Raskaana olevat/lapselliset koiranomistajat huomio!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tuskastunut koiramamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onhan tässä tosiaan tullut pari kertaa mieleen, että oisiko pitäny toi pentu jättää ottamatta :) Se ei kuitenkaan ole onneksi läheskään niin vaikea tapaus kun toi vanhempi, muuten se on ollu tosi kiltti, mutta nyt kun on hormoonit herännyt niin se on lenkillä alkanu hyppiä jos tulee muita koiria, oravia yms. Oon ottanu sille kuonopannan käyttöön, mutta pitäisi vielä alkaa treenatakkin sen kanssa sitä kulkemista kun en haluaisi sitä lopun ikää pitää. Vanhempi koira kulkee muuten vetämättä, mutta tosiaan jos tulee toinen koira tai orava(hiton luontokappaleet!!) vastaan niin sekin hyppii innoissaan. Ollaan kokeiltu ruualla ja vinkulelulla (on niihin hulluna)ja kaiken maailman laululeikeillä houkutella huomiota pois, mutta ei ole auttanut. Pitää etsiä joku oja tai mennä vähän kauemmas. Mies ei kouluta koiria lenkillä tai muutenkaan, välillä olen yrittänyt hiukan neuvoa, muttei siitä jostain syystä mitään tule :) Hän tosin kun jaksaa pidellä hypiviä koiria niin menee usein tapaamaan hihnassa muita koiria, hyvä mielihän siitäkin jää kun saa koirat vähän nuuskutella.

Kiitos kauheasti kaikille vastanneille! Tästä saa jo vähän puhtia kun pääsee purnaamaan ja saa asiallisia vastauksia. Pitää vaan jatkaa tota kouluttamista ja heittää se luopumis ajatus pois, heikkona hetkenä sitä miettii vaikka mitä saunan taakse viemisiä :D :D Tulee myös mieleen, että jos ei pärjätä kahden koiran kanssa niin mitä me sille vauvalle sitten tehdään?? Siinäpä sitten seuraava stressin aihe :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja miltzu:
On tosi sääli ettei ajatella että koira tulee olemaan monia vuosia perheessä, vaan ne otetaan aina tämänhetkisen elämäntilanteen mukaan. Ja sitten kun niitä on kateltu pari vuotta niin sitten kiertoon kun se on niin villi. koirahan on just sitä mitä sille on opetettu, ja käytöstapojen puutehan on omistajan vika. meillä kaksi isoa koiraa, joista toinen todella energinen ja olisi varmasti ollut "villi" jos ei sitä olisi todellakin kouluttanut. hyvin selvittiin vauva-ajasta. mun luonto ei ainakaan antaisi periksi antaa koiraa eteenpäin, ja sitten kohta ottaa uutta, vaan siitä syystä että se on niin helppoa.
Mites sitten kun vauva on viisi vuotias villi sählääjä, ja mieleen tulee hankkia toinen vauva??

Niinpä, kyllähän tulevaisuuttakin pitäisi osata ennustaa ja malttaa tarvittaessa lykätä koiran hankintaa muutamalla vuodella jos tarvetta ilmenee. Joskus elämä kuitenkin menee omia raiteitaan, ja silloin pitää osata luopua lemmikistä, jos eläimen elämänlaatu menee liian huonoksi omistajan valintojen tähden. En siis niinkään ajattele ihmisen mukavuutta, vaan koiran parasta. Varmuuden vuoksi ennakkoon luopumista en minäkään hyväksy, mutten myöskään sitä, että väkisin pidetään koira vaikka sen elämä olisi tappavan tylsää ja virikkeetöntä. En toki tarkoita tällä aloittajan tapausta, mutta halusin muistuttaa, että "kunnes kuolema meidät erottaa" ei aina ole ainoa mahdollisuus. Lemmikin etukin pitää muistaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Mies ei kouluta koiria lenkillä tai muutenkaan, välillä olen yrittänyt hiukan neuvoa, muttei siitä jostain syystä mitään tule :) Hän tosin kun jaksaa pidellä hypiviä koiria niin menee usein tapaamaan hihnassa muita koiria, hyvä mielihän siitäkin jää kun saa koirat vähän nuuskutella.

Sellainen käytännön neuvo, että miehes on kyllä aloitettava muunkinlainen toiminta kuin narunjatkeena olo kun koirianne ulkoiluttaa! Riekkuvia koiria ei saa päästää telmimään muiden kanssa tai minnekään kivaan paikkaan jonne ne tempovat, koska näin ne saavat juuri sen palkinnokseen huonosta käytöksestä mitä halusivatkin. Vain rauhallisena tapahtuu kivoja juttuja ja vakaa ihmisjohtaja päättää minne mennään, eivät hilluvat koirat. Lukekaa esim. Rugaasia (ihan ehdoton!), Millania ja Kaimiota ja omaksukaa heiltä omaan elämäänne sopivat ajatus- ja toimintamallit. Miehelle kans kirja käteen, pakkohan sen on perheenjäseniensä aivoituksiin tutustua:)
 

Yhteistyössä