Minä vastaan, koska tiedän että suurin osa kokemuksista mitä löydät niin on kauhutarinoita.
Ja itse olen ollut ihan ehdottomasti abortin vastustaja (toki esim. terveydelliset syyt jne puoltaa sitä) mutta noin pääasiassa. Tosin en ole koskaan tuominnut kenenkään toisen ratkaisuja koska ne ei minulle kuulu. Vastustanut lähinnä omalta kohdaltani.
Mutta tulipa tilanne, että minun olikin se pakko tehdä. Oikeasti pakko. Sydän verillä varmasti lopunikää asiasta, mutta tiedän kuitenkin toimineeni oikein silti. En kuitenkaan täällä kerro tarkemmin.
Mutta halusin ilmanmuuta lääkkeellisen keskeytyksen ja tehdä sen itse kotona. Sen saa tehdä ennen rv 9 kotona, jos tahtoo. Harkitsin asiaa viisi viikkoa eli hätiköity ratkaisu ei ollut. Ultrattiin ja keskeytys oli määrä olla tasan 9+0, mutta uudessa ultrassa keskeytyspäivänä olikin jo 9+3. Sain kuitenkin lääkkeet kotiin silti, kun oikein ruinasin ja koska synnytyksiä takana kolme ja mies kotona keskeytyspäivänä.
Ensin otin sairaalassa sen ensimmäisen napin ja siitä kahden päivän päästä kotona Cytotecit. Ensin aamulla kolme emättimeen, siitä 3h päästä 2 suun kautta ja 3h päästä vielä 2 suun kautta. Määrät riippuu siitä miten pitkällä raskaus on.
Mutta olen iloinen, että se sujui helposti, koska henkisesti se oli täyttä helvettiä. Panacodeja otin kaksi sairaalan ohjeiden mukaan tunti ennen ensimmäisiä tyhjennyslääkkeitä, mutta nekin taisi olla turhia. Supistuksia tuntui, mutta ne oli varsin lieviä. En ottanut enää lisää lääkkeitä.
2tuntia ensimmäisestä satsista tuli sikiö ulos ja sen jälkeen alkoi verenvuoto mikä ei ollut mitään hulvattoman runsasta. Kaksi tuntia verta tuli enemmän, mutta ei hallitsemattomasti. Sen jälkeen vuoto on oli niukempaa kuin minulla normaali kuukautisvuoto ja sekään ei ole runsasta. Ainoa ero kuukautisvuotoon oli se, että vuoto oli sellaista limaista eli se tavallaa valui hitaammin ulos. Vaikea selittää.
Itse en enää koskaan tule sitä tekemään. Se on varma. Ellei sitten tosiaan olisi niin, että minut olisi raiskattu tai että oma tai vauvan terveys puoltaisi sitä. Mutta ne on ehdottomasti ne ainoat syyt, joista sen enää tekisin. Tiedän tehneeni sen silloin oikeista syistä ja se oli sillä hetkellä se oikea ratkaisu, vaikkakin saatanan vaikea sellainen. Kuitenkaan en enää uusisi sitä. Eli ne lapset, jotka minulle on tullakseen niin saa tulla sitten.
