Rankkaa

[äiti 24v]

Että voi elämä välilllä olla rankkaa. Ajattelin nyt tänne tulla purkamaan ihan huolella, kun nimimerkin takaa saa puhua ilman naamaa. Kasvotusten en enään ihmille uskalla puhua mitään. Poistavat kohta mun nimen ja numeron puhelimestaan kun mun jutut alkaa olla niin ankeita.
No kolmatta odotetaan. Vanhin täytti maaliskuussa kolme. Ei siinä, ihana asia, nimeäkin jo mietin ja äitiyslomaa odotan mutta tämä väsymys!!! Miten sen aina unohtaakin muista raskauksista niin nopeasti. Tää on ihan hirveetä. Helppoa se oli ekaa odottaessa kun sai nukkua mutta nukuppa tässä sitten ku on kaksi kerkiävää lasta vieressä temmeltämässä. Ja sitten olis raksakin. Mies painaa töitä aamusta iltaan ja jossain ihmeen välissä käy rakentamassa kotiakin. Sitten tulee kotiin ja kattoo että täällä ei ole taaskaan tehty yhtään mitään, vaimo makaa sohvalla ja itkeä tihrustaa. Ja miksi hän itkee? No siksi, että on niin väsynyt ja siksi, että häneltä on kuollut juuri läheinen sukulainen. Sekin vielä. Miks just tähän väliin? En tajua.

Ja mitään en jaksa tehdä. En tosiaankaan edes laittaa ruokaa, joten pakasteilla mennäään ja kaupan hyllyltä löytyviltä pinaattiletuilla. 1 vuotiaalle purkkimössöä.
Kolmevuotias kaipaa virikkeitä, mutta kun ei vaan jaksa.

Milloin tää helpottaa?!?!

 

[hö]

Voimia sinulle. Ei ne pakasteet ja purkkiruoat niin huonoja ole, älä pode niistä huonoa omaatuntoa.

 

["..."]

Ei voi muuta sanoa, kuin että otan todella osaa.

Miksi ihmeessä tollaisessa elämäntilanteessa pitää vielä alkaa rakentaa taloa?

 

[voimia sinne]

Tilanteesi kuulostaa tosi rankalta enkä voi kuin toivottaa sinne voimia. Voisit koittaa saada ajan neuvolaan ja mennä sinne yhdessä miehesi kanssa ja käydä asiaa siellä läpi. Tilannetta ainakin voisi helpottaa, jos puolison saisi ymmärtämään miten raskasta sinulla on. Jos talon rakennusta mitenkään pystyisi lykkäämään, niin miehesi voisi paremmin auttaa ja tukea sinua kotona töidensä jälkeen.

Itselläni on ollut todella rankka raskausaika, vaikka odotan vasta esikoistani ja saan siis lepäillä rauhassa (mitä nyt tuo touhukas nuori koira tuossa vaatii välillä huomiota ja lenkkejä). Rv 20 asti kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista, eikä mikään ruoka pysynyt sisällä. Käytin siis pelkästään valmisruokia, koska ruuan valmistaminen ei vain onnistunut (pelkkä haju jo sai oksentamaan). Sairauslomapätkiä sain paljon. Mies ei aina ymmärtänyt, miksi en siivonnut, tiskannut ja pessyt pyykkiä tai miksi aina piti syödä valmisruokia. Hänen mielestään minun olisi pitänyt tehdä kotona kaikki, koska olin sairaslomalla enkä siis tehnyt pitkiä työpäiviä kuten hän. Podin todella huonoa omaatuntoa koko kevään.

Nyt rv32 ja verenpaineet ovat olleet todella koholla jo kuukauden ja virtsassa näkyi proteiinia. Lääkäri määräsi lepoon ja jälleen kerran pitänyt kotona selitellä, miksi en jaksa/pysty tekemään kaikkia kotihommia. Mieheni tavallaan ymmärtää tilanteen ja tavallaan ei. Lääkäri tuli kuitenkin ulkopuolisena asiantuntijana tähän minulle avuksi ja nyt mieheni tietää, että joko olen kotona ja teen sen verran kuin jaksan tai olen sairaalassa enkä tee mitään.

En tiedä oliko tästä sinulle mitään apua, koska tilanteemme ovat täysin erilaiset. Halusin vain kertoa, että neuvolan terkka tai lääkäri voisi ehdottaa sinulle ja miehellesi jotain ratkaisua jota ette itse ole vielä huomanneetkaan. Ainakin ulkopuolinen kuuntelija tekee mielelle hyvää, jos ei muuta. Tärkeitä tilanteessasi on mielestäni se, että miehesi ymmärtää kunnolla väsymyksesi. Silloin sinunkaan ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa valmisruuista, itkupyrähdyksistä ja siitä, että et aina jaksa siivota tms. Puolison tuki ja ymmärrys on kaikkein tärkeintä. Ajan myötä olosikin helpottuu varmasti.

Voimia ja jaksamista <3

 

["Vieras"]

Toivottavasti väsymys helpottaa kun raskausviikkoja tulee lisää. Itse odotan ensimmäistä vauvaa ja mulle tuli täytenä yllätyksenä, että 14 viikolle aste en juuri väsymyksen ja lievän pahoinvoinnin takia pystynyt tekemään mitään. No töissä kävin jotenkin, mutta muuten makasin sohvalla tai nukuin. Kuten jo sanottu, niin älä tunne huonoa omatuntoa eineksistä. Toivottavasti saisit sen 3-vuotiaan välillä hoitoon. Tsemppiä!

 

[tytönjapoikienmamma]

Huolestuttava tilanne, apua tarvitsette. Teillä on kaksi pientä lasta ja kolmas tulossa ja et jaksa!! Ja mies rakentaa taloa teille!! Tarvitsette jotain apua ja tukea tuoho tilanteeseen nyt. Neuvolaan yhteys ja kertokaapa siellä olonne ja tuntemuksenne.

 

["mamma"]

teidän tunteen!! en nyt läheisen menetyksen osalta,mutta muulta kuitenkin.voin sanoa kun aikaa hieman kuluu niin helpottaa!!! muistan elävästi kun odotin neljättä ja asiat ei oikeen sujuneet itkin päivittäin väsymystäni ja jaksamattomuuttani sohvalla,mutta aikaa myöten helpottaa ja löytyy jaksaminen ja ratkaisut,kyllä se siitä.pian et edes muistakaan tuota olotilaa enää.nyt kuitenkin sun ois saatava lapsia hetkeksi hoitoon ja ehkä siivous/ruoka apua ja itsesi saada levättyä ja nukuttua sekä miehesi tosiaan ymmärtämään tilanteesi ja se että tämä on vain väliaikaista <3