Alkuperäinen kirjoittaja näkökulma:
No, mielestäni parisuhde on pikkuisen eri asia kuin joku irtosuhde. Jos itse tulisin irtosuhteesta raskaaksi ja tietäisin että teen abortin niin niin näkisin että se on yksin minun päätökseni ja samalla yksin minun vastuuni. En näe mitään syytä miksi minun pitäisi kertoa siitä miehelle.
Ehkä suhteeni aborttiin on muutenkin vähän yksinkertaisempi, jos sen päättää tehdä niin silloin on oltava kuitenkin sinut päätöksensä kanssa. En osaa kuvitella tekeväni aborttia tilanteessa josssa jäisin hulluna itkemään menettämäni lapsen perään tms.
Jos taas olisi parisuhteessa sattunut vahinko niin se olisi sitten parisuhteen kriisi. Meillä miehen kanta aborttiin olisi tiukempi kuin omani ja jos sitten jostain syystä itse olisin abortin tekemässä eikä mies pystyisi minua siinä tukemaan niin tiedän itsekin pistäväni liiton siinä koetukselle. Mutta kuten sanottu, tuolloin minun pitäisikin olla varma siitä että abortti on se ainoa oikea ratkaisu.
Toisaalta en kyllä kovin kevyesti olisi sitä aborttia itsekään tekemässä. Uskoisin että ne tilanteet missä itse päätyisin ovat sellaisia jotka mieskin kyllä ymmärtäisi (sikiöllä ei mitään selviämismahdollisuuksia, raskaus vaarantaa oman terveyteni tai perhe tilanne on todella sellainen ettei siihen enää mahdu sillä hetkellä lasta).
Toki tilanteet on erilaisia ja joskus sitten nuo jutut yhdistävät. Voihan se mennä niinkin päin että avimo haluaa pitää vahinkolapsen ja mies on ehdottomasti abortin kannalla. lopulta vaimokin taipuu aborttiin ja aikansa asian kanssa kärvisteltyään toteaakin miehen ratkaisun oikeaksi ja se vaan vahvistaa heidän suhdettaan.
Näin lähtökohtaisesti en kuitenkaan ymmärrä irtosuhteissa sitä että noin valmiiksi päätetystä asiasta täytyy kertoa miehelle, kun sen tarvitsemansa tuen ja ymmärryksen voi saada muualta. Ap:n tilanteessa voi sitten toivoa että joko mies on abortin kannalla ja/tai ap on myös valmis rikkomaan ystävyyden kertomalla asiasta.
