raskaana, masentunut ja vailla ulospääsyä.

["väsynyt"]

Hei, minulla on ongelma. En kykene puhumaan suoraan läheisilleni ongelmista ja olen voimaton auttamaan itseäni. Minua on vaivannut lapsesta asti virtsaputken tulehdus kierre, joka tekee elämästäni helvettiä. Lääkärit tuputtavat antibioottejaan jotka eivät auta kuin hetkeksi. Ongelmasta on muodostunut viikottainen eikä tunnu löytyvän rahaa maksaa lukuisia (ja hyödyttömiä) lääkärillä käyntejä. Pelkään kivun iskevän koulussa kun pitää istua paikallaan tunnista toiseen. Siellä kärvistely on yhtä tuskaa. Olen ollut nyt sairaslomalla enkä saa itseäni enää edes sängystä ylös. Olen menettänyt kiinnostukseni kaikkeen ja sain juuri tietää olevani raskaana. Asia pelottaa minua suunnattomasti. Poikaystävänikään ei tue koska on tällä hetkellä haminassa armeijassa. Lomilla hän pelaa ja lähtee ryyppäämään kavereiden kanssa ja jään kotiin istumaan ja itkemään. Oloni on tukala. miten pääsisin pois pohjalta? koulu menee huonosti, pelkään elämää ja minnekkään lähtemistä.

 

["Mölököllimalli"]

Kuuleppas, tilanteesi TUNTUU toivottomalta mutta ei suinkaan ole sitä. Sinulla on vielä PALJONKIN toivoa. Virtsatieinfektioihin on olemassa estolääkitys. Vaadi terveyskeskuksesta, että lähettävät sinut äitipolille nyt kun kerran olet raskaanakin. Ihan ensimmäiseksi menet neuvolaan ja kerrot tuntemuksistasi yhtä rehellisesti kuin kerroit tässäkin viestissäsi. Läheisille on monesti paljon vaikeampi puhua kuin tuntemattomalle ammattilaiselle. Neuvolassa ne kuulevat ja näkevät niiiin monenlaista ettet ole mikään kummajainen heidänkään silmissään. Älä luovuta sillä se on pahinta mitä voi itselleen ja tulevalle lapselleen tehdä. Mitä pidempään pyörittelet asioita yksin mielessäsi, sitä epätodellisemmiksi ja vaikeammiksi ne päässäsi muuttuvat.Varaa itsellesi aika neuvolaan jo huomenna.

 

["väsynyt"]

Olen pyytänyt estolääkitystä ja lisätutkintaa... ei myöntänyt koska ei ole vielä niin vakava ongelma. Ehkä raskaus muuttaa heidän mielen? olen unohtanut elämän ilman kipua ja pahoinvoinnin ja oksentelun lisäksi tämä kirvely, vessassa juoksu ja kipu on sietämätön yhdistelmä. Kiitos vastauksesta soitan ajan itselleni ja kerron viimeinkin miten pahalta tämä kaikki todella tuntuu. Tiedätkö paljon esim. psykiatrilla käyminen maksaisin? haluaisin että tämä masentelu loppuu ja saisin elämäni takaisin.. lämpimät kiitokset vastauksestasi

 

["Mölököllimalli"]

Psykiatrilla käynti ei maksa yhtään mitään! Varaa aika oman kuntasi terveyskeskuksen mielenterveytoimistoon. Sieltä osaavat neuvoa sinua eteenpäin. Ne palvelut ovat lakisääteisiä ja tarjottava ilmaiseksi kaikille niitä tarvitseville. Kysyppä sitäkin huomenna sieltä neuvolasta...Tsemppiä sinulle

 

["väsynyt"]

Kiitos, kysympä tuotakin, toivotaan että elämän laatuni alkaa parantua oikean avun myötä

 

[kerjuu kielletty!]

Tai sitten tämä on taas sen kerjäläisen viesti. Uusi, ovelampi tapa löysyttää kanssapalstailijoiden kukkaronnyörejä. Kummassakin viesteissä puhuu rahasta. Seuraavaksi kai johdattelee meitä kohti tilinumeroaan.

 

["väsynyt"]

Tai sitten tämä on taas sen kerjäläisen viesti. Uusi, ovelampi tapa löysyttää kanssapalstailijoiden kukkaronnyörejä. Kummassakin viesteissä puhuu rahasta. Seuraavaksi kai johdattelee meitä kohti tilinumeroaan.

Mainitsin rahan koska olen käyttänyt suunnattomasti rahaa lääkärikäynteihin. En koskaan alentuisi moiseen, en. En kehtaa pyytää rhaa edes vanhemmiltani mut jos joltain pyydän niin heiltä. Joten ei huolta siellä

 

["vieras"]

Täällä yksi äitiysneuvolassa työskennellyt terkkari. Nyt soittelet sinne neuvolaan ja kerrot tuon asian juuri noin. Eräs aiemmin kirjoittanut oli aivan oikeassa että neuvolassa tulee eteen jos jonkinmoista eikä sinun tilanteesi ole mitenkään pahimmasta päästä. Nyt vain tuota virtsatie asiaa selvittelemään. Tuo on raskausaikana erittäin tärkeä hoitaa ja siihen varmasti puututaan. Sitten puhut myös tuosta mielialastasi ja ole aina terkkarille rehellinen, niin on helpompi auttaa!
Pieni varoituksen sana vielä... Voin melkein jo kertoa että tunteet sahaavat muutenkin laidasta laitaan raskausaikana, joten "täyspäinen" olo on varmaan haaveissa vielä pitkään. Eli tarkoitan sitä, että älä masennu omista alakuloisista mietteistäsi. Monella (mukaanlukien itseni) psyykkinen vointikin tuntuu horjahtelevan kun ei se olo aina raskaana ollessa ole hääppöistä (turvottaa, mahaan koskee, on kömpelö, närästää, oksettaa jne). Synnytyksen jälkeen mieliala tekee laskun vielä entisestään. Olisi hyvä jos miettisit näitä asioita rauhassa ja tiedostaisit että se on suht yleistä ja normaaliakin. Olisi hyvä jos saisit poikaystäväsi myös neuvolaan mukaan ja jonnekin ammattiauttajalle vielä juttelemaan.

 

["väsynyt"]

On helpottavaa kuulla että tämä on normaalia. Luulen että uskallan kertoa neuvolassa miltä oikeasti tuntuu... Nyt ryhdistäydyn ja kerron asian juuri niinkuin tuossa alussa esitin. Kun yleensä hymyillen ja sanon kaiken olevan loistavasti niin kuin muillekkin. Aika kertoa totuus ja nostaa kissa pöydälle, eihän tälläistä loputtomiin jaksa ja tärkeysjärjestyksessä tulee nyt lapsi ja lapsi tarvitsee tasapainoisen äidin Soitan neuvolaan heti huomenna ja pistän elämäni järjestykseen... Kuten usein sanon "kyllä tämä tästä" Kiitos paljon neuvoista, onneksi keksin nämä keskustelu palstat, tästä oli mielettömästi apua Kiitos vielä kerran! P.s. Pyydän poikaystävääni lukaisemaan tämän keskustelun ja tulemaan joskus mukaan neuvolaan. toivottavasti hän ymmärtää sitten miltä minusta oikeasti tuntuu.