Rakkaudesta..

[hupsu?]

Oonko mä jotenkin yltiöromanttinen tai lukenut liikaa prinsessakirjoja pienenä tai jotain, kun toivon että mua rakastettaisiin ihan täysillä, että joku (kuv. huom.) palvoisi maata mun jalkojen alla ja haluaisi ykköstoiveenaan pitää musta huolta? Ja sitten olen surullinen, kun en tällaista rakkautta ole löytänyt?

Mies kyllä rakastaa mua, mutta ei noin syvästi. Viimeiset 5 vuotta olen tiennyt, että itse rakastan häntä enemmän kuin hän minua. Olen myös hänelle tärkein ihminen, mutta musta tuntuu, että hän ajattelee niin päin, että olenko minä tarpeeksi hyvä hänelle kuin, että minä olen niin erityinen ihminen, että ansaitsen jotain erityistä.

Toisaalta kaikki ihmisethän unelmoi rakkaudesta, mut mulla on nyt joku herkkä kausi, ja viime yönäkin itkin tunnin sitä, että "mua ei enää koskaan tule kukaan rakastamaan syvästi". Eli onko tämä jotain aikuisen naisen prinsessahaavetta? En kai itsekään ole unelmien puoliso, arki se täälläkin on tavallinen tila.

En mä tiedä, sanokaa jotain lohduttavaa, tai palauttakaa vaikka maan pinnalle. Älkää kuitenkaan haukkuko, jos vaan viitsitte..

 

[Kyy]

:hug:

 

[prinsessa vai puoli valtakuntaa]

Oonko mä jotenkin yltiöromanttinen tai lukenut liikaa prinsessakirjoja pienenä tai jotain, kun toivon että mua rakastettaisiin ihan täysillä, että joku (kuv. huom.) palvoisi maata mun jalkojen alla ja haluaisi ykköstoiveenaan pitää musta huolta? Ja sitten olen surullinen, kun en tällaista rakkautta ole löytänyt?

Mies kyllä rakastaa mua, mutta ei noin syvästi. Viimeiset 5 vuotta olen tiennyt, että itse rakastan häntä enemmän kuin hän minua. Olen myös hänelle tärkein ihminen, mutta musta tuntuu, että hän ajattelee niin päin, että olenko minä tarpeeksi hyvä hänelle kuin, että minä olen niin erityinen ihminen, että ansaitsen jotain erityistä.

Toisaalta kaikki ihmisethän unelmoi rakkaudesta, mut mulla on nyt joku herkkä kausi, ja viime yönäkin itkin tunnin sitä, että "mua ei enää koskaan tule kukaan rakastamaan syvästi". Eli onko tämä jotain aikuisen naisen prinsessahaavetta? En kai itsekään ole unelmien puoliso, arki se täälläkin on tavallinen tila.

En mä tiedä, sanokaa jotain lohduttavaa, tai palauttakaa vaikka maan pinnalle. Älkää kuitenkaan haukkuko, jos vaan viitsitte..

Musta tuntuu aikalailla samanlaiselta. Mä niin haluaisin, että juuri mä olisin miehelleni se unelmien nainen, jonka hän tahtoisi vaimokseen ja pitäisi ylpeänä minusta "huolta" (vaikka en kenenkään elätettäväksi suostuisikaan..)
Mutta. Kyllä hän varmasti mua rakastaa, mutta 10 vuota olemme olleet yhdessä.. vaan sitä kosintaa ei kuulu...

 

[ap]

Oonko mä jotenkin yltiöromanttinen tai lukenut liikaa prinsessakirjoja pienenä tai jotain, kun toivon että mua rakastettaisiin ihan täysillä, että joku (kuv. huom.) palvoisi maata mun jalkojen alla ja haluaisi ykköstoiveenaan pitää musta huolta? Ja sitten olen surullinen, kun en tällaista rakkautta ole löytänyt?

