Raskaana 15rv, miehen suusta: " ei ole mun lapsi "

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28735450]Jännä kun mun äiti ei ollut katkera, vihainen eikä pettynyt, vaan erittäin onnellinen meistä lapsista. Hän kouluttautui pitkälle meidän ollessa pieniä ja eli (ja edelleen 44vuotiaana elää) täysillä, eikä varmasti ole mistään kokenut jäävänsä paitsi siksi että on yh.[/QUOTE]

Jos olette monikossa niin hän ei varmaankaan ollut yksinään ihan alusta saakka vaan isänne oli kuvioissa jonkin aikaa ja sitten erosivat jossain vaiheessa. Olenko väittänyt että elämän pitäisi silloin olla perseestä? Ei, kyllä elämä on ihan yhtä ihanaa ja onnellista eron jälkeenkin ellei jopa parempaa, riippuu nyt miten äitisi on yksinhuoltajaksi jäänyt. Minun kommenttini menivät tilanteelle jossa ollaan jo raskausaikana yksin ja se yksi lapsi pyörii yksin kuvioissa pitkään.

 

["Jaahas"]

Ihme valitusta. Kyllä se elämä voi olla ihan yhtä rankkaa, tai paljon rankempaakin, parisuhteessa olevillakin vanhemmilla kuin yh:lla.

Pointtina nyt se, että aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin kyetä miettimään tilanteita ennakolta. Jos on paska parisuhde ja todennäköisesti jää yksin lapsen kanssa, koulut käymättä jne. niin onko se sitten ihan maailman parhain tilaisuus tulla vanhemmaksi.

Ja totta kai on näitä jotka ovat selvinneet ja olleet tyytyväisiä elämäänsä yh:na, mutta vastapainoksi löytyy myös tarinoita niistä jotka tekisivät asiat toisin jos saisivat uudelleen valita.
Turha nyt aloittajaa hukuttaa niihin vaalenpunaisiin ruusun kuviin, vaan muistuttaa myös ettei se elämä yh:na ole niin herkkua.

 

[Data]

Tuosta miehestä ei taida isäksi olla, joten yksinhuoltajuus voi olla paras vaihtoehto. Älä ainakaan lisää lapsia hänen kanssaan hanki.

 

["aloittaja"]

kiitos ensimäisestä oikeasta vastauksesta joosukka! ihan samoilla linjoilla olen, toisella on oikeus negatiivisiin tunteisiin, ja purkaa niitä haluamallaan tavalla. kuten olen jo maininnut, lähtökohdat ovat todellakin yksinhuoltajuus, enkä ole vaatimassa mieheltä mitään.

 

[fortunate]

Mun mielestä elämä yh:na on oikeastaan aika herkkua, eli en halua miestä tähän kuvioon, mutta omalla kohdallani olisin helpottanut asioita paljon, jos olisin raskautunut vasta opintojeni jälkeen tai edes myöhäisemmässä vaiheessa niitä.

Eli itse koen opinnot suuremmaksi asiaksi, kuin yksinhuoltajuuden itsessään.

 

["sofia"]

[QUOTE="vieras";28735475]Ei ole hinku uskotella että elämä tulee olemaan ruusuista, vaan kertoa, että se on nyt oma valinta surkutteleeko ja haukkuuko sitä miestä vai meneekö eteenpäin elämässä ja valmistautuu lapsen tuloon. Mitä tekemistä sillä miehellä enää on jos on eroamassa siitä, eikä miestä kiinnosta olla lapselle isä? Joten tuo "hankkii lapsen mulkun miehen kanssa" ei pidä paikkaansa, kun mulkun miehen kanssa ei tarvitse elää![/QUOTE]

