rakkautta ja ymmärrystä vai sanktioita ja tiukempia rajoja

["väsynyt äiti"]

Koko tarina on niin pitkä etten sitä jaksa ja ehdi kirjoittaa.
Ydin on kuitenkin tämä; perheessämme on voimakkaasti oireileva (tupakointia, myöhästelyä, nyt muutaman kerran koulusta eka tunnilta lintsausta, uhmaa) seiskaluokkalainen, jolla on ollut oikeastaan vaikeaa jo reilun vuoden ajan.
Asioita on koetettu jo vuosi sitten ratkoa psykiatrin kanssa, mutta lapsi on sulkeutuntu ja uhmakas eikä avaudu ja juttele.
Kotona huonosta käytöksestä ja sääntöjen rikkomisesta on seurannut mm. tietokoneen takavarikointia muutamaksi viikoksi, viikkorahan jäädytystä/osittaista vähentämistä jne. Mikään ei auta kuin korkeintaan hetkellisesti.
On juteltu, ymmärretty, puhuttu järkeä, neuvoteltu, huudettu ja itketty. Mikään ei auta.

Nyt tilanne on se, että poika on tosiaan ensimmäisen kerran lintsannut eilen ja tänään koulusta eka tunnilta. Tunnilta myöhästelyjä on syksyn ajalta noin 10kpl. Asenne on uhmakas "minä itse päätän" ja poika on taitava provosoimaan. Samaan aikaan on herkkä pieni poika, halaa ja pyytää päästä viereen nukkumaan kun asiat painavat mieltä jne. Pahin uhma kohdistuu koulua kohtaan. Esim kotiintuloajoista pitää hyvin kiinni. Tuo uhma on ja itsekkyys on tosi kuluttavaa ja rasittaa muuta perhettä (on veljiä).

Mikä teidän kokeneiden, jo teini-iän ohittaneiden, lasten äitien ja isien kanta on? Pitääkö rajoja ja sääntöjä vain tiukentaa, lisää tietokonekieltoa yms vai pitääkö rakentaa läheistä suhdetta jotta pojan saisi avautumaan ja välit pidettyä kunnossa? Missä se raja menee milloin lähestymistapaa pitää muuttaa?
MLL nuorten vanhemmille suunnatussa oppaassa sanotaan "Jos arki uhkaa muuttua sotaisaksi taistelutantereeksi, sääntöjä ei kannata tiukentaa eikä koventaa seurauksia. Kova kovaa vastaan lukkiuttaa tilanteen entisestään ja lisää nuoren uhmaa. Tarvitaan rakkauden kieltä, jolla vakuuttaa nuorelle, että hätnä rakastetaan".
Miten muu perhe jaksaa kun energiaa palaa yhden ongelmien selvittelyyn?

Huokaus.

 

[Morrigan]

Mina aloittaisin selvittamalla mika koulussa mattaa...

 

["hmm"]

onko koulussa ongelmia, jos uhma kohdistuu eniten/vain kouluun?

 

["väsynyt äiti"]

Psykiatri epäili, että lapsella saattaisi olal lievä hahmotushäiriö, jota olemme itsekin kotona epäilleet, Esim matikka on tuottanut aina vaikeuksia, samoin laajojen asiakokonaisuuksien muistaminen ja sisäistäminen. Olemme koettaneet saada poikaa psykiatrin testeihin näiden osalta, mutta hänen kommenttinsa on jyrkkä "olen mielummin häirikkö kuin vammainen". Kauhea paine pienellä pojalla, tiedän. Tuo uhma ei kuitenkaan auta asiaa ja uskon asioiden taustalla olevan muutenkin laajemman kokonaisuuden, kasvamisen tuskan jne. Apua poika ei vain suostu ottamaan vastaan tai puhumaan, uhmaa vain ja kaikenlainen nöyryys puuttuu. Mites sitten autat toista? On aika neuvoton olo.