Mies kyllä rakastaa mua, mutta ei noin syvästi. Viimeiset 5 vuotta olen tiennyt, että itse rakastan häntä enemmän kuin hän minua. Olen myös hänelle tärkein ihminen, mutta musta tuntuu, että hän ajattelee niin päin, että olenko minä tarpeeksi hyvä hänelle kuin, että minä olen niin erityinen ihminen, että ansaitsen jotain erityistä.

Toisaalta kaikki ihmisethän unelmoi rakkaudesta, mut mulla on nyt joku herkkä kausi, ja viime yönäkin itkin tunnin sitä, että "mua ei enää koskaan tule kukaan rakastamaan syvästi". Eli onko tämä jotain aikuisen naisen prinsessahaavetta? En kai itsekään ole unelmien puoliso, arki se täälläkin on tavallinen tila.

En mä tiedä, sanokaa jotain lohduttavaa, tai palauttakaa vaikka maan pinnalle. Älkää kuitenkaan haukkuko, jos vaan viitsitte..

Musta tuntuu aikalailla samanlaiselta. Mä niin haluaisin, että juuri mä olisin miehelleni se unelmien nainen, jonka hän tahtoisi vaimokseen ja pitäisi ylpeänä minusta "huolta" (vaikka en kenenkään elätettäväksi suostuisikaan..)
Mutta. Kyllä hän varmasti mua rakastaa, mutta 10 vuota olemme olleet yhdessä.. vaan sitä kosintaa ei kuulu...

Nii. Ja mä olen kosinut miestä, mutta kun hän "ei vielä tiedä".. Oon kyllä surullinen nyt.

 

[minä tiedän tämän]

Kuule, suhteessa on aina niin, että toinen rakastaa enemmän ja se, joka rakastaa vähemmän, pääsee helpommalla ja on usein onnellisempi. Opettele rakastamaan itseäsi, niin ei tarvitse kärtää huomiota muualta (enkä nyt kehota ryhtymään itsekeskeiseksi p*skaksi ! ).

Itse olen kerran ollut hullun rakastunut, enkä tahdo sitä enää koskaan kokea! Elämä pyöri liikaa sen ihmisen ympärillä silloin.

Mitään unelmien puolisoa ei muuten edes ole olemassa, on vain huonoja ja vähän vähemmän huonoja !

 

[Rukoilijasirkka]

:hug:

Mut älä luule, ettei sellasta rakkautta ois olemassa, koska sitä kyllä on. Toivottavasti osuis joskus sun kohdalle myös.

 

[ap]

Kuule, suhteessa on aina niin, että toinen rakastaa enemmän ja se, joka rakastaa vähemmän, pääsee helpommalla ja on usein onnellisempi. Opettele rakastamaan itseäsi, niin ei tarvitse kärtää huomiota muualta (enkä nyt kehota ryhtymään itsekeskeiseksi p*skaksi ! ).

Itse olen kerran ollut hullun rakastunut, enkä tahdo sitä enää koskaan kokea! Elämä pyöri liikaa sen ihmisen ympärillä silloin.

Mitään unelmien puolisoa ei muuten edes ole olemassa, on vain huonoja ja vähän vähemmän huonoja !

Puhu lisää, toi helpottaa vähän

 

[ap]

:hug:

Mut älä luule, ettei sellasta rakkautta ois olemassa, koska sitä kyllä on. Toivottavasti osuis joskus sun kohdalle myös.

Mut pitäiskö siis lähteä etsimään sitä rakkautta, eli pois?

Vai opetella olemaan välittämättä, ja jäädä?

 

[Rytkäätys]

Ööh, tuosta en ole samaa mieltä että aina jompi kumpi rakastaa enemmän. Mä en millään saa päätettyä kumpi meillä rakastaa enemmän kun rakastetaan molemmat niin kauheasti. Mut kaikki lähtee myös rakkaudesta itseään kohtaan, hyvin äkkiä joutuu altavastaajaksi suhteessa jos panee kaiken itsensä edelle. Terve itsekkyys on hyväksi.