Tässä olet niin väärässä, mulkun miehen kanssa tarvitsee elää kun sen kanssa lapsen tekee. Mulkku saattaa keksiä vaikka mitä, ei maksa elatusmaksuja vaan tekee mieluummin pimeänä töitä, tappelee hölmön äidin kanssa, lapsi on viestintuoja kun vanhemmat vaan rääkyvät toisilleen ja lopulta kieltäytyvät puhumasta, joskus on tavattava, mies lupaa hakea lapsen muttei haekkaan jne. Onhan noita. Tietysti hienoahan se olisi AP:lle jos tosiaan mies ei haluaisi olla missään tekemisissä lapsen kanssa, mutta harvoinhan näin sitten on loppujen lopuksi ja sitten tapellaan kun välit ei muutenkaan ole olleet mitkään parhaimmat.

 

["Sofia"]

Miksi olet niin katkera?

En ole katkera, olen vain hölmistynyt mihin tilanteisiin porukka itsensä saattaa ja saa siihen vielä kannustusta täältä. Missä pilvilinnassa itse elät?

 

[33v.]

Suosittelen lämpimästi ettet hukkaa tuohon mieheen aikaa yhtään. Toivon koko sydämestäni että saat voimia rakentaa oman elämän ilman häntä heti paikalla. Voi kirpaista vähän aikaa kun olet itse, ja lapsen kanssa selviäminen vaatii kovaa (mutta lempeää) taistelutahtoa monia kertoja päivässä. Tarvitset tukea jaksaaksesi siinä. Mutta mies on selvästikin päinvastaista vaikutusta kuin tukea, tuollainen voi viedä ihmisen sellaisiin pohjamutiin, että et jaksa olla ihminen, nainen, äiti.. Ehkä nyt jaksat tuota koukuttavaa peliä, mutta siihen ei kannattaisi enää YHTÄÄN käyttää voimiaan, koska niitä tulet tarvitsemaan. Hanki nyt apuvoimia ja luovu siitä kamalasta miehen ketaleesta ennen kuin olet masentunut, kuppainen, yksin, hyväksikäytetty...vuosia vuosia narsistin pyörittämä..ja lapsella käytöshäiriöitä arki-isän takia. Nythän tuo mies ei isäksi sovellu eikä puolisoksi.

 

[Yh-isä]

[QUOTE="vieras";28735480]Löytyyhän täältä maalaisjärkeäkin! Tätä minä juuri tarkoitan, miksi pitäisi maalata liian ruusuinen kuva kaikesta. Toivomme kuitenkin varmasri kaikki hirveästi onnea tälle AP:lle valitsemallaan tiellä, vaikka emme olisi samaan itse ryhtyneet.[/QUOTE]

Kerrohan mitä sinä tekisit ap:n tilanteessa?

 

[Yh-isä]

[QUOTE="Jaahas";28735500]Pointtina nyt se, että aikuisen ihmisen pitäisi kuitenkin kyetä miettimään tilanteita ennakolta. Jos on paska parisuhde ja todennäköisesti jää yksin lapsen kanssa, koulut käymättä jne. niin onko se sitten ihan maailman parhain tilaisuus tulla vanhemmaksi.

Ja totta kai on näitä jotka ovat selvinneet ja olleet tyytyväisiä elämäänsä yh:na, mutta vastapainoksi löytyy myös tarinoita niistä jotka tekisivät asiat toisin jos saisivat uudelleen valita.
Turha nyt aloittajaa hukuttaa niihin vaalenpunaisiin ruusun kuviin, vaan muistuttaa myös ettei se elämä yh:na ole niin herkkua.[/QUOTE]

Ei kai kukaan sellaista ole sanonutkaan, että elämästä helppoa tulisi? Ei varmasti tule. Aivan turha enää on viisastella koska vahinko on jo tapahtunut, ja lapsi tulee syntymään. Tukea tuossa pitää tarjota.

