Raskaana-Mieheni on täys *usipää

[Aika on rajallinen]

Se on helppoa antaa keskustelupalstalla ohjeita ideaalielämästä miten pitäisi elää ja toimia oikein täydellisessä maailmassa.

Jos raotetaan kenen tahansa idylliperheen ovea ja lähdetään hieman pintaa syvemmältä selvittämään lähtökohtia, uskallan väittää että suurin osa ei ole saanut alkuaan ideaalitilanteesta siten että niin motiivit, lähtökohdat, pariskunnan odotukset ja keskinäinen suhde ja kaikki muu olisi ollut juuri niin kuin oppikirjassa kun perhettä lähdetään perustamaan.

Omassa tuttavapiirissäni kaikkein onnellisin ( ulospäin ainakin) tietämäni perhe on saanut alkunsa vahingosta joka päätettiin pitää parin kkn tuntemisen jälkeen. Tämän jälkeen perheeseen tuli vielä kaksoset ja kaikki ovat onnellisia ja vanhemmat edelleen rakastuneita.

Kun nainen lähenee 35 ikävuotta, on helppo sanoa että tuollaisen ja tuollaisen miehen kanssa et voi alkaa perustamaan perhettä. Nainen jää odottamaan ja aika menee ohi. Onko parempi ilmaan yhtään lasta koskaan?

Itse olen saanut ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan jälkeläiseni miehen kanssa joka aiheutti lasta suunniteltaessa, "tehdessä" ja edelleen minussa todella ristiriitaisia tuntemuksia.

Silti kamalin vaihtoehto olisi että en olisi saanut lastani. Olisin jäänyt niin paljosta paitsi.

On myös ajattelematonta sanoa että koska tähän asti ei ole jotain ollut kiinnostunut tekemään, ei voi olla koskaan enää jatkossakaan. Voi kuule kyllä voi! Itselläni niin kuin monilla muillakin elämä on jatkuvaa muuttumista ja oppimista. Uusia asioita tulee ja vanhoja menee. Intressit ja tilanteet muuttuu ja se on elämää. Kaikki on kiinni ajoituksesta ja jos uusi perhe osuu siihen kohtaan kun ihminen on siihen valmis ja vastaanottavainen, siihen voi suhtautua ihan eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla.

 

[eräsperäs.]

Tulevan käytöksen paras ennuste on mennyt käytös..

Se että lapsi hankitaan parin kuukauden tuntemisen jälkeen, voi olla aivan ok ratkaisu. Tiedän tälläisiä perheitä itsekin. Mutta näissä tilanteissa mies ei ole ollutkaan näinä parinkaan kuukautena mikään kusipää, jonka käytöstä olisi itketty ympäriinsä.

Lapset hanktaan aina itsekkäistä syistä. koska MINÄ haluan ja MINULLA on nyt viimeinen mahdollisuus. Se mikä sen lapsen mahollisuus selvitä sitten elämässä niillä eväilä joita on tarjottana, on sen MINÄMINIÄN kannalta yleensä täysin toisarvoista.

Minusta voidaan raaputella sinne tänne perheitä ja perhetilanteita. Kannattaakin. Tosiasia kun onkin, että lapset voivat nykyaikana tavattoman huonosti. Todennäköisin syy löytyy tähän kotoa, usein vanhempien välinpitämättömyydestä.

Minä en hetkeäkään epäile ettei aloittaja selviäisi lapsensa kanssa yksinkin, mikäli muita tukiverkkoja on käytössä kuin tämä mies.Aborttia en osaa suositella kenellekään, vaikka näitä huostaanottotilastoja kun katsoo, niin monelle olisi ollut syytä suositella.

Mutta lapsi ei ole mikään uusi harrastus joka aloitetaan ja sitten mietitään riittäkö mun mielenkiinto tähän vai eikö. Jos into aiempiin harrastuksiin on kestänyt noin kollme kuukautta, niin todennäköisyys, että viehätys katoaa tähän uuteenkin harrastukseen aka pian, on aika suuri..

 

[joopatijoopati joo]

Onkohan kenties tässä kirjoituksessa ihan hippusen verran kärjistelty ja kurjisteltu asioita?

