Rakkaudesta se hevonenkin potkii

[Keittiönoita]

Tuli tässä näistä koulukiusaamisista mieleeni, että amalla kansakouluajallani 1960-1970 -lukujen taitteessa oli ihan tavallista, että joku poika töni tai veti letistä jotain tyttöä. Saattoi sanoa ilkeästikin. Eli kiusasi. Opettajan kommentti siihen yleensä oli juuri tuo otsikossa oleva lause. Minkä seurauksena tämän pojan koko kaverilauma seuraavan välitunnin kaverilleen nauroi ja lällätti, että "Lauri tykkää Liisasta, Lauri tykkää Liisastaaaa". Kiusaamistahan sekin oli, mutta eipä Lauri enää töninyt tai vetänyt Liisaa letistä. Sillä se kaveriporukan silmissä tykkääjäksi leimautuminen oli sellaisille 7-10 -vuotiaille tosi noloa. Nykyään asiasta tehdään aikuisten toimesta iso haloo ja Laurista tulee kavereidensa silmissä kova jätkä.

En sano, ettei kiusaamiseen pitäisi puuttua, mutta mietin, että oman kaveriporukan silmissä naurunalaiseksi joutuminen oli useimmille niin kova paikka, ettei toista kertaa kiusannut. Onko meillä aikuisilla enää tänä päivänä mitään keinoja, millä saisimme sen kiusaajan kaveripiirin kääntymään tässä kiusaamisasiassa kiusaajaa vastaan? Kunhan mietiskelen.

 

[Jaanuska]

mie muistan kans omasta nuoreen ajasta nuo lällätykset

 

[BDT]

Erittäin hyvää ja aiheellista pohdiskelua. Mikä on se keino millä saa kiusaajan ja lähipiirinkin ymmärtämään. Tai ymmärrystä varmaan on mutta millä saa yhteisvastuuta asian lopettamiseksi.
Ehkäpä kuitenkin nämä tapahtumat johtavat kehitykseen että asioihin aletaan kiinnittää huomiota eri tavalla tulevaisuudessa. Ollaan siis nyt menty ääripäihin kaiken suhteen ja pikkuhiljaa aletaan pitää arvossa entisiä malleja ja kasvatusmenetelmiä.

 

[Tianna]

Minusta on parempi yrittää saada ihmiset tykkäämään toisistaan niin paljon, ettei ole tarvetta eikä halua kiusata.