A
ap
Vieras
Olin lauantai-iltana niin hajalla ja masentunut ja itsetuhoinen (taas vaihteeksi) että päätin kerrankin ottaa itseni tosissan ja soitin psykiatriseen päivystykseen ja kerroin tilanteeni. Olen saanut ihan vastikään neuvolan kautta terapeutin joka kylläkin lähti juuri kesälomalle. Eikä siinä ajassa ehditty paljon puhua mitä niitä tapaamisia oli.
Raskaana olen. Ja on vauva, ja mies. Ja melkein pahimpana pidin sitä että olin juonut kolmena perättäisenä iltana ison lasin viiniä ihan pelkkään pahaan olooni raskaudestani huolimatta. Mies on toki huolehtinut vauvasta.
En päässyt lähtemään sinne polille juttelemaan joten he ehdottivat että jos tulisivat kotikäynnille. Mä olin päättänyt että otan ihan kaiken avun nyt vastaan, että tästä on selvittävä.
Eipä siinä mitään. Juteltiin ehkä vartti, mies ja minä ja se täti ja setä. Ihan selväjärkistä juttelua, minä olin vähän hajalla, mies oli ihan täyspäisesti mukana. Vauva nukkui. Oli mukavaa ja rentoa, puhalluttivat ja puhalsin nollan niinkuin nyt ajattelinkin. En minä sentään niin paljon ryyppää
Ja sitten lopuksi sanoivat että nyt tästä tehdään kuitenkin raportti lastensuojeluviranomaisille. Että se kuuluu tällaisissa tilanteissa asiaan. En edes älynnyt kysyä että miksi. He selittivät että siinä ei ole mitään pelättävää, että se voi helpottaa avun saantia myöhemmin eikä välttämättä johda edes yhteydenottoon.
Mutta nyt mua on alkanut hirvittää. Mitä ihmettä se oikein meinaa? Tunnen itseni entistäkin huonommaksi äidiksi.
Ja toisaalta tuntuu hyvältä että saan nyt apua. Että tää tilanne otetaan tosissaan. Olen ihan liian hyvä kasaamaan itseni ja leikkimään älykästä ja hallittua ja hillittyä hyvin koulutettua järkiäitiä. Nyt se loppui.
Raskaana olen. Ja on vauva, ja mies. Ja melkein pahimpana pidin sitä että olin juonut kolmena perättäisenä iltana ison lasin viiniä ihan pelkkään pahaan olooni raskaudestani huolimatta. Mies on toki huolehtinut vauvasta.
En päässyt lähtemään sinne polille juttelemaan joten he ehdottivat että jos tulisivat kotikäynnille. Mä olin päättänyt että otan ihan kaiken avun nyt vastaan, että tästä on selvittävä.
Eipä siinä mitään. Juteltiin ehkä vartti, mies ja minä ja se täti ja setä. Ihan selväjärkistä juttelua, minä olin vähän hajalla, mies oli ihan täyspäisesti mukana. Vauva nukkui. Oli mukavaa ja rentoa, puhalluttivat ja puhalsin nollan niinkuin nyt ajattelinkin. En minä sentään niin paljon ryyppää
Ja sitten lopuksi sanoivat että nyt tästä tehdään kuitenkin raportti lastensuojeluviranomaisille. Että se kuuluu tällaisissa tilanteissa asiaan. En edes älynnyt kysyä että miksi. He selittivät että siinä ei ole mitään pelättävää, että se voi helpottaa avun saantia myöhemmin eikä välttämättä johda edes yhteydenottoon.
Mutta nyt mua on alkanut hirvittää. Mitä ihmettä se oikein meinaa? Tunnen itseni entistäkin huonommaksi äidiksi.
Ja toisaalta tuntuu hyvältä että saan nyt apua. Että tää tilanne otetaan tosissaan. Olen ihan liian hyvä kasaamaan itseni ja leikkimään älykästä ja hallittua ja hillittyä hyvin koulutettua järkiäitiä. Nyt se loppui.