 

[ap]

Nostan.

 

[toinen hupsu]

Minulla ainakin tuo "romanttinen syvästi rakastaminen" tarkoittaa rakastumisen tunnetta. Sellaista kun oikein vatsanpohjassa tuntuu ja jos toinen on kaukana, niin kaipaus tuntuu fyysisesti joka solussa. Nyt rakastan miestäni vaan aika arkisesti... Yli kymmenen vuotta oltu yhdessä ja kieltämättä tunteet vähän haalenee. Mutta jos oikein ajattelen asiaa syvällisesti ja kietoudun unelmiin, niin löydän sen romanttisenkin rakkauden tunteen ja tulee kova ikävä toista Mutta arjessa en vaan ehdi unelmoida niin paljon ja niin pitkään, kun nytkin vauva taas vaatii huomiota.

Pitemmän ajan kuluessa rakkauteen kietoutuu myös järjen ääni. Mulle tärkeintä on tällä hetkellä luottamus ja keskinäinen kunnioitus, ei niinkään rakkaus (tuossa palvontamielessä). Mutta luottamus ja kunnioitus on just sitä huolenpitoa toisesta ja se ilmenee niin monin tavoin: kaupassakäynti, auton tankkaus, ruuanlaitto, kenkien kiillotus, syntymäpäivälahjat, halaukset ja suudelmat. Romanttisista kirjoista voi kyllä saada sen kuvan, että rakkaus on huumaa, kuumaa tunnetta, palvontaa ja kuun taivaalta hakemista, mutta pidän enemmän tästä arkisesta rakkaudesta. Ihan oikeasti! Sitä joka saa nauramaan ja suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Huuman kaipuussa voi helposti alkaa ajatella olisiko jossain joku parempi mies minulle, mutta kun ihan oikeasti asiaa mietin, niin ei ole. Enkä osaa sanoa rakastaako toinen meistä toista enemmän: minusta rakkautta ei oikein voi mitata, joko rakastaa tai ei rakasta.

 

[ap]

Minulla ainakin tuo "romanttinen syvästi rakastaminen" tarkoittaa rakastumisen tunnetta. Sellaista kun oikein vatsanpohjassa tuntuu ja jos toinen on kaukana, niin kaipaus tuntuu fyysisesti joka solussa. Nyt rakastan miestäni vaan aika arkisesti... Yli kymmenen vuotta oltu yhdessä ja kieltämättä tunteet vähän haalenee. Mutta jos oikein ajattelen asiaa syvällisesti ja kietoudun unelmiin, niin löydän sen romanttisenkin rakkauden tunteen ja tulee kova ikävä toista Mutta arjessa en vaan ehdi unelmoida niin paljon ja niin pitkään, kun nytkin vauva taas vaatii huomiota.

Pitemmän ajan kuluessa rakkauteen kietoutuu myös järjen ääni. Mulle tärkeintä on tällä hetkellä luottamus ja keskinäinen kunnioitus, ei niinkään rakkaus (tuossa palvontamielessä). Mutta luottamus ja kunnioitus on just sitä huolenpitoa toisesta ja se ilmenee niin monin tavoin: kaupassakäynti, auton tankkaus, ruuanlaitto, kenkien kiillotus, syntymäpäivälahjat, halaukset ja suudelmat. Romanttisista kirjoista voi kyllä saada sen kuvan, että rakkaus on huumaa, kuumaa tunnetta, palvontaa ja kuun taivaalta hakemista, mutta pidän enemmän tästä arkisesta rakkaudesta. Ihan oikeasti! Sitä joka saa nauramaan ja suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Huuman kaipuussa voi helposti alkaa ajatella olisiko jossain joku parempi mies minulle, mutta kun ihan oikeasti asiaa mietin, niin ei ole. Enkä osaa sanoa rakastaako toinen meistä toista enemmän: minusta rakkautta ei oikein voi mitata, joko rakastaa tai ei rakasta.

