Raskaana, enkä ole varma haluanko lasta

[vierailija]

Raskauduin siis ihan oikeasti vahingossa, kumi puhki on ainoa selitys. Mieheni haluaa kovasti lasta, minä en. Hän sai aluksi puhuttua minut ympäri ja sovimme yhdessä pitävämme lapsen. Nyt jo kohta viikolla 10 tulee vaan useammin mieleen, että miksi en tehnyt aborttia. Mieheni tekee paljon töitä ja on osan aikaa kotoa pois eli hoito vastuu yksin minulla 95% ajasta.
Tulee päiviä kun tekisi mieli huutaa miehelle että en halua lasta ja sinä pakotit minut tähän. Luulen että kun vauva syntyy niin ero tulee, koska meillä oli paljon yhteisiä harrastuksia ja nyt kun on vauva emme voi tehdä niitä enää. Lähettyvillä ei ole ketään kuka voisi lasta hoitaa edes hetkeä.
En tiedä, ei tämä varmaan kovin normaalia ole? Olen miettinyt adoptiot kaikki jo läpi.... Mitä kannattaisi tehdä? Onko kukaan kokenut mitään saman tyyppistä?

 

[.....]

No ei ole kokemusta, mutta tuosta hoitajien puutteesta: lasten myötä usein ystävä ja tuttavapiiri muuttuu joka tapauksessa monella paljon. Itse olen ainakin lasten myötä tutustunut ihan hirveästi uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita. Etenkin vanhempainvapaa-aikoina sitä tutustui helposti niihin muihin kotona oleviin ja naapurin suurin piirtein saman ikäisten lasten vanhempiin.
Ja niiden uusien ystävien myötä löytyy myös niitä hoitopaikkoja/hoitajia.
Yhteiset harrastukset jäävät monesti muutamaksi vuodeksi tauolle, mutta kyllä niitä kerkeää elämän aikana harrastaa. Tilalle voi keksiä paljon juttuja, joita voi yhdessä lapsenkin kanssa tehdä.

Eli näkisin siis aika heppoiseksi syyksi olla hankkimatta lasta. Ja toisaalta lapsen saanti on niin iso elämänmuutos, että väistämättä sitä vähän panikoi, että mitä tulee tapahtumaan ja miten pärjätään jne. jne..
Sitten kun sen vauvan saa syliinsä, on kaikki poispyyhittyä, ja on vaikea kuvitella, mitä mieltä elämässä ennen lasta oli

 

[vierailija]

Mieti, jaksatko olla vastuussa siitä pienestä nyytistä 24/7. Muista, ettei hengähdystaukoja ole. Ja kun nyytti on isompi, huolehdit, kiusataanko koulussa ja pärjääkö siellä. Kun ikää tulee vielä lisää, jaksatko odottaa häntä kotiin jostain kaverireissuista tms ja jaksatko kuunnella jos tulee jotain poikkipuolista sanaa. Ja kun hän muuttaa omilleen, olet edelleen huolissasi, tosin eri tavalla.
Olet AINA äiti, joka huolehtii ja toimii (isä saattaa lähteä kävelemään, mutta ei äiti....).

 

[vierailija]

Mieti, jaksatko olla vastuussa siitä pienestä nyytistä 24/7. Muista, ettei hengähdystaukoja ole. Ja kun nyytti on isompi, huolehdit, kiusataanko koulussa ja pärjääkö siellä. Kun ikää tulee vielä lisää, jaksatko odottaa häntä kotiin jostain kaverireissuista tms ja jaksatko kuunnella jos tulee jotain poikkipuolista sanaa. Ja kun hän muuttaa omilleen, olet edelleen huolissasi, tosin eri tavalla.
Olet AINA äiti, joka huolehtii ja toimii (isä saattaa lähteä kävelemään, mutta ei äiti....).

Kyllänse äitikin voi lähteä kävelemään. Tiedän tapauksen jossa äiti lähti ja jätti 2-4 vuotiaat lapset isälle. Ei suostunut edes tapaamaan niitä enää. No isä ja isän äiti kasvattivat sitten lapset.

 

[.....]

Mieti, jaksatko olla vastuussa siitä pienestä nyytistä 24/7. Muista, ettei hengähdystaukoja ole. Ja kun nyytti on isompi, huolehdit, kiusataanko koulussa ja pärjääkö siellä. Kun ikää tulee vielä lisää, jaksatko odottaa häntä kotiin jostain kaverireissuista tms ja jaksatko kuunnella jos tulee jotain poikkipuolista sanaa. Ja kun hän muuttaa omilleen, olet edelleen huolissasi, tosin eri tavalla.
Olet AINA äiti, joka huolehtii ja toimii (isä saattaa lähteä kävelemään, mutta ei äiti....).

No jos tilanne on se, että ero tulee joka tapauksessa, niin miksi ei antaisi huotajuutta isälle. Jos ei itse koe kykenevänsä äidiksi, mutta mies haluaa lapsen, niin lähtisi pois heti synnytyksen jälkeen ja antaisi isän pitää lapsen.

 

[vierailija]

jätä se sika

 

[vierailija]

No ei ole kokemusta, mutta tuosta hoitajien puutteesta: lasten myötä usein ystävä ja tuttavapiiri muuttuu joka tapauksessa monella paljon. Itse olen ainakin lasten myötä tutustunut ihan hirveästi uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita. Etenkin vanhempainvapaa-aikoina sitä tutustui helposti niihin muihin kotona oleviin ja naapurin suurin piirtein saman ikäisten lasten vanhempiin.
Ja niiden uusien ystävien myötä löytyy myös niitä hoitopaikkoja/hoitajia.
Yhteiset harrastukset jäävät monesti muutamaksi vuodeksi tauolle, mutta kyllä niitä kerkeää elämän aikana harrastaa. Tilalle voi keksiä paljon juttuja, joita voi yhdessä lapsenkin kanssa tehdä.

Eli näkisin siis aika heppoiseksi syyksi olla hankkimatta lasta. Ja toisaalta lapsen saanti on niin iso elämänmuutos, että väistämättä sitä vähän panikoi, että mitä tulee tapahtumaan ja miten pärjätään jne. jne..
Sitten kun sen vauvan saa syliinsä, on kaikki poispyyhittyä, ja on vaikea kuvitella, mitä mieltä elämässä ennen lasta oli

p... puhetta.. ystäviä, naapureita ja sukulaisia, joista uusia ystäviä ja hoitopaikkoja löytyy ja itselle vapaata aikaa. Onpa kaunista pilvenhattaraa.
No ei kaikille vaan löydy tuollaista turvaverkkoa, mihin voit lapsensa heittää hoidettavaksi kuten profiiliäiti .....

Ja entäpä jos saat vaikeavammaisen lapsen, eipä voi tehdä lapsen kanssa yhtään mitään yhdessä.

 

[vierailija]

Olet siis yksinhuoltaja perheessä. Yhteishuoltajuudessa on edes vain 50 % hoitovastuu lapsesta.
miehesi osuus lapsen hoidosta 5 % eli hän tulee tod. näk. leikkimään vauvan kanssa, ehkä vie joskus jopa unillekin ja lukee iltasadun. Näkee siis vain ns hyvän puolen. Hän tulee haaveilemaan toisesta lapsesta jo kun imetät ensimmäistä, koska toteaa olevan kovin helppoa tämä perhearki.
Niin ja imettäminen ei kaikilla tule onnistumaan, kaikki eivät edes pidä imettämisestä.