Pakko purkaa jonnekkin!Eli toista odotellaan ja vkolla 9 menossa...tää on ollut ihan erilaista kuin esikoisesta.Silloin oli vauvakuume ja olin onneni kukkuloilla tosin pahaolo oli silloinkin mutta nyt tuntuu etten ihan oikeesti "hallitse koko juttua".Paha olo on 24/7 ja voimat aivan vähissä,poden huonoa omaa tuntoa kun ei jaksa työpvän jälkeen kun maata sohvalla.Mies laittaa ruoan,leikkii esikoisen kanssa ja hoitaa nukkumaan viemiset ja iltapesut!Olen itkuinen eikä mikään kiinnosta eikä mihinkään pysty mennä huonon olon takia...tappelu miehen kanssa tulee tyhjästä enkä halua tulla semmoiseksi "mäkättäväksi" kotiäidiksi joka joskus olin...tietysti nyt monilla herää kysymys että miksi niitä lapsia sitten hankkii jos tältä tuntuu ja sehän se jännä juttu onkin että niin kauan kun ei ole raskaana niin on ihanaa haaveilla ja tuntuu että mikään muu ei kiinnosta ja haluasi vaan sen pienen nyytin syliinsä...mutta sitten kun todella on raskaana ni mieli myllertää ja tuntuu että onko sittenkään ollut järkevä "teko.." Syyllisyys kalvaa myös siitä kun niin moni haluaisi vauvan eikä voi sitä siltikään saada ja minä täällä vaan valitan tämmöisiä..lapsi on toki toivottu eikä minulla ole mitään sellaisia negatiivisia tunteita itse vauvaan vaan lähinnä tähän omaan olotilaan.Voiko olla niin että kaikki eivät vain nauti raskaudesta ja toivon että tämä olisi nopeasti ohi!Tänään olisi ollut yhdet isot bileet ja olin ostanut lipunkin sinne jo ajat sitten.Kaikki mun bestikset on menossa ja kovasti oli mullakin aikomus sitä artistia lähteä kattomaan vaikkakin selvinpäin kun tulin raskaaksi heti laakista enkä tietenkään uskonut niin käyvän kun esikoisesta meni useampi kuukausi ja tällä hetkellä olo on niin karmea ja kauhea lentsukin päällä ettei tullut kuuloonkaan lähteä.Kuitenkin tuntuu niin pahalta kun ne siellä nyt bilettää kaikki ja mä puutun joukosta!Mä antaisin mitä vaan että voisin olla nyt siellä rakkaitten ystävieni kanssa!Tuntuuko kenestäkään ikinä siltä että raskausaika jotenkin "eristää" naisen muusta maailmasta...vaikka mä tiedän että oon viel nuori ja kerkeen mennä ja oon niin paljo mennykki ja niin paljon kun lastani rakastan ja myös tätä tulevaa ni onhan mulla oikeus tuntea tällä tavalla...???Onks tää ihan normaalia??En siis ole masentunut vaan turhautunut ja tuntuu etten kestä itseäni tässä tilassa...mut niinku sanoin esikoisesta ei ollut ihan tällaista..en ole nyt edes avannut neuvolasta saamiani opuksia,kävin vaan siellä tyyliin et rutiini juttu,otetaan kokeet ja varataan ultra aika ,jee jee mut siinä kaikki...kivittäkää vaan..., en vaan tajua.mä nimen omaan HALUSIN tätä itse....mut mikä mättää... :'( :'( :'(
Raskaana ollaan ja ahdistaa koko asia tällä hetkellä!?!
- Viestiketjun aloittaja Jouskari-80
- Ensimmäinen viesti
Ja kyllä niitä juhlia vielä tulee.
Ihan normaalilta kuulostaa minusta. Viisi lasta on itsellä ja kyllä noita samoja tai samankaltaisia juttuja on käyty läpi jokaisen kohdalla. Se helpottaa hiljalleen, anna itsellesi lupa tuntea niin kuin tunnet. Tunteet tulee ja tunteet menee, niiden tehtävänä on valmistaa sinua äidiksi tuloon.
:hug:
:hug:
:hug:
V
vieras
Vieras
Se on vähän erilaista odotus ja äitiys tokan ja kolmannen kanssa.
Yleensä kerta kerralta ottaa enemmän voimille. Mutta silti en poiskaan antaisi.
Yleensä kerta kerralta ottaa enemmän voimille. Mutta silti en poiskaan antaisi.
Toi on ihan normaalia :hug: Ei tee susta mitenkään huonompaa ihmistä, päinvastoin olet vahva kun itse uskallat sanoa asian ääneen.
Moni ei kehtaa sanoa ääneen että on todella rasittavaa olla raskaana eikä se aina huvita.No se lopputulos siinä on se palkka sitten =)
Toivottavasti olosi paranee ja pahoinvointi häviää pian :hug:
Moni ei kehtaa sanoa ääneen että on todella rasittavaa olla raskaana eikä se aina huvita.No se lopputulos siinä on se palkka sitten =)
Toivottavasti olosi paranee ja pahoinvointi häviää pian :hug:
Aivan samoja tunteita kuin minulla tuota kuopusta odottaessa. Alkuraskaudessa oli ihan hirveä olo. Koko ajan oksetti ja sitä rataa. Kiukutti kun ei ollut hyvä olla, eikä jaksanut tai pahoinvoinnilta pysy´tynyt olemaan kuten olisi halunnut. Mutta aikansa kutakin, nekin pahoinvoiinit jäi sitten pois ja elämä alkoi hymyillä ja osasin nauttia raskaudesta.
Luulen, että tunteesi siitä helpottaa kun muutama viikko on mennyt. Toivotaan että rv 12 loppuu tuo pahoinvointi. Tunteiden myllerrys on normaalia ja sallittua.
:hug:
Luulen, että tunteesi siitä helpottaa kun muutama viikko on mennyt. Toivotaan että rv 12 loppuu tuo pahoinvointi. Tunteiden myllerrys on normaalia ja sallittua.
:hug:
V
vieras
Vieras
Raskaana ollessa saa mieli myllertääkin ja aatella kaikenlaista. Mulla oli ekat neljä kuukautta pahoinvointia...ja tosissaan oikeen kunnolla ja vaikka toivoinkin lasta hirmuisen paljon niin kyllä sillon meinasi tulla uskon puute että mitenkä sitä jaksaa koko raskausajan. No kyllähän se pahoinvointi onneksi jäi, mikä sitte helpottikin. Tuo on jännä tunne, että tietää halunneensa jotain ja paljon, mutta sitten kun on se mitä tahtoo niin sitte ei tunnukkaan enää niin mahtavalta vaikka lapsen tietty haluaakin enempi kuin mitään muuta. Ole itsellesi armollisempi ja anna mielesi myllertää jos myllertää ja ole väsynyt jos väsyttää...tietysti jos tulee sellanen olo ettet millään kestä niin haet apua.
