M
"M33"
Vieras
Olet erehtynyt. Ei seksistä seuraa lapsia, jos ei halua lapsia.
K
Ken guru
Vieras
[QUOTE="M33";30245560]Olet erehtynyt. Ei seksistä seuraa lapsia, jos ei halua lapsia.[/QUOTE]
Joskus voi seurata. Eikä kaikki pysty aborttia tekemään.
Joskus voi seurata. Eikä kaikki pysty aborttia tekemään.
V
vieras*
Vieras
[QUOTE="M33";30245555]Se, ettei halua lasta, ei sinusta ole painava syy? Ehkäisyhän voi pettää ainoastaan tilanteessa, jossa lasta ei toivota. (Koska muussa tapauksessa ehkäisyä ei käytettäisi alunperinkään.)[/QUOTE]
Toivottavsti oma ehkäisysi on 100 % (onko edes sterilisaatio sitä?), jos sinulle ainoa vaihtoehto olisi abortti.
Toivottu = suunniteltu
Yllätys = lapsi voi silti olla toivottu
Toivottavsti oma ehkäisysi on 100 % (onko edes sterilisaatio sitä?), jos sinulle ainoa vaihtoehto olisi abortti.
Toivottu = suunniteltu
Yllätys = lapsi voi silti olla toivottu
M
"M33"
Vieras
Aloittaja ei halunnut lasta, mutta ehkäisy petti (tai sitä ei käytetty kunnolla). Sitten aloittaja päättii pitää lapsen (minusta todella kummallisin perustein) ja on vasta tottulemassa ajatukseen. Aloitusviestissähän se sanotaan: "Raskaus ei ollut suunniteltu mutta koska pitkä parisuhde takana ja ollaan aikuisia ihmisiä, niin päätettiin lapsi pitää. Asiassa on kuitenkin siitä huolimatta ollut itsellekin sulattelemista"
En sano, etteikö aloittaja voisi saada lapsiperhe-elämästä irti enemmän kuin hänen vanhempansa. Kuten huomaat, ihmettelen vain näitä omituisia perusteluja raskauden jatkamiselle. Se, että myöntyy lapsen hankintaan, koska on aikuinen ja on pitkässä parisuhteessa ei kuulosta kovinkaan hyvältä lähtökohdalta vaan juuri sellaiselta, mikä on voinut aloittajan vanhemmatkin saada ryhtymään vanhemmiksi.
M
"M33"
Vieras
Minusta on itsestäänselvää, että jos lasta ei kerran haluta, sellaista ei myöskään hankita. Maailma ei kaipaa ei-toivottuja lapsia.
K
Ken guru
Vieras
[QUOTE="M33";30245574]Aloittaja ei halunnut lasta, mutta ehkäisy petti (tai sitä ei käytetty kunnolla). Sitten aloittaja päättii pitää lapsen (minusta todella kummallisin perustein) ja on vasta tottulemassa ajatukseen. Aloitusviestissähän se sanotaan: "Raskaus ei ollut suunniteltu mutta koska pitkä parisuhde takana ja ollaan aikuisia ihmisiä, niin päätettiin lapsi pitää. Asiassa on kuitenkin siitä huolimatta ollut itsellekin sulattelemista"
En sano, etteikö aloittaja voisi saada lapsiperhe-elämästä irti enemmän kuin hänen vanhempansa. Kuten huomaat, ihmettelen vain näitä omituisia perusteluja raskauden jatkamiselle. Se, että myöntyy lapsen hankintaan, koska on aikuinen ja on pitkässä parisuhteessa ei kuulosta kovinkaan hyvältