Raskas salaisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ymmärrä miks se ei voi olla rehellinen naiselleen. Asia jää kuitenkin vaivaamaan ja mitä nopeammin ois kertonu sen parempi.
Oon itekin seurustellu miehen kans joka nuorena tappanu ihmisen ja kärsinyt rangaistuksen.
Kyllä ihmiselle pitää antaa uusia mahdollisuuksia elää paremmin. Kukaan ei oo täydellinen.
 
Kiitos teille kaikille vastanneille.

Emmi, olen samaa mieltä siitä että jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden.

Mutta ei pitäisi olla sinun päätettävissä, vaan tämän naisen joka miehen kanssa tulee elämään! Jos minä olisin tämän miehen morsian, loppuisi suhde välittömästi siihen, kun kuulisin miehen valehdelleen minulle. Ja tämähän tulee tapahtumaan, ennemmin tai myöhemmin. Tuhoutuisi siis mahdollisesti monen vuoden suhde, lasten perhe. Valheen takia kaikki vessanpytystä alas. En luottaisi mieheen enää ikinä.

Joten, nimenomaan miehen historian takia, hänen kannattaisi nyt puhua totta!!
 
Jotenkin vain tuntuisi väärältä myös pettää miehen luottamus kertomalla asia eteenpäin.
Kun nimenomaan lupasin etten kerro.

Ei varmasti ollut helppoa kertoa minullekaan sitä asiaa... Äh, tuntuu ettei tässä tilanteessa olekaan oikeaa vaihtoehtoa.

Luulen, että otan tämän asian puheeksi kyseisen miehen kanssa vielä.
Kehotan kertomaan ystävälleni.
Ongelmahan on se, että mies pelkää yli kaiken sitä että ihmissuhde kariutuu siihen. Pelkää että ystäväni jättää hänet.

Kiitos teille kaikille vielä :)
 
Jos olen jollekin ihmiselle luvannut jotain, en vain pysty rikkomaan sitä lupausta. Siksi en voisi kertoa miehen tunnustuksesta tulevalle vaimolle. Jos asia olisi jotain todella järkyttävää, niin yrittäisin kyllä saada miehen itse kertomaan menneisyydestään puolisolleen.

Mulla tiukin valinnan paikka on ollut, kun kaveri erosi miehestään kun sillä oli ollut toinen nainen. Eron jälkeen toinen kaverini tunnusti (oli siis myös tämän eronneen naisen kaveri) mulle olleensa se, jonka kanssa mies petti kaveriamme. Olin luvannut etten kerro, joten en kertonut, mutta vaikeaa se oli.
 
"vieras", mulla on sama juttu kuin sinulla.
Ihmiset luottavat minuun ja kertovat asioita, koska minä en tosiaan puhu eteenpäin jos niin lupaan.

Huomaan monista vastausviesteistä, että kaikki eivät ajattele asiaa näin.
Mutta ihan kuin tämän miehen luottamus olisi ok rikkoa, ettei sillä olisi väliä kun hän on kerran mokannut pahasti.
Olen päättänyt puhua miehelle vakavasti siitä, että ottaisi asian puheeksi ystäväni kanssa.

Kuulemani pettämiset olen jo kauan sitten unohtanut, niistä ei ole mun asia kertoa eteenpäin.
Tykkään jutella ihmisten kanssa avoimesti ja luottamuksellisesti ja silloin tulee tietoon asioita, jotka vain täytyy sitten ikäänkuin unohtaa mielestään.
Tämä mistä tänään on keskusteltu on minun historiassani ainut laatuaan ja ehkä siksikin vaikuttaa näin voimakkaasti.
 
TODELLA törkeä veto mieheltä kertoa sinulle.
Mulla on lojaaliteetit tiettyjä ystäviä kohtaan, joille kertoisin. Yksi ystäväni on pilannut avioliittonsa vuokseni. Hänen miehensä kertoi ystävälleni järkyttyneenä minun silloisen mieheni tehneen jotain jota en todellakaan voi hyväksyä. (Kyse pettämisestä, ei rikoksesta). Koska mies oli silloisen mieheni hyvä ystävä hän pyysi ettei vaimonsa kertoisi asiaa minulle. Vaimo kertoi sillä oletuksella, että totta kai tulee ilmi mistä tietoni olen saanut. Siinä meni sitten kaksi avioliittoa kerralla. Kun virheen teki oikeasti vain yksi.
Arvostan todella ystäväni tekoa ja ymmärrän, että hän oli todella paskassa tilanteessa. Olisin ymmärtänyt, että avioliitto menee ystävyyden edelle. Hän sanoi ettei olisi voinut katsoa mua silmiin enää jollei olisi kertonut. Ja pakko myöntää, että kyllä se olisi vaikuttanut ystävyyteen jos asia olisi tullut ilmi. Vaikka olisin ymmärtänyt.
 
Hiphei, joo asiat ei aina ole niin mustavalkoisia.