Tää oli kyllä hyvin kirjoitettu. Mies rakastaa mua ja oikeasti pitää musta huolta: Käy kaupassa ja tekee useimmiten ruoan, sekä imuroi.
Meillä oli suhteen alussa kyllä monta vuotta sellaisen "romanttisen huuman" vaihe, mutta nyt se on laskenut, ja ajatus siitä, että se ei palaa, sattuu jonkin verran.

Myös mies on sanonut, että saattaa olla niin, että minä rakastan enemmän.. Ainakin kun minulle on selvää, että haluan naimisiin ja lapsia hänen kanssaan, ja hänelle ei edelleenkään ole selvää. :/

 

[ap]

Nostan vielä..

 

[Rukoilijasirkka]

:hug:

Mut älä luule, ettei sellasta rakkautta ois olemassa, koska sitä kyllä on. Toivottavasti osuis joskus sun kohdalle myös.

Mut pitäiskö siis lähteä etsimään sitä rakkautta, eli pois?

Vai opetella olemaan välittämättä, ja jäädä?

Niin tai ehkä sun mies on huono sanomaan ääneen sitä, mitä se tuntee?

 

[ap]

:hug:

Mut älä luule, ettei sellasta rakkautta ois olemassa, koska sitä kyllä on. Toivottavasti osuis joskus sun kohdalle myös.

Mut pitäiskö siis lähteä etsimään sitä rakkautta, eli pois?

Vai opetella olemaan välittämättä, ja jäädä?

Niin tai ehkä sun mies on huono sanomaan ääneen sitä, mitä se tuntee?

Kai se ihan hyvä on sanomaan, mutta kun se on epävarma..

 

[ap]

Nostoa yöksi..

 

[haaveilija]

minä myös kaipaan suurta rakkautta, huomioimista, arvostusta, kunnioitusta.. ja sitä tunnetta, kun toinen ajattelee, ja myös muistaa kertoa sen. pitkään olen ollut mieheni kanssa yhdessä, pitkään naimisissa ja lapsiakin on kolme. tottahan toki arki on astunut elämään ja kuumat tunteet laimentuneet olemaan. mutta joku vain puuttuu... arjessa huomioimista on puolin sun toisin jne. silti kaipaisin sitä tunnetta, kun toinen ihailee, kunnioittaa ja arvostaa. mun mieheni sanoo, et se pitää ansaita. enkö kuitenkin ole sitä ansainnut rakastamalla, kunnioittamalla ja arvostamalla häntä...
löysin asiaan ratkaisun pitkään mietittyäni ja pakkasin tavarani ja lähdin. Opettelen nyt arvostamaan itse itseäni ja elämään yksin lasteni kanssa onnellisena. ja uskon lujasti siihen, että vielä tulee kohdalleni ihminen, joka hakee sen kuun taivaalta ja ottaa palvontani vastaan sellaisena kuin se on. en kestä sitä, että minut kahlitaan enkä halua sitä toiselle tehdä. kuitenkin haluan vallata toisen ajatukset ;-)

 

[!!]

...toivon että mua rakastettaisiin ihan täysillä,....

Oletkohan koskaan ollut / halunnut olla ITSE valmis rakastamaan ketään vastaavalla tavalla, tai edes vähän kuvaamallasi tavalla?

Ehkä kovasti odotat ja vaadit itsellesi, mutta itse et olisi valmis moiseen.

Minusta monenkin naisen nykyään pitäisi osata paremmin miettiä vähän kokonaisuutta, eikä tuijottaa pelkästään omaa napaa sellisin odotuksin, että joku tulee ja täyttää sitä jatkuvasti hunajalla. Täytyyhän jonkun tulla ja täyttää aina kaikki ja vastikkeetta. Sehän kuuluu perusoikeuksiin!

Kuitenkin kaikki tuonkaltaiset asiat ovat mitä enimmin juuri kaksisuuntainen tie.

Silti sille teille vain harvat lähtee.