Tiedän että monilla naisilla se että ei rillutella ja vietetä kosteita iltoja, vaan sen sijaan istutaan lapsen kanssa kotona on tietoinen valinta. Olen viettänyt 28 vuotta elämästäni ( jos nyt pilkun tarkkoja ollaan niin alkaen teinivuosista) kosteita iltoja ja viikonloppuja, opiskellut, asunut miljoonakaupungeissa ja kolunnut kaikki isoimmat klubit niistä yhtä lailla kuin istunut iltaa asiakkaiden kanssa tai pikkukaupunkien lähiökuppiloissa. Yhtä tyhjää täynnä kaikki tätä nykyä. Olen käynyt ulkona lapsen saamisen jälkeenkin; ihan kivaa joo mut ei mitään verrattuna oman lapsen kanssa viettettyyn vaikka leffailtaan.
.

Lyhensin tekstiäsi. Kommentoin takaisin. On totta ettei se tietenkään kaikilla ole tuota, että isukki paahtaa milloin missäkin Belgiassa ja Montenegrossa kokousmatkoillaan, ja mamma on kotona, mutta kyllä minä nyt ainakin satun tuntemaan tuollaisia perheitä aika paljon. Isukin ura on perheessä selkeästi asia numbre 1 ja muu tulee sen jälkeen. Miten kummassa niitä ulkomaanreissuja on tullutkin roppakaupalla sen jälkeen kun perheettä on tullut, tämä usealla.

Ja näiden perheiden äiti ei todellakaan ole tyytyväinen asioihin. Ei pysty edes kansanopiston jumpalla käymään, kun mies on AINA pois ja noihin menoihin on vähän vaikea sanoa mitään kun ovat "työmenoja". Työhön pystyy upottamaan halutessaan vaikka mitä! Eräskin ystäväni sanoi, ettei ole päässyt vuoteen edes laivamatkalle. Eli kyseessä ei ole se että vaimo omasta vapaasta halustaan olisi hellan ja nyrkin välissä vaan pakkoraosta.

Kyllä täällä Suomessa vielä on paljon sitä sovinismia, ja tasa-arvot on kaukana. Vaimot käy töissä yhtä lailla kuin miehensäkin,mutta mies saa elää kuin sika pellossa.

 

[eräsperäs.]

No siat pellolle ja lapset isälleen kerran viikossa iltaisin ja joka toinen viikonloppu. Pääse vaimo jumpalle.

Kyllä minä tiedän kanssa näitä työnsankareita, joille työ, työkaverit ja esimiehen kiitos ovat tärkeämpiä kuin oma perhe ja sen perheen hyvinvointiin käytetty aika.

Enkä usko että muuttuvat seuraavalla kierroksella. Saatttavat toki, mutta riskiä en ottaisi.

 

[mie?]

"On myös ajattelematonta sanoa että koska tähän asti ei ole jotain ollut kiinnostunut tekemään, ei voi olla koskaan enää jatkossakaan. Voi kuule kyllä voi! Itselläni niin kuin monilla muillakin elämä on jatkuvaa muuttumista ja oppimista. Uusia asioita tulee ja vanhoja menee. Intressit ja tilanteet muuttuu ja se on elämää. Kaikki on kiinni ajoituksesta ja jos uusi perhe osuu siihen kohtaan kun ihminen on siihen valmis ja vastaanottavainen, siihen voi suhtautua ihan eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla."

Nyt puhutaan LAPSISTA, elävistä olennoista, jotka eivät niin vaan tule ja mene.
Niistä ensimmäisistäkin pitää pitää huolta ja osoittaa olevansa isä. He eivät ole mitään kananpoikia, jotka työnnetään hakkuriin, kun eivät enää sovi kuvaan ja aletaan tekemään uusia, parempia.

 

[liikkeenjohdon konsultti]

Isukin ura on perheessä selkeästi asia numbre 1 ja muu tulee sen jälkeen. Miten kummassa niitä ulkomaanreissuja on tullutkin roppakaupalla sen jälkeen kun perheettä on tullut, tämä usealla.

