Raskaudenkeskeytyksen jälkeen?

[Äiti 42v.]

Tein raskauden keskeytyksen kaksi viikkoa sitten. Kolme lasta ennestään, joista kaksi jo koululaisia. Joskus muistan ajatelleeni, ettei neljäs lapsi olisi katastrofi, jos vahinko tapahtuisi. Mutta ehkäisyn petettyä järkisyyt voittivat: oma ikä, huono tukiverkko, heikko taloustilanne, parisuhteen kriisi vuosi sitten, elämän "helppous" lasten jo kasvettua ja ennen kaikkea epäilytti oma jaksaminen. En kokenut minkäänlaista positiivista tunnetta siitä, että vauva-arki olisi alkanut alusta. Olin melkein shokissa, enkä pystynyt listaamaan kuin syitä keskeytyksen puolesta. Siihen siis päädyttiin raskausviikolla 6.

En kaipaa moraalisaarnaa, olen itseäni tästä ruoskinut ja tiedän että käyn tätä läpi vielä pitkään. Olo oli ensin helpottunut, mutta toki olen kokenut myös surua. Mietin voinko olla hyvä äiti kolmelle lapselleni tämän jälkeen. Pohdin miten kauan menee, että pystyn hyväksymään asian osaksi elettyä elämääni. Kätilö neuvoi olemaan itseä kohtaan armollinen ja sallimaan itselle anteeksiannon.

Miten te muut keskeytyksen läpikäyneet olette eheytyneet? Oletteko hakeneet keskusteluapua ja auttoiko se? Tuleeko asia yhä mieleen usein?

 

[vierailija]

Minusta se oli hyvä neuvo, ole itsellesi armollinen.
Teit päätöksen juuri kyseisessä elämäntilanteessasi. Ei sitä tarvitse verrata mihinkään aikaisempiin ajatuksiin, tai miettiä mitä tulevaisuudessa. Tiedät että se oli sillä hetkellä oikea päätös elämässäsi. Ei harkittuja päätöksiä tarvitse katua, kyllä elämällä on tapana järjestyä <3

 

[vierailija]

Ei se koskaan unohdu, eikä oikein helpotukaan, vaikka pahin menee tietysti ohi. Lapsen syntymä auttoi vähän (minulla siis yksi lapsi ja keskeytyksestä aikaa reippaasti yli 10v.)

 

[vierailija]

Tuolta saa vertaistukea abortin jälkeen: http://ituprojekti.net/fi/