raskaana sittenkin..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ou nou
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

ou nou

Vieras
eikä mikään ilonaihe ehkäpä,mies meni hiljaseksi ainakin.
tein äsken testin,toinen viiva haalea mutta selvästi luettavissa että kaksi viivaa pamahti ja menkkojen piti alkaa eilen.
aloitin vasta koulun äskettäin ja harmittaa jos joudun jäämään sieltä pois.haave ollut jo kauan että saan ammatin ja pääsen töihin.
enkä tiedä kehtaanko soittaa ja pyytää aborttia,minulle on kerran jo tehty nuoruudessa kun hölmöilin humalassa niin abortti.

mitä tehdä.
pelottaa.
 
silloin käytetään ehkäisyä.

Kanna tekosi vastuu, tai hommaa se ehkäisy :/ Tuossa tilanteessa mielummin annat adoptioon tulevan vauvan, se on vastuun kantamista jos et itse kykene hoitamaan. Maailmassa on paljon lapsettomuutta, on se väärin että ne jotka ei lapsia halua sikiää ja ne jotka haluaa joutuu käydä hoidoissa yms.. Ei voi ku ihmetellä, sivusta seurannut kaveri pariskunnan hoitoja pettymyksiä.. :/
 
kyllä meillä oli ehkäisy,kondomi käytössä kummallakin kerralla joten ihmettelen että menikö se rikki vai mitä sitten koska testiliuskaan tuli kaksi viivaa.
Heti syytetään ja saadaan ilkeitä kommentteja kun puhutaan abortista.
 
silloin käytetään ehkäisyä.

Kanna tekosi vastuu, tai hommaa se ehkäisy :/ Tuossa tilanteessa mielummin annat adoptioon tulevan vauvan, se on vastuun kantamista jos et itse kykene hoitamaan. Maailmassa on paljon lapsettomuutta, on se väärin että ne jotka ei lapsia halua sikiää ja ne jotka haluaa joutuu käydä hoidoissa yms.. Ei voi ku ihmetellä, sivusta seurannut kaveri pariskunnan hoitoja pettymyksiä.. :/

mielestäsi on parempi tehdä se lapsi ja antaa adoptoitavaksi? monella adoptiolapsella on pahojakin ongelmia elämänsä aikana, kun kokevat etteivät kelpaa...
 
en tiedä pystynkö antamaan adoptioon lasta.
se on kuitenkin oma ja sitä kantaa 9kk.
kun tilanne olisi toinen,olisi töissä tai olisi jo valmistumassa ensi vuonna mutta ei.
joutuisin jättämään koulun kesken ja taas aloittamaan joskus uudestaan.
 
Mielummin lapselle elämä, kuin se että sille ei anneta mahdollisuutta.
Tuttava piirissä on juuri adoptoitu 3kk ikäinen vauva, ja uskon että kun pienenä adoptoidaan lapsi saa tasapainoisen ja rakastavan elämän.
Ongelmiahan on kaikilla jossain vaiheessa elämää, oli ne lapset biologisia tai adoptoituja.
 
Mieti olisiko kuitenkin mahdollista että pitäisit lapsen. Se ei välttämättä poissulje opiskelua ja ammatin hankintaa. Ja mikäli se tuntuu mahdottomalta ei voi muuta tehdä kuin hankkia se abortti. Voimia päätöksen tekoon :hug:
 
[QUOTE="eee";22490402]Voithan jäädä vain hetkeski pois koulusta ja jatkaa niin pian kuin raaskit?[/QUOTE]

no sitäkin mietin et jos olisin kotona vuoden ajan ja palaisin takaisin..eihän koulusta onneksi pois potkita jos on äitiyslomalla kotosalla.
 
No pidä välivuosi ja sitten uudelleen kouluu. Mulla on pitkä koulu, ja siihen olen joutunut ottamaan lisää pituutta vuoden äitiyslomasta :)... Valmistuisin 2012 helmikuulla, ja mulla on laskettu aika heinäkuussa 2011. On puhuttu että mies tekisi osapäivää ja olisi kotona, jotta saisin koulut loppuun, mutta saa nähdä, riippuu tietysti siitäkin onko lapsi esim. koliikkivauva.

Mutta älä sie murehi. Totuttele nyt ensin siihen ajatukseen että olet raskaana. Ei ole mikään maailmanloppu jos opinnot myöhästyy vuodella.
 
Te jotka suosittelette antamaan adoptioon, osaatteko yhtään miettiä miltä se tuntuu siitä äidistä? Aina vaan mietitään kuinka lapsi suhtautuu asiaan (toki pitää miettiäkin) mutta ajatelkaapas kuinka kauan tollanen valinta seuraa sitä äitiä? Voin kertoa että hemmetin kauan on seurannut, ja pyörii mielessä ihan joka ikinen päivä. Äitini aikoinaan pakotti mut synnyttämään raiskauksesta alkunsa saaneen lapsen ja antamaan sen adoptioon. Siitä on nyt seitsemän ja puoli vuotta, eikä päivääkään ole mennyt etten olisi ajatellut sitä lasta. Saatika sitten jos ei tavallaan edes ole mitään "syytä" antaa lasta pois syntymän jälkeen, kuten ap:lä, voin kuvitella että häntä asia vaivaisi vielä enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huh mitä tekopyhää skeidaa;22490444:
Te jotka suosittelette antamaan adoptioon, osaatteko yhtään miettiä miltä se tuntuu siitä äidistä? Aina vaan mietitään kuinka lapsi suhtautuu asiaan (toki pitää miettiäkin) mutta ajatelkaapas kuinka kauan tollanen valinta seuraa sitä äitiä? Voin kertoa että hemmetin kauan on seurannut, ja pyörii mielessä ihan joka ikinen päivä. Äitini aikoinaan pakotti mut synnyttämään raiskauksesta alkunsa saaneen lapsen ja antamaan sen adoptioon. Siitä on nyt seitsemän ja puoli vuotta, eikä päivääkään ole mennyt etten olisi ajatellut sitä lasta. Saatika sitten jos ei tavallaan edes ole mitään "syytä" antaa lasta pois syntymän jälkeen, kuten ap:lä, voin kuvitella että häntä asia vaivaisi vielä enemmän.

Joo mustakin on ihan älytöntä väittää että adoptio olisi kaikille parempi vaihtoehto kuin abortti. Tilanteita on niin erilaisia ja ihmisiä. Itse kärsin lapsettomuudesta mutta ei mua pääsääntöisesti sapeta se että jotku päätyy aborttiin, vaikka itseäni en voisi koskaan kuvitella tekemään aborttia jos lapsi on terve.
 
äitiysloma väliin ja sitte takas kouluun. mitäs ongelmaa siinä on? tai opiskelet vauvan kanssa, sen mitä pystyt. et varmasti ole ensimmäin etkä viimine opiskeleva nainen joka on raskaana. onnea vauvasta!
 

Yhteistyössä