ei meidän Pentti...kuulkaas nyt naikkoset, ne Matit ja Pentit saattaa yli kymmenen vuoden liiton jälkeen yksinkertaisesti kyllästyä kuka mihikin, tai sitten se rakkaus vain loppuu ja silloin siitä saatetaan lähteä. Joku lähtee toisen mukaan, joku lähtee elämään yksin. Jätetty osapuoli hyvin usein on tästä katkera, mikä on luonnollista. Se kuitenkin kannattaisi aina muistaa, että mikäli parisuhde on kunnossa, niin siihen ei kertakaikkiaan pääse kukaan väliin. Jos se ei ole kunnossa, niin silloin saattaa tapahtua mitä tahansa. Yhden yön keikaukset vielä jollakin tavalla nielen, mutta sitten kun ruetaan puhumaan viikoista ja kuukausista, niin silloin tämän vireaan suhteen taso rupeaa muuttumaan hieman toiselnlaiseksi eli vakavammaksi ja aina ei todellakaan ole kyseessä pelkän seksin harrastaminen. Tätäkin tuntuu olenvan tiettyjen henkilöiden vaikeaa ymmärtää.
""Minäkään en kutsuisi parisuhteeksi suhdetta, jossa seksiä ei ole harrastettu, siinä vasta kaksi ihmistä kohtaavat, henkisestikin. Seksi on mieletön voima ja sisältää parhaimmillaan myös syvimmän rakkauden, kosmisen voiman. Mulle ainakin rakastettuni kosketus on onnellisuushuumetta, maailma tuntuu tulevan hetkeksi täydelliseksi.""
Kutsu sinä sitä parisuhteeksi sitä tai ole kutsumatta, minulle sillä ei ole mitään merkitystä. Minulla on tällä hetkellä aivan suuremmoinen mies, jonka kanssa tulen menemään yhteen hyvin pian, kunhan asiat saadaan hoidettua suurinpiirtein korrektilla tavalla ja etenkin lasten parhaaksi. Vaimon selviämisestä en tiedä, mutte toivon seviävän ja ottavan asian aikuismaisesti, koska tällaista tapahtuu ja ei tämä teidän ihannoima suuremmoinen vaimo ole mikään enkeli itsekään, jos tämä ""paholaisoliviakaan"" ei sitä ole.
Älä nyt hyvä ihminen hätäile sen seksin kanssa. Ehdimme harrastaa sitä vielä vaikka kuinka paljon. Emme kumpikaan koe, että se on nyt tässä vaiheessa pääasia. Eikö se ole vaimoakin kohtaan edes jota kuinkin oikein ettemme petä häntä sillä tasolla kunnes asiat ovat selvät? Voisiko tässä olla edes hitunen empaattisuutta? Sitähän te toitotatte, että olen empäempaattinen julmuri.
Impotenttiasian tiedän kyllä seksiä harrastamattakin. Voihan sitä olla läheisissä tekemisissä muutekin ja , kun tuntoaistit pelaa, niin kyllä sen tietää;=) Olemme myöskin luonnollisesti keskustelleet seksistä, koska pystymme puhumaan mistä vain tuntematta sen suurempia häveliäisyyksiä.
Ei ne asiat niinkään mene, että kaikki miehet valehtelevat. Toki moni sitä tekee, mutta kyllä tästä maasta rehellisiäkin löytyy. Teidän on ihan turhaa yrittää tehdä hänestä hameenalle pyrkivä pukki tms., koska hän ei ole sitä. Minä tiedän sen...te ette tunne häntä, minä tunnen, keskustelen ym.
Te ette usko, että olen oikeasti vilpittömästi pahoillani vaimon puolesta. Ette usko sitäkään, että minulla ei ole tämän eron kanssa mitään tekemistä. Sen ratkaisun mies on jo tehnyt aikoja sitten. Haukutte ja syytätte minua. Mutta se on hyvin yleistä, että se syy etsitään toisesta, kun itsestä ei ole peiliin katsomaan. Minulle sekin on aivan sama, sen kun syytätte, vaimokin voi syyttää halutessaan, minä en välitä siitä, koska itse tiedän tasan tarkkaan kuinka asia on ja rakkaani tietää myös.
Edelleen toistan, että en kirjoittanut alkuperäistä kirjettä vaimolle vaan elllit palstalle ja sain näemmä melkoiset hulinat aikaan. Suurin osa luki sen aivan väärin...ei niin kuin kirjoitin, mutta onpahan tullut keskustelua aikaiseksi
Kerronko teille sitten, kun se tapahtuu? :=)
.
)