Ehkä mun pitäsi olla vain vähän kovempi luonne ja olla miettimättä koko juttua. Kun se ei tosiaan edes ole mun ongelma. Eniten kai pelkään, että tulevaisuudessa tapahtuis jotain ikävää ja sitten kokisin syyllisyyttä.
 
Jos kyseessä tosiaan on raiskaus tms kuten epäilen, niin todellakin vaakakupissa painaisi enemmän se että mielestäni kyseisen miehen tulevalla vaimolla olisi todellakin oikeus tietää tuollaisesta, eli joo, tällaisessa tilanteessa en enää kauheasti välittäisi siitä että olisin luvannut pitää salaisuuden. Tosin reiluuden nimissä varmasti mainitsisin miehelle etukäteen että aion kertoa asiasta eteenpäin jos hän ei itse tee niin.

Jos itse seurustelisin ihmisen kanssa joka on tehnyt jotain kamalaa ja ystäväni/kaverini/tuttuni tietäisi asiasta eikä kertoisi mulle, olisin melko järkyttynyt ja ahdistunut.
 
Riippuu mistä rikoksesta on kyse, onko tämä asia sellainen josta puolison olisi tosi tärkeää saada tietää(joku pedofilia tai ex-vaimon pahoinpitely), tai sotiiko pahasti arvomaailmaa vastaan(esim eläinrääkkäystuomio), vai onko kyseessä esim vahingossa tapahtunut kuolemantuottamus tai joku teini-iän hölmöydessä tehty rikos tms, mikä ei vaikuta tavallaan nykyhetkeen.
Entä onko tärkeämpää sulhasen luottamus vai ystävyys, miksi ihmeessä ystävän sulhanen edes uskoutui sinulle, jos ei halunnut ihmisten tietävän asiaa? Entäs jos joskus käy ilmi ystävällesi että oot tiennyt koko ajan?
 
Tottakai kerrot ystävällesi. Jos et kerro, petät ystäväsi. Mieti että haluaisitko itse tietää saman omasta miehestäsi ja miltä tuntuisi jos saisit tietää vuosien päästä että ystäväsi on tiennyt asiasta?
 
Jos mies kerran on rangaistuksensa kärsinyt ja potee vielä huonoa omatuntoakin siitä, eiköhän siinä ole rangaistusta kerrakseen. Oli kyse mistä tahansa, sinun asiasi, ap, ei ole siitä kertoa eteenpäin, mutta sen verran toivottavasti teet, että puhut tälle miehelle vakavasti. Kerrot, ettei hän saa mielenrauhaa ja joutuu pelkäämään asian paljastumista jotain kiertotietä koko elämänsä jos ei kerro naiselleen. Minusta riski menettää parisuhde nyt kertomalla on käypä hinta mielenrauhasta, jonka hän kertomalla saa. Pahaa se tekee, ja pelko rakkaan menettämisestä on aiheellinen (etenkin jos kyse raiskauksesta tai pahoinpitelystä), mutta itse en voisi elää valheessa, eikä valheessa eläminen näköjään tuolle miehellekään sovi.

Joudun jatkuvasti elämään salassapitovelvollisuuden kanssa, eikä se etenkään alkuvaiheessa ollut helppoa. Nykyään siihen on tottunut ja turtunut. Siviilissä välttelen kuitenkin salaisuuksia kuin ruttoa, enkä tahdo olla niiden kanssa missään tekemisissä. Tätä suosittelen sinullekin: älä lupaa kenellekään salassapitoa missään asiassa.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
Hiphei, joo asiat ei aina ole niin mustavalkoisia.

Ehkä mun pitäsi olla vain vähän kovempi luonne ja olla miettimättä koko juttua. Kun se ei tosiaan edes ole mun ongelma. Eniten kai pelkään, että tulevaisuudessa tapahtuis jotain ikävää ja sitten kokisin syyllisyyttä.

Jos uhkaa on, niin varoitus on paikallaan. Toisaalta vaakakupissa painaa sanasi arvo ja periaatteesi. Voitko varoittaa mahdollisesta uhasta paljastamatta salaisuutta?
 
Niin että ystäväsi mies sitten käytti sinua kaatopaikkana? Kaasi pahan olonsa sinulle. Ja jos asia joskus myöhemmin tulee ystävällesi ilmi, niin mies voi vedota siihen, että sinäkin tiesit, muttet pitänyt asiaa niin kamalana, että olisit ystävällesi siitä kertonut.

Sä tunnet ystäväsi. Mieti tarkkaan, miten luulisit hänen suhtautuvan tietoon. Olisiko asia hänelle kynnyskysymys? Sen perusteella kävisin miehen kanssa sitten kesksutelua siitä, pitäisikö tämän kertoa tulevalle puolisolleen asiasta. Varaudu myös siihen, että mikäli tämä kaikki tulee ystävällesi ilmi, sinä saatat menettää kyseisen ystävyyden. Ilmeisesti se ei sinua haittaisi.
 
