rankkaa

[äipykkä]

tarvitsisin apua...
olen eronnut 2kk sitten lapseni isästä (vauva 7kk) ja olemme lapsen kanssa muuttaneet uuten asuntoon. tapaamisten yhteydessä tämä lapsen isä (käy muutaman kerran viikossa noin 2h kerrallaan katsomassa lasta) "kiusaa" minua.
joka kerta hän on erilainen..vlillä ystävällinen ja hyvin useasti sitten taas haukkuu mm. huonoksi äidiksi yms...
en oikein ymmrrä miksi tämä ex haukkuu ja arvostelee minua...
tuntuu että, oma pää hajoaa....

auttakaa...mistä on kyse, mitä teen... :/

 

[Chanel5]

Tuohon en osaa ottaa kantaa etä miksi hän juuri tekee noin, mutta itselläni on takana samanlainen tapaus.. Kun erosin ja muutin lasten kanssa erikseen toiseen kaupunkiin niin x- kiusasi jos millä tavalla. Tuli tekstiviestejä jossa ensin oli kaunis sävy, mitäs jos vielä lasten takia jne.. sitten tuli jo kovempia kun en vastaillut, niissä syyteltiin haukuttiin ja uhkailtiin. Välillä alkoi soitot, saattoi soittaa noin 20 kertaakin peräkkäin, milloin uhkaili, ja taas pyyteli anteeksi. Jos en vastannut puhelimeen niin hän alkoi terrrorisoimaan lapsia, lapset tuli kerjät mun luo et puhu äiti puhu he ei jaksa.. Tätä kaikkea kesti kaksi vuotta, kunnes ei mikään muu auttanu kun muutto todella kauas. Senkin jälkeen hetken vielä oli soittoja mutta sitten ne harventui ja loppui..

En osaa muuta sanoa kun syy voi olla oma huono olo, kokee ett toinen ei saa olla onnellinen jos en minäkään ole, jokin sairas omistamisenhalu ja riippuvuus suhde. Tätä kaikkea he vieläpä voivat luulla rakkaudeksi mutta se on kaukana siitä..

Nyt jälkeenpäin kun muistelen sitä aikaa en ymmärrä miten oikein selvisin. Edelleen meillä välit aika huonot mutta jonkin verran paremman siitä asti kun hänkin perusti uuden perheen.

 

[Chanel5]

Piti vielä jatkaa mutta painoin vahingossa lähetä..

Niin neuvoni sulle on se että olisit tiukkana, voithan kertoa et käyntisi ahdistaa koska mielialasi vaihtelee jne, jos ei käynnit suju sopuisissa merkeissä ehkä kannattaa tavata muualla.. Tai ottaa muita ihmisiä mukaan niihin tapaamisiin.. Ei tuo ainakaan hyväksi ole pidemmän päälle ellei x ymmärrä mitä tekee.

Koita puhua puhua puhua, jos ei auta niin ei muuta kun tiukat uudet säännöt.

 

[taustalla]

Kuulostaa ihan mieheni ex-vaimolta... mielialat vaihtelivat, tunteet kai olivat niin ristiriitaisia. Välillä oli niin mukava ja ihana, että meni melkein teatterin puolelle, seuraavana päivänä raivosi ja haukkui miestäni puhelimessa. Kumpi teistä halusi erota? Ehkä exäsi toisaalta haluaisi jatkaa kanssasi, toisaalta irrottautua. Ikäväähän tuo sinulle on. Voimia :hug:

 

[äipykkä]

meidän tilanne oli paha pidemmän aikaa, kunnen tämä mies otti ja lähti ihan itsekseen pariksi viikoksi pois. sitten kun etsin itselleni ja lapselle asunnon, hän valitti kuinka asiat olivat tapahtuneet liian nopeasti. me muutimme silti. väliullä mies halusi yhteen, välillä ei. ja nyt kun siis tilanne pitkään ollut off, niin hän aivan outo. Juuri se että mielialat vaihtelee ja ei koskaan tiedä millä päällä hän on.
suututtaa kun itse olen lapselle kaikkeni antan ut, valvonut öitä ja hoitanut...ja sitten tämä lapsen isä joka ei ole koskaan tikkuakaan ristiin pistänyt lapsensa takia arvostelee ja haukkuu minua, kuinka huono äiti olen. Hän jos joku on viimeinen jolla siihen on varaa. Koskaan, siis koskaan näiden 7kk aiakna hän ei ole ollut lapsen kanssa 24h kaksin! yhtään yötä hän ei ole valvonut lapsen kanssa Kun olimme yhdessä....koko 7kk aikana pisin aika mitä hän lapsen kanssa on ollut on 6h!!!