 

[Yh-isä]

[QUOTE="Sofia";28735532]En ole katkera, olen vain hölmistynyt mihin tilanteisiin porukka itsensä saattaa ja saa siihen vielä kannustusta täältä. Missä pilvilinnassa itse elät?[/QUOTE]

Mulla on varmaan elämänkokemusta enemmän kuin suurimmalla osalla palstalaisista, ja siksi ymmärränkin, että on aivan turha kenenkään enää valittaa mitä olis kannattanut tehdä. Ei auta enää ap:tä. Ja opinnot voi suorittaa myöhemminkin loppuun, ei se elämä siihen kaadu.

 

["aloittaja"]

pari muutakin kertomusta löyty roskan keskeltä, kiitän vielä niistäkin. ja kiitos jokaiselle tsemppaajalle. tätähän se elämä on, täynnä yllätyksiä ja erilaisia elämyksiä. pahoittelen myös kaikkia niitä, jotka kokivat tätä keskustelua käydessään asemansa uhatuksi. meitä on niin monta täällä maapallolla, pelkästään jo tällä keskustelupalstalla, ettei kaikkia vaan voi mielyttää. lisää vaan viestiä tulemaan kohtalontovereilta.

 

[fortunate]

Varmaan kannattaa huomioida vastaajien myös se, että ap on jo raskausviikolla 15, eli aborttia ei enää niin vain tehdä.

Toisaalta realismiin verhotut lyttäysviestit saattavat sisuunnuttaa ap:ta, eli voivat toimiakin hyvin.

 

[kolminkertainenäiti]

[QUOTE="Sofia";28735532]En ole katkera, olen vain hölmistynyt mihin tilanteisiin porukka itsensä saattaa ja saa siihen vielä kannustusta täältä. Missä pilvilinnassa itse elät?[/QUOTE]

Tää on niin tätä.... Lapseton täällä huutelee, kuinka lapset pilaa elämän ja kaikki miehet ihan vaikka ees v*ttuillakseen haluaa sitte kuitenki pitää yhteyttä siihen lapseen, vaikka ei oo isäksi halunnukkaa.
Ap voi halutessaan allekirjoittaa kiellon isyydentunnustamiselle (kuten itsekin olen tehnyt, koska isä ei halunnut lapsen elämään osallistua), silloin ei tule tuollaisia ongelmia joista yhdessä kirjoituksessasi kerroit.

Se, että sun ystäväs ovat epäonnistuneet ja toimineet typerästi ei tarkoita sitä, että ap tekisi samoin.

 

["aloittaja"]

ainiin, opintoja sen verran jäljellä, että ne voi tänä syksynä suorittaa loppuun

 

["Jaahas"]

Ei kai kukaan sellaista ole sanonutkaan, että elämästä helppoa tulisi? Ei varmasti tule. Aivan turha enää on viisastella koska vahinko on jo tapahtunut, ja lapsi tulee syntymään. Tukea tuossa pitää tarjota.

On se nyt silti surullista kuinka heppoisin perustein lapsia nykyään pukataan maailmaan. Lapsien saamista luonnehditaan nykyään niin luonnolliseksi ja normaaliksi, ettei tarvitse yhtään miettiä olosuhteita.
Joskus olisi myös hyvä asettua hetkeksi tulevan lapsen asemaan, joka ap:n kohdalla on, ettei isää tulla koskaan tuntemaan, äiti on aina joko koulussa tai töissä ja rahat on tiukalla ja mahdollisesti äidilläkin pinna kireällä kun yrittää pitää koko arjen yksinään kasassa.

Elämää ei voi ennustaa jo totta kai rakkautta täynnä oleva kahden vanhemman perhekin voi kohdata onnettomuuden, jossa toinen vanhemmista poistuu, mutta tässä tapauksessa on ollut kortit jo aika hyvin nähtävillä alusta asti.

 

["kätilö"]

Varmaan kannattaa huomioida vastaajien myös se, että ap on jo raskausviikolla 15, eli aborttia ei enää niin vain tehdä.

Toisaalta realismiin verhotut lyttäysviestit saattavat sisuunnuttaa ap:ta, eli voivat toimiakin hyvin.