:D Tää ap on taas sama tyyppi joka haluaa ahdistua milloin mistäkin salaisuudesta. Ihan puppua koko juttu!
On muka kovasti järkeilevinään mutta logiikka mättää pahasti. Huonoja. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja åwevo;28404881:
Niin että ystäväsi mies sitten käytti sinua kaatopaikkana? Kaasi pahan olonsa sinulle. Ja jos asia joskus myöhemmin tulee ystävällesi ilmi, niin mies voi vedota siihen, että sinäkin tiesit, muttet pitänyt asiaa niin kamalana, että olisit ystävällesi siitä kertonut.

Sä tunnet ystäväsi. Mieti tarkkaan, miten luulisit hänen suhtautuvan tietoon. Olisiko asia hänelle kynnyskysymys? Sen perusteella kävisin miehen kanssa sitten kesksutelua siitä, pitäisikö tämän kertoa tulevalle puolisolleen asiasta. Varaudu myös siihen, että mikäli tämä kaikki tulee ystävällesi ilmi, sinä saatat menettää kyseisen ystävyyden. Ilmeisesti se ei sinua haittaisi.

Jos tuossa menettää ystävyyden, niin onko ystävä todellinen ystävä? Ystävän luulisi tietävän miten tärkeitä lupaukset ovat ap:lle ja arvostavan häntä tämän vuoksi. Toki tuollainen lupausten pitäminen on kaksiteräinen miekka, mutta itse ymmärtäisin ja arvostaisin tuollaista periaatteellisuutta.

Taas tuo, joka vaatii pitämään lupauksen, olisi tehnyt väärin ja se luettaisiin hänen viakseen vahvasti. Jos lupauksen pitäjä olisi yrittänyt saada luvan lupauksen purkamiseen, niin hän olisi tehnyt oikein.
 
Viimeksi muokattu:
Jos tuossa menettää ystävyyden, niin onko ystävä todellinen ystävä? Ystävän luulisi tietävän miten tärkeitä lupaukset ovat ap:lle ja arvostavan häntä tämän vuoksi. Toki tuollainen lupausten pitäminen on kaksiteräinen miekka, mutta itse ymmärtäisin ja arvostaisin tuollaista periaatteellisuutta.

Minä en, jos kyseessä olisi vakava rikos. En pidä periaatteellisuutta mitenkään erityisen arvostettavana ominaisuutena jos sen taakse voisi kätkeä mitä tahansa.
 
Hyviä pointteja.

Olen miettinyt sitä, miten ystäväni mahtaisi suhtautua ja epäilen, että juuri noin kuin Data kirjoitti.
Itse asiassa en ole huolissani, että menettäisin ystävyyden, jos ja kun asia joskus paljastuu.
Olenhan pitänyt myös tämän naispuolisen ystävän salaisuudet aina.
Luulen, että nyt kun mies sai puhuttua asiasta, rohkaistuu kertomaan siitä myös ystävälleni.

Nyt kaikki näyttää jo valoisammalta kuin yöllä kun tuota kirjoittelin.
Niin se kai vaan on, että me kaikki tehdään virheitä, jotkut isompia kuin toiset.
Sanoinkin tälle miehelle, että en voi mitenkään hyväksyä sitä mitä hän on tehnyt, mutta se ei tarkoita etten hyväksyisi häntä ihmisenä. Lisäksi minä tosiaan arvostan sitä että hän uskalsi kertoa.
 
Jos tuossa menettää ystävyyden, niin onko ystävä todellinen ystävä? Ystävän luulisi tietävän miten tärkeitä lupaukset ovat ap:lle ja arvostavan häntä tämän vuoksi. Toki tuollainen lupausten pitäminen on kaksiteräinen miekka, mutta itse ymmärtäisin ja arvostaisin tuollaista periaatteellisuutta.

Taas tuo, joka vaatii pitämään lupauksen, olisi tehnyt väärin ja se luettaisiin hänen viakseen vahvasti. Jos lupauksen pitäjä olisi yrittänyt saada luvan lupauksen purkamiseen, niin hän olisi tehnyt oikein.

Niin. Mehän emme tiedä, mistä salaisuudesta (rikoksesta) tässä lopulta on kyse. Jos oma ystäväni periaatteellisuutensa takia vaarantaisi esimerkiksi minun tai (tulevien) lasteni hengen, niin täytyy sanoa, että siinä kohtaa en arvostaisi ja ymmärtäisi hänen periaatteellisuuttaan. Riippuu siis hyvin pitkälti tilanteesta.

Mun mielestäni periaatteellisuus ja luotettavuus ovat ehdottomasti hyviä ominaisuuksia, enkä itsekään levittele minulle luottamuksella kerrottuja juttuja eteenpäin (edes miehelleni), mutta ei se periaatteellisuus minusta saisi olla niin joustamatonta, että se menisi "yli ihan kaiken".
 

Yhteistyössä