rakkaus tuntuu loppuneen..

[ronja-04]

onko tämä vaan jotain synnytyksen jälkeistä tunteiden heittelyä vai onko tosi kyseessä!?mihelläni ja minulla on reilu 8-kuinen,erittäin toivottu lapsi.minusta on kuitenkin jo kuukausia tuntunut siltä,etten rakastakaan miestäni muuten kun tietysti lapseni isänä ja ystävänä..kauanko mielestänne minun pitäisi katsoa tilannetta ennen kuin teen päätöksen..mieheni on tietoinen tilanteesta ja haluaisi yrittää niin pitkään kuin mahdollista..tiedän,ettei tulevaisuutta voi ennustaa,mutten haluaisi jälkeenpäin katua..tilanne vaikuttaa jo lapseemmekin kireän mielialani aihauttamien jatkuvien kinastelujen vuoksi..neuvoja?kokemuksia?kohtalotovereita?

 

[NeitiNasu]

Mulle joku paljon viisaampi kuin minä sanoi joskus meidän parisuhteen kriisiaikoina, että lapsen ensimmäisinä kahtena elin vuotena ei kannata erota. Että tilanne tasaantuu ja kaikki muuttuu parempaan... en tiedä pitääkö oikeasti paikkansa vai onko ihan huhupuhetta. Meillä ainakin oli juuri näin. Vauva-aika on yhtä sekasortoa (meillä oli) ja se perheenä olemiseen totuttelu ottaa oman aikansa. Ja lapsen kanssa kaikki muuttuu koko ajan: tulee kausia sitä ja kausia tätä ja yhtä pyöritystä on kaikki. Väkisinhän se siihen parisuhteeseen vaikuttaa myös. Mutta vaikea se on sano mitä sun pitää tehdä. Kyllä sä ite parhaiten tiedät.

 

[tähtihedelmä]

ja olikse ihan kaksplussassa ku luki että noin kaks kolmasosaa eroista lasten ollessa pieniä on täysin turhia, tai ainakin jumpa kumpa katuu eroa myöhemmin. mut kukaan muuhan ei tilannetta voi paremmin arvioida ku sinä ja sun se päätös loppukädessä on. sanoisin et kannattaa yrittää vielä ihan lapsenkin takia ja jos se rakkaus ei sieltä herää niin sit mietitte uudestaan mitä teette.

 

[Yksi iskä]

\

onko tämä vaan jotain synnytyksen jälkeistä tunteiden heittelyä vai onko tosi kyseessä!?mihelläni ja minulla on reilu 8-kuinen,erittäin toivottu lapsi.minusta on kuitenkin jo kuukausia tuntunut siltä,etten rakastakaan miestäni muuten kun tietysti lapseni isänä ja ystävänä..kauanko mielestänne minun pitäisi katsoa tilannetta ennen kuin teen päätöksen..mieheni on tietoinen tilanteesta ja haluaisi yrittää niin pitkään kuin mahdollista..tiedän,ettei tulevaisuutta voi ennustaa,mutten haluaisi jälkeenpäin katua..tilanne vaikuttaa jo lapseemmekin kireän mielialani aihauttamien jatkuvien kinastelujen vuoksi..neuvoja?kokemuksia?kohtalotovereita?

Ei se ole rakkaus ole loppunut. Molemmat käyttää vaan kaiken resurssinsa siihen lapseen eikä siksi voi painostaa suhteeseen sataprosenttisesti.

Jos nyt teet sellaisen päätöksen, että eroat miehestäsi se on todennäköisesti erittäin huono valinta. Kyllä ne tunteet vielä pintaan tulee.

 

[äippä]

Ei se ero ole ainoa ja oikea ratkaisu, turhan nopasti päädytään siihen ajatukseen, jos aina ei ole niin mahtavaa ja hohdokasta. Kyllä kannattaa miettiä vähän ja omaan aviopuolisoon voi todellakin rakastua uudestaan. Nyt vaan lapsi hoitoon ja miehen kanssa jonnekkin ihan kahdestaan, ja silloin on molemmilla aika keskustella ja kun on saanut nukuttua ja syötyä pinnakaan ei ole niin kireenä. Mutta se on kyllä kylmä tosi asia ettei avioelämä ole aina ruusuilla tanssimista, mutta miten toiseen voi luottaa jos heti kun tilanne on hieman kireä ollaan laittamassa kantapäät vastakkain. Uusavuttomuutta sanon minä..Keksikää jokin muu keino selvittää ongelmat ja AJATELKAA VAIHTEEKSI LASTANNE!!

 

[suseli]

Itse olin 5 vuotta mieheni kanssa vaikken enää rakastanut.. Luulin ajan ja lasten, perhe-elämän nostavan rakkauden pintaan, ei tapahtunut niin vaan erosimme nyt. Miehelle se oli kova paikka, hän ei olisi halunnut erota... Jos olisimme menneet heti silloin 5 vuotta sitten esim. perheneuvontaan olis kenties ollut pelastettavaa, nyt kävimme kerrran mutta koin sen myöhäseksi.

Hakekaa ammattilaisilta apua, seurakunnalla on hyvä perheneuvonta eivätkä sanallakaan jeesustele!!! Suosittelen (enkä sitten ole pätkääkään uskovainen). Siellä hyvin asiat selkenee ja jos on pelastettavaa liitossa niin aina parempi niin.