hän ei kuuntele minua tai sitä jos minua ahdistaa...siitähän se saa lisää löylyä vaan. olen pyytänyt häntä lopettamaan haukkumisen trai muuten ei ole asiaa tänne. ei häntä kiinnosta.
tuntuu ettei mikään auta...enkä saa mitään otetta....lapsen puolesta harmittaa kun isä on sellainen kypsymätön pa*ka!!

 

[yksäiti84 harmailee]

Mun kokemuksista..Eli erottiin reilu vuosi sitten pojan isän kanssa,poika nyt 1v11kk. Mies otti eron tosi rankasti, hänellä kun on päihdeongelma niin kaikki tuntuu maailmanlopulta. Sit alko syyttely ja haukkuminen..oon huono äiti, etin pojalle uutta isää vaikka ei ollu ees ketään toista kuvioissa eikä ees suunnitelmissa. Mun yhtä mies puolista kaveria uhkaili kun oletti heti et meillä on suhde vaikka siitä ei kyse ollu. Välillä oli aina paremmin asiat ja hän pystyi poikaansa näkemään ja välillä paaljon huonommin. Hän ei siis ole koskaan pojan kanssa yöllä herännyt eikä häntä koskaan yksin hoitanut. Alkoi vaatimaan poikaa itselleen, johon en suostunut koska ei ihminen ollut edes selvinpäin. Nyt sitten kun olen raskaana hän haukkui minut ihan pystyyn poikamme kuullen...kova paikka hänelle edelleen. Mutta siitä on nyt kaks-kolme viikkoa aikaa ja hän on pyydellyt kovasti anteeksi ja on pystytty yhdessä lapsen synttäreistä puhumaan ja lahjatoiveista. Eli nyt tuntuu, reilun vuoden jälkeen että hän vihdoin ymmästäisi että olen jatkanut elämää, mutta kuitenkin aion tehdä omalle pojalleni selväksi kuka hänen isänsä on, sitä en kummaltakaan riistä niin paljon toisistaan tykkäävät =)
Aikaa yleensä tarvitaan, miehellä voi olla katkeruutta jonka takia ei pysty hyväksymään asioita ja käyttäytyy todella huonosti vaikka ei mitään muuta syytä olisikaan.
Voimia ja hyvää jatkoa :hug:

 

[äipykkä]

tuo on kuin suoraan meidän elämästä uhkailee tappaa mm. yhden miespuolisen ystäväni, koska meillä on kuulema "suhde". soittelee tälle miehelle ja kertoo kuinka olemme yhdessä ja hän viettää aikaa täällä (juu, kun on katsomassa lastaan)....tämä mies puolinen ystävä aivan hämillään. kolme puhelintani on jo hajoitettu mustasukkaisuuden takia. olen hänelle selvästi sanonut että mitään ei tule enään olemaan, niin monen mahdollisuuden antamisen jälkeen....taas mies haluaa yhteen ja lupaa muuttua.... :/ haluanko yrittää...ehkä lapsemme takia, ehkä en koska haluanko taas pettyä uudelleen, kun mikään asia ei muuttunutkaan....

 

[Keffeli]

Ite mietin monta kertaa tän kuluneen vuoden aikana, et mitä jos..lapsen takia enimmäkseen. Onneks en antanu mietteilleni valtaa vaan jatkoin sinnikkäästi yksin elämistä vaikka se mulle oli aluks aivan tajuttoman rankkaa.
Koita sinäkin katsella "pikkasen kauempaa" tilannetta ensin, jos oikeesti meinaa muuttua tekee sen kyllä silloinkin kun ette yhdessä asu. Tiedän kyllä kuinka "koukuttavia" nämä tapaukset voivat olla. Itselle vaan parempi kun ei aina anna periksi. Mustakin on tullu aivan älyttömän vahva ihminen tän kokemuksen perusteella, joten en toisaalta kadukkaan mitään.