Niin vääristynyttä kuin sellainen ajattelu onkin, usein mies "palkitaan" töissä perheen perustamisesta ylennyksellä ja vaativampien tehtävien antamisella. Ajatellaan, että laitetaan perheellinen tonne ja tonne reissuun, se on niin vastuullinen ettei ratkea rilluttelemaan kuten sinkku-Pera. Tällainen ajatusmaailma on etenkin perinteisessä teollisuudessa ja hyvin konservatiivisilla aloilla kuten lakimaailmassa. Perheettömyys ja sinkkuus voi olla todellinen lasikatto kun aletaan siirtyä sikariportaaseen.

Ja toki minusta perheyksikössä on luonnollista, että vain yhden vanhemman uraan kerrallaan voidaan laittaa paukut, kun lapset ovat pieniä. Se on sitten eri asia, kuinka perheessä saadaan sovittua, missä järjestyksessä vanhemmat pääsevät panostamaan työhön.

 

[Minnamanna]

Odotamme esikoistamme.
Parisuhde on pinnallinen enkä jaksaisi aina yrittää yksin avata keskustelua ja jakaa tunteita. Mieheni sulkeutuu ahdistuneena omasta elämästään ja paineistaan ja on minua kohtaan hyvin epäkunnioittava. Asia näkyy kiukkuna, etäisyytenä ja käytöksessä yleensäkin. Olen aina halunnut lasta, ja tässä pitkässä suhteessa sitä kauan harkinnut. Mieheni on kohdellut minua huonosti aiemmin vuosia. Olimme eron partaalla kerran todella vakavasti. Vihan tunteita nousee edelleen sillä huomaan että mieheni ei viisastu, ei elämästä ei parisuhteesta. Naisista hän ei tunnu tietävän mitään ja luulee olevansa täydellinen. Oma napa on ratkaisevin edelleen.Kaikki näkyy omassa käytöksessä. En halua vielä ainakaan puida enempää niitä tänne.

Tarvitsisin tukea ja apua, mieheni ei ole kiinnostunut olemaan läsnä. Apua tarkoitan sillä että olen raskaana ja monenlaista tässä asiassa nyt muutenkin, kaikkihan on uutta myös minulle. Naisen elimistössä kova prosessi. Olen hyvin yksin. Odotan yksin.Eihän tämän pitäisi kurjalta tuntua vaan olla onnellisinta aikaa. kamalaa sanoa tänne seuraava asia: olen katunut tätä välillä koska olen niin väsynyt epävarmuuteen, siihen että kaikki jää kuitenkin vain minun harteilleni ja hoidettavaksi. Parisuhteemme on vaikea ollut ja on ja mitä se on sitten kun vauva on luonamme. Haluan antaa hyvän perheen ja hyvän lapsuuden, molemmat vanhemmat. Niin olen aina ajatellut ja sen eteen yrittänyt parhaani mukaan toimia. Se ei silti riitä, koska en yksin siihen vaan kykene. Mieheni silmät eivät avaudu kai koskaan. Ja nyt tämä on menoa.
Vielä olisi mahdollista tehdä abortti. Mutta olisihan se kamalaa. En halua tehdä sitä vaikka vihassani tunnenkin sellaisia tunteita. Ja paljon muuta.

Mieheni on pettänyt minua tänä vuonna. Ja on muutakin tapahtunut. Joista hän ei koskaan puhu.Hänellä on tapana pimittää minulta asioita muutenkin..huijata tavallaan. Hän yrittää esittää jotain hyvää ajoittain, mutta pinnan alla on kelju joka tekee selän takana röyhkeyksiä.Tämä on siis todettu. Luottamuspula on aina ollut valtava. Välimme ovat tulehtunteet. Kaikki asiat puhumatta parisuhteessa koska mies ei halua ja kykene. Ja edelleen väittää olevansa "täydellinen"mies ja vain minun mies. Ja hoh! Kaukana!
Edelleen hän jaksaa nuoria naisia huomata kaikkialla..ja koko olemuksesta näkee että taas jotain kiinnostavaa on ja kappas naisia sitäkös se oli taas. Elekieli eli käytös on päivänselvää eikä hän jälleen myönnä että mitään semmoista koskaan olisi. Olen vain vainoharhainen jne hänen mielestään.
Raskaana ollessa haluaisi jo kokea eheyttä parisuhteessa, oikeaa aitoa vastuuntuntoa ja huolenpitoa. Myöskin kumppanin kunnioitusta jota ei tässä suhteessa ole ollut eikä luultavasti koskaan tule olemaan. Kuulostaahan aika pahalta. Tilanne. Tänne on pakko purkaa. Josko joku vastaisi asiallisesti ja keskustelisi asiallisesti. En kestä tätä kaikkea yksin.
Tekisi mieli mennä jonnekin itkemään ja huutamaan juuri nyt sydämensä kyllyydestä..kirota ja rukoilla että kaikki olisi toisin. Miksi elämä on näin? Miksi en riitä ja miksi mieheni ei arvosta!!!?
Millaisia ajatuksia muilla raskaana olevilla ja syntymän jälkeen parisuhteesta..? Miten muilla mennyt ja kuinka miehet käyttäytyvät?