Erityisopettajan kanssa olemme jo käyneet juttelemassa ja hän sanoi koettavansa rakentaa luotettavaa suhdetta poikaan, mutta itselläni on huoli kestääkö tässä liian kauan ja pääseekö tämä elämä lipsahtamaan oikeasti sen uhman puolelle ja kaikki muu lyödään läskiksi. Tänä aamuna laitoin jo opelle viestiä ja kysyin mitä koulussa voidaan tehdä, mitä apua voisimme sieltä saada pojalle. Tämä alkava kierre pitää kuitenkin saada katkaistua heti jollain konstilla.

Mutta miten toimimme kotona? Otanko taas tietokoneen pois koska poika ei mennyt aamulla ajoissa kouluun vai koetanko puhua ja ymmärtää? Miten meidän tulee toimia, jotta toimimme pojan parhaaksi?

 

[Tallu -]

Keskustelua, keskustelua, syiden ja seurausten etsimistä yhdessä. Mikä on syy käytökselle ja mikä on sen seuraus. Ja vähän avaamista, että miksi kannattaa käyttäytyä hyvin. Esim. meidän lasten koulussa kolmesta myöhästymisestä tulee tunnin jälki-istunto. Se on siis koulun määrittämä seuraus myöhästelyille. Kotona meillä ei ole siihen mainitsemista kummemmin puututtu, vaan yritetty saada teini ajattelemaan niin, että kannattaako myöhästely, jos kolmesta viiden minuutin myöhästymisestä joutuu tunnin istumaan. Ei rangaistuksia, vaan hyvään käytökseen kannustamista ja siitä "palkitsemista". Kehuja paljon, pienestäkin hyvästä jutusta kehutaan ja sanotaan, että ollaan ylpeitä teinistä.
Aivotkin tavallaan "taantuvat" teini-iässä. Se vaatii meiltä vanhemmilta ymmärrystä. Tässä hyvä linkki, jossa on paljon asiaa, mutta varsinkin se 13-15 -vuotiaista kertova kohta oli ainakin minulle silmiä avaava: Varhaisten kokemusten vaikutus aivojen kehitykseen, Vanhempainnetti - MLL

 

["väsynyt äiti"]

Kiitos Tallu vastauksesta!
Hänenkin koulussaan on tuo jälki-istunto systeemi ja poika onkin istunut jo yhden tunnin myöhästelyjen takia. Tästä luvattomasta poissaolosta seuraa muistaakseni kahden tunnin jälki-istunto, joten seuraamus tulee ihan koulunkin puolelta. Myös tuon kehumisen koetamme kyllä muistaa, välillä tuntuu että ne aiheet on vaan aika vähissä ja saa keksimällä keksiä :/

 

[astrolabe]

Kumpaakin. Veljeni tuli meille asumaan juurikin yläasteen alussa. Oli aiemmin asunut äitinsä luona, eikä siitä tullut mitään, kun lintsasi yms. Oireilua oli kovasti alkuun meilläkin. Oli ihastunut yhteen tyttöön koulussa, rikkoi tyttöjen pukkarin oven päästäkseen tytön luo, jätti läksyt tekemättä, murjotti vain omissa oloissaan.

Meillä meiltä kaikilta lapsilta vaadittiin samaa oli biologinen tausta mikä tahansa. Kotona oli rutkasti kotihommia, kaikkien edellytettiin osallistuvan ja toteutuneiden velvollisuuksien mukaan tuli vapauksia ja oikeuksia. Esim. rahaa sai omaan käyttöönsä pyynnöstä anteliaasti, jos vain hoiti kotityöt ja läksyt ajallaan. Olin veljen kanssa samalla luokalla ja koulumenestykseni sparrasi häntäkin edes hiukan kiinnostumaan siitä. Rippikouluun vaadittavat kirkkokäynnitkin kävimme yhdessä, kävellen pakkasessa 6 km kirkolle ja sitten takaisin.

Sellaista, että koko perhe ymmärtää, antaa tilaa, mutta pitää kuitenkin lähellä. Oikeudenmukaista ja johdonmukaista - toisin kuin hänen elämänsä aiemmin oli ollut. Töppäilyistä tuli rangaistus ja onnistumisista palkittiin (tosin aika usein ihan sanallinen palkkio vaan). Vapaa-aikaakin voi rajoittaa odottamalla lapsilta fyysiseen työhön osallistumista. Meitä 3-4 lasta vanhempien apuna pihatöissä ja perheyrityksen puikoissa niin siinä jäi pahimmat kiukut pois tieltä. Yhdessäoloa, sitä että otetaan mukaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että lapsen mielenterveydelle on parempi vetää lakanoita vanhempien kanssa kuin pelata yksikseen jotain tietokonepeliä.

Suuri kiitos kaikesta kärsivällisyydestä ja ammattitaidosta veljeni kasvatuksen osalta kuuluu äidilleni, joka olikin ollut vuosia lastenkodissa töissä ja ammatiltaan mielenterveyshoitaja.

 

[Tallu -]

[QUOTE="väsynyt äiti";27432486]Kiitos Tallu vastauksesta!
Hänenkin koulussaan on tuo jälki-istunto systeemi ja poika onkin istunut jo yhden tunnin myöhästelyjen takia. Tästä luvattomasta poissaolosta seuraa muistaakseni kahden tunnin jälki-istunto, joten seuraamus tulee ihan koulunkin puolelta. Myös tuon kehumisen koetamme kyllä muistaa, välillä tuntuu että ne aiheet on vaan aika vähissä ja saa keksimällä keksiä :/[/QUOTE]

Toivottavasti sait siitä jotain irti Kun moittimisen/rangaistusten kehän saa pysäytettyä ja kehuminen alkaa tuottaa tulosta, niin lapsen käytöskin muuttuu, koska hän saa tarvitsemansa huomion hyvällä käytöksellä. Se vaatii vaan ajattelumallin muutoksen siten, että huono käytös sivuutetaan vaan mahdollisimman vähäisellä huomiolla ja tehdään lapsen kanssa esim. mielikuvaharjoitus siitä, miten ensi kerralla vastaavassa tilanteessa toimitaan, eli annetaan lapselle konkreettisia palikoita toimia oikein. Kun lapsi sitten on käyttäytynyt hyvin, niin sitten kehuja ja kerrotaan, kuinka ylpeitä hänestä olemme. Tämä on meidän toimintakaavio, joka tietenkään ei aina toimi, eli välillä "hakataan päätä seinään" kaikesta huolimatta. Mutta sanoisin, että meillä ollaan kuitenkin koko ajan "plussan puolella", eli lapsen/teinin tuntiessa olevansa hyväksytty ja toimintansa aiheuttavan vanhemmissa ylpeyttä, niin huonoa käytöstä esiintyy harvoin.

Toki on eri asia, jos kyseessä on jokin "ongelma", esim. tuo mainitsemasi hahmotushäiriö. Siltikin kannattaa positiivisella asenteella yrittää kehuja ja kannustamista.

 

["väsynyt äiti"]

Kiitos Astrolabe vastauksestasi!
Äitisi kuulostaa hienolta ihmiseltä, voi kun olisin itse noin taitava. Välillä tuntuu että jonkinsortin mielenterveyshoitajan koulutus olisi tähän itselle tarvis saada... On niin vajavainen olo äitinä tuon lapsen kanssa juuri nyt.
Poika vie roskia ja pitää huonettaan kunnossa, tosin muistuttelua se vaatii. Viikkorahaa saa sen mukaan miten kouluhommat on tehty; myöhästelyt ja tekemättömät läksyt vähentävät sitä. Jostain voi saada extraa, jos on kovasti jotain yrittänyt tai tehnyt jonkun asian hienosti.

 

[Tallu -]

Kotona oli rutkasti kotihommia, kaikkien edellytettiin osallistuvan ja toteutuneiden velvollisuuksien mukaan tuli vapauksia ja oikeuksia.

Todella tärkeä seikka juuri nuo velvollisuudet ja niiden myötä saadut oikeudet. Vastuun kantaminen ja siihen pystyminen ovat myös hyväksi teinille ja tämän itsetunnon kehittymiselle. Vanhempien homma tässä on vastuun kantamiseen tukeminen.