Kyllä Ap sen abortin saisi, jos haluaisi. 12-20 viikoilla pitää hakea lupa valviralta, mutta käytännössä sekin on vain muodollisuus.

 

[fortunate]

[QUOTE="aloittaja";28735586]ainiin, opintoja sen verran jäljellä, että ne voi tänä syksynä suorittaa loppuun [/QUOTE]

No niin, suoritat ne loppuun ja olet sitten ihan rauhassa muksun kanssa himassa, kunnes lähdet jatko-opiskelemaan.
Työelämässä olet viimeistään muksun mennessä kouluun, eli ei sulla ole sen puolesta mitään hätää.
Pienen lapsen kanssa ei rahaa älyttömästi tarvi, vasta murrosikäinen rupeaa suurempi rahareikä olemaan. Tai koululainen, riippuen harrastuksista.

 

[fortunate]

Oikeastaan ihan hyvä sauma saada lapsi toisen ja kolmannen asteen välissä.
Toki lapsen kannalta ois hyvä, että saisi syntyä ydinperheeseen, mutta se nyt ei tässä tapauksessa ole vaihtoehto.

 

[fortunate]

[QUOTE="kätilö";28735606]Kyllä Ap sen abortin saisi, jos haluaisi. 12-20 viikoilla pitää hakea lupa valviralta, mutta käytännössä sekin on vain muodollisuus.[/QUOTE]

Njoo, mutta odottajalle itselleen voi olla jo vähän isompi kynnys keskeyttää raskaus noin myöhäisessä vaiheessa, kun sikiö on jo huomattavasti kehittyneempi, kuin vaikkapa rv8-10.

 

["Jaahas"]

[QUOTE="aloittaja";28735579]pari muutakin kertomusta löyty roskan keskeltä, kiitän vielä niistäkin. ja kiitos jokaiselle tsemppaajalle. tätähän se elämä on, täynnä yllätyksiä ja erilaisia elämyksiä. pahoittelen myös kaikkia niitä, jotka kokivat tätä keskustelua käydessään asemansa uhatuksi. meitä on niin monta täällä maapallolla, pelkästään jo tällä keskustelupalstalla, ettei kaikkia vaan voi mielyttää. lisää vaan viestiä tulemaan kohtalontovereilta.[/QUOTE]

Siis hetkinen, pidät siis roskana niitä viestejä joissa mietitään koko tilanteen järkevyyttä? Tämä nimenomaan on vialla nykypäivänä: kukaan ei saa sanoa mihinkään mitään ja etenkin äitejä tulisi AINA kannustaa, oli sitten hankkiutunut kuinka typerään tilanteeseen tahansa.
Tämä valitettavan paljon kertoo myös henkisestä kypsyydestäsi, mikäli et kestä kuulla kuin positiivisia kommentteja, joissa povataan sinun pärjäävän aivan loistavasti ja kaiken olevan helppoa ja ihanaa.

Sinunkin tilanteesi nyt valitettavasti vaan on sellainen, ettei ei vaan voi käsittää kuinka huolettomasti niitä uusia ihmisiä tänne tehdään. Joskus kannattaisi pinnistellä itseään hetkeksi ulos siitä vauvakuumeesta ja tarkastella tilannetta realistisin silmin.

Tilanteellesi ei tietysti enää voi mitään, mutten sitli näe syytä miksi kaikkien pitäisi vain kannustaa ja ihailla valintaasi, kun ei siinä ihailtavaa ole. Tätä ketjua voi lukea myös moni samaisessa tilanteessa oleva, joille on vielä kaikki mahdollisuudet auki. Hyviä näkökulmia tulee myös heille, kun muistutetaan ettei se elämä ole aina niin auvoista ja ruusunpunaista.

 

["vieras"]

Kerrohan mitä sinä tekisit ap:n tilanteessa?

