Rakkaus ilman alkuhuumaa

[vierailija]

Tää asia on välillä häirinnyt mua vähäsen. Rakastan mun miestä ja nykyistä avokkia tosi paljon, mutta suhteen alussa en kokenut mitään järisyttävää alkuhuumaa. Tottakai olin ihastunut ja varovaisen kiinnostunut mutten ehkä menettämisen pelossa uskaltanut antaa tunteille kunnolla valtaa. Mitään sellaista riemullista tunteiden ja intohimon ilotulitusta en kokenut silloin alussa enkä ole oikein varma mitä käsitteellä edes tarkoitetaan? Onnellinen olen siitäkin huolimatta ja rakastan miestäni paljon vielä kahden vuoden jälkeenkin. Onko tää ihan tavatonta, vai onko muilla ollut samoin? Musta tuntuu että mun tunteet sytty pikemminkin hiljaa matkan varrella. Ollaanko me tän takia nyt tuhoon tuomittuja?

 

[Echo]

Me ollaan mun miehen kanssa oikein yhteensopivat mutta ei meilläkään alussa mitään mahdotonta räiskintää ollut. Vähitellen alkoi meilläkin voimistumaan.

 

[vierailijattu]

Päin vastoin. Liittonne on todennäköisesti turvassa koska et ole eddiktoitunut alkuhuumaan.

 

[vierailija]

Olet kasvanut aikuiseksi. Muutama vuosikymmen eteenpäin ja sitten tunnustellaan lähinnä uuden kumppanin pulssia, josko se vielä suhteen seuraavanakin aamuna löytyy.

 

[vierailija]

Vähän sama tilanne meillä. Rakastan miestäni joka päivä enemmän kuin edellisenä ja yhteistä taivalta kertynyt jo 22 vuotta. Uskon että teidänkin suhde on hyvällä pohjalla.

 

[vierailija]

Ei syytä huoleen, ei se ilotulitus ole välttämätöntä, eikä kaikille edes tule sitä. Ja parisuhteenne on varmasti paremmalla pohjalla kuin keskimäärin, koska tuon ilotulituksen aikana menee yleensä sekaisin, ja saattaa jopa mennä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolle ei lainkaan sovi. Ja sitten kun alkuhuuma haihtuu, tajuaakin, mitä tuli tehtyä -- ja sen jälkeen seuraavan vuorossa on ero. Teillä taas suhde on alkanut silmät auki ja selväjärkisenä, joten tuollaista sekopäisen huuman jälkeistä yllättävää silmien aukenemista teille ei edes tule.