Pettäminen..onko niitä tapahtunut kenelläkään myös raskauden aikana ja vauvan jälkeen esim ensimmäisenä vuonna? Koen olevani"narri", koska näen että mieheni ei ole rehellinen!Rakkaus on kadonnut ja sitä ei ole. Kaikki on vaan väkinäistä yrittämistä sekä kulissia. Mieheni käytös on ??Nämä ovat tuntemuksiani tässä kohtaa. Pelkään lujaa!!!

Oletpa lapsellinen.Ota vastuu omasta elämästi ja tuommoiselle suhteelle näkemin.Miksi ihmeessä ryhdyit vielä lasta hankkimaan?

 

[sikamiehen exä]

No siat pellolle ja lapset isälleen kerran viikossa iltaisin ja joka toinen viikonloppu. Pääse vaimo jumpalle.

Kyllä minä tiedän kanssa näitä työnsankareita, joille työ, työkaverit ja esimiehen kiitos ovat tärkeämpiä kuin oma perhe ja sen perheen hyvinvointiin käytetty aika.

Enkä usko että muuttuvat seuraavalla kierroksella. Saatttavat toki, mutta riskiä en ottaisi.

Erosin tuollaisesta miehestä, ura ja muut oli 1, perhe ja minä sijalla..ööö?

Meillä oli 6v lapsi kun erottiin. Nyt kuitenkin saan useammin vapaa-aikaa kun lapsi on usein isällään. Uskomatonta, mutta ne Dusseldörffin matkat sun muut työkotkotukset kummasti ovat vähentyneet kun miehelle on tullut ensimmäisen kerran elämässään pakkovastuuta. Takaisin en huolisi, sitä paitsi mulla on jo toinen mies, nykyinen avokkini on ns. vain tavallinen duunari, mutta ainakin tasan tarkkaan on töissä vain klo 7-15 päivittäin eikä mitään Belgien komennuksia tule!

 

[joopatijoopati joo]

Niin vääristynyttä kuin sellainen ajattelu onkin, usein mies "palkitaan" töissä perheen perustamisesta ylennyksellä ja vaativampien tehtävien antamisella. Ajatellaan, että laitetaan perheellinen tonne ja tonne reissuun, se on niin vastuullinen ettei ratkea rilluttelemaan kuten sinkku-Pera. Tällainen ajatusmaailma on etenkin perinteisessä teollisuudessa ja hyvin konservatiivisilla aloilla kuten lakimaailmassa. Perheettömyys ja sinkkuus voi olla todellinen lasikatto kun aletaan siirtyä sikariportaaseen.

Ja toki minusta perheyksikössä on luonnollista, että vain yhden vanhemman uraan kerrallaan voidaan laittaa paukut, kun lapset ovat pieniä. Se on sitten eri asia, kuinka perheessä saadaan sovittua, missä järjestyksessä vanhemmat pääsevät panostamaan työhön.

Ohoh, mielenkiintoista! Vaan, kylläpä ne perheelliset miehetkin rilluttelevat ja käyttävät Hampurissa muitakin palveluita kuin ruokaravintolan pihvisuosituksia! Kaikenlaista kuullut ja nähnyt. Voi toki olla että niillä Sinkku-Peroilla voi livetä mopo hanskasta helpommin totaalisesti, mutta perhettä ei paljoa lohduta kun isukki tulee taudit muassaan kotiin "tärkeiltä liikematkoiltaan". Siinä ei paljoa lelupupu lapsille ja suklaarasia vaimolle lohduta.