En olisi tuossa tilanteessa? En ottaisi mitään riskiä tuollaisen miehen kanssa, joka kohtelee huonosti. Jos kuitenkin jostain syystä olisi ehkäisy pettänyt ja mielenvikaisuudessani olisin tuollaisen miehen kanssa niin kyllä tasan tarkkaan huolehtisin seuraavalla kerralla ettei niin pääse missään nimessä käymään. Olen aina ollut abortteja vastaan, mutta siksi huolehdinkin todella tarkkaan ettei vahinkoja satu. Jos nyt kuitenkin noin paskamaiseen tilanteeseen joutuisin niin eihän siinä auttaisi muu kuin kestää se, muttei kaunistella sitä.

 

["vieras"]

Tää on niin tätä.... Lapseton täällä huutelee, kuinka lapset pilaa elämän ja kaikki miehet ihan vaikka ees v*ttuillakseen haluaa sitte kuitenki pitää yhteyttä siihen lapseen, vaikka ei oo isäksi halunnukkaa.

Se, että sun ystäväs ovat epäonnistuneet ja toimineet typerästi ei tarkoita sitä, että ap tekisi samoin.

Ei lapset pilaa elämää, mikä mukasupermamma se siellä taas huutelee. Eivätkä minun ystäväni ole toimineet typerästi eivätkä epäonnistuneet, miksi sinä heitä haukut jos et AP:ta? Samassa tilanteessahan he ovat. Sanonpahan vaan että ei kannattais.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28735496]Jos olette monikossa niin hän ei varmaankaan ollut yksinään ihan alusta saakka vaan isänne oli kuvioissa jonkin aikaa ja sitten erosivat jossain vaiheessa. Olenko väittänyt että elämän pitäisi silloin olla perseestä? Ei, kyllä elämä on ihan yhtä ihanaa ja onnellista eron jälkeenkin ellei jopa parempaa, riippuu nyt miten äitisi on yksinhuoltajaksi jäänyt. Minun kommenttini menivät tilanteelle jossa ollaan jo raskausaikana yksin ja se yksi lapsi pyörii yksin kuvioissa pitkään.[/QUOTE]

Itse asiassa mun isoveljen ollessa 2v. he olivat jo eronneet, mutta kuitenkin minä ja mun pikkuveli vielä tultiin. Ja onneks tultiin. Niin, ei tuo mikään ihanne tilanne ole, tietty, mutta ei myöskään epätoivoinen tai kamala. Se riippuu niin omasta asenteesta, meidän äiti on aina ollut tosi positiivinen ja aktiivinen - kaikkea muuta kuin murehtija ja masistelija. Siksi varmaan "nousi" hyvin pian sieltä tilanteesta kun asuttiin vuokralähiössä ja hän oli muiden silmissä pelkkä teiniäiti, jolla ei ollut edes ammattia. Onneksi kaikki on mahdollista ja voit kouluttautua ja hoitaa lapsesi kuinka hyvin tahansa jos tarpeeksi haluat!

 

["Sofia"]

[QUOTE="vieras";28735634]Itse asiassa mun isoveljen ollessa 2v. he olivat jo eronneet, mutta kuitenkin minä ja mun pikkuveli vielä tultiin. Ja onneks tultiin. Niin, ei tuo mikään ihanne tilanne ole, tietty, mutta ei myöskään epätoivoinen tai kamala. Se riippuu niin omasta asenteesta, meidän äiti on aina ollut tosi positiivinen ja aktiivinen - kaikkea muuta kuin murehtija ja masistelija. Siksi varmaan "nousi" hyvin pian sieltä tilanteesta kun asuttiin vuokralähiössä ja hän oli muiden silmissä pelkkä teiniäiti, jolla ei ollut edes ammattia. Onneksi kaikki on mahdollista ja voit kouluttautua ja hoitaa lapsesi kuinka hyvin tahansa jos tarpeeksi haluat![/QUOTE]

Olen sanaton. Ja vai vielä vahinkoja?