Rakkaus, Rikkaus ja Kaveruus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Raakile enää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Raakile enää

Vieras
Rakkaus oli ja eli alussa-Kyllä.
Rikkaus oli ja on yhäkin - henkinen..kyllä.
Kaveruus ei ollut alussa, mutta on nyt, kyllä.

Ongelma on se että kumppani on jo liian tavallinen ja kaveri. Pitkän suhteen kipinä on todella kaukana. Kuinka saada eloa? En voi katsoa edes miestäni silmiin. Tunnen jotain kamalaa. Sehän on vain kaveri.
Keskustelua on vaikea tehdä, mies ei kykene siihen, kokee hyvin epämiellyttäväksi puhumisen jostain joka koskettaa tunteita ja ongelmia.

Suhteemme meinaa mennä poikki.

Eikö tämä sama tapahdu kaikissa suhteissa joka tapauksessa jossakin vaiheessa- joten miksi erota kun sama ongelma tulee eteen jokaisen kanssa? Kärsiä tässä sitten koko elämä jo nuoresta saakka.

Tuntuupa aikas pahalta!!
 
Olemme olleet yli 30 v. naimisissa, eikä meistä kummastakaan tunnu tuolta!

Eihän se "juuri rakastumisen" huumaa ole, senkin olen kokenut monta kertaa, mutta palannut aina tämän omani luo, joka on rakkain kaikista.

Nyt jo, ei vanhana, mutta suht iäkkäänä se kipinä löytyy harva se päivä...Halailemme ja suukottelemme monta kertaa päivässä, käperrymme viikonloppuaamuina ja päivisinkin sänkyyn halailemaan, viikolla on kiire töihin ,ei ehdi.

Seksiäkin on vielä, muttei kovin usein...Mutta minä naisena en kyllä tulisi toimeen ilman jokapäiväistä halia ja hyväilyä.
 
Aivan kuten Viulunen totesi, ei suhde mitään ensihuumaa jatkuvasti voi olla, mutta tasaista onnea kuitenkin. Te ilmiselvästi olette väärät ihmiset toisillenne. Siitä voinee tehdä johtopäätökset, mitä kannattaisi tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Erotkaa:
Aivan kuten Viulunen totesi, ei suhde mitään ensihuumaa jatkuvasti voi olla, mutta tasaista onnea kuitenkin. Te ilmiselvästi olette väärät ihmiset toisillenne. Siitä voinee tehdä johtopäätökset, mitä kannattaisi tehdä.

Hyvänen aika, kuinka voit ehdottaa eroamista noin vähien tietojen perusteella!
Edesvastuutonta sanon minä.
 
Helposti. Jos tunnetta ei oikein ole ollutkaan, ei ole nyt, niin miten todennäköistä on, että sitä tulevaisuudessakaan olisi? Vaikka sinulle riittäisikin, että on vain joku, niin suurimmalle osalle ihmisistä ei riitä. Ei minulle ainakaan, kun olen saanut kokea jotain paljon parempaa.

Että se siitä edesvastuuttomuudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Erotkaa:
Helposti. Jos tunnetta ei oikein ole ollutkaan, ei ole nyt, niin miten todennäköistä on, että sitä tulevaisuudessakaan olisi? Vaikka sinulle riittäisikin, että on vain joku, niin suurimmalle osalle ihmisistä ei riitä. Ei minulle ainakaan, kun olen saanut kokea jotain paljon parempaa.

Että se siitä edesvastuuttomuudesta.

kuinka yksiniitistä!
 
niin. Ero tuntuu oikeimmalta. Riitelemme joka paikassa, kaikkialla.
Kunnioitusta ei ole koskaan ollut. Suhde tuntuu väkinäiseltä, oikeaa punnertamista.
Kumpikin toivoo että ei erottaisi-en tiedä oikeastaan miksi. Koska en koe että mitään semmoista menetettäisiin jota mistään ei voisi saada. Onko tämä suhde ainutlaatuinen-ei mielestäni.
Ero tuntuu aina pahalta olipa tilanne mikä tahansa. Paljon ollut hyvää paljon sitäkin huonoa.Rakkaus ei mene tässä oikein. Jokin on vialla koska emme tule koskaan toimeen.Mikään ei kolahda ja osu. Joku sanoi että olemme täysin väärät toisillemme. Se todellakin näyttää siltä.
 
Eipä ole meidänkään avioliiton aikana ollut mitään tuollaista. Mielestämme rakkautemme on vain syventynyt. Olemme kyllä vastarakastuneita olleet joka pv. Luulen, että valitset väärät miehet tai sitten oma asenteesi aiheuttaa nuo tuntemukset. Joskus ei vaan natsaa. Vaikeaa sanoa mikä tökkii, kun ei täällä kukaan suhteestanne mitään tiedä. Toivottavasti kohdallesi joskus osuisi itsesi vertoinen tyyppi.
 
En käsitä miksi tuntuu niin epäselvältä. En saa selkoa mitä oikeasti tunnen ja ajattelen. Mieheni kanssa etäinen olotila koko ajan ja jatkuu vaan. Pistää vihaksi. Tunteet ovat huonoja toista kohtaan. Väsyttää tää pirun yksitoikkoinen ja yksinkertainen.
Mä olen analysoinut itseäni, ehkä olen vaativa, mutta toisaalta en usko että liikaa. Olen myös melko älykäs ja tunnen turhautumista mieheni "tyhmiin"juttuihin..tämäkin aika outoa. Erikoista kun toisen jutut eivät kiinnosta. Mihin olenkaan koskaan tykästynyt miehessäni-mietin.. nuorena tekee jotain mitä ei aikuisena tajua. Tässä sitä ollaan. Olevinaan viisastuneina eikä tietoa mitä pitäisi tehdä..suunta on aivan totaalisesti auki.
 

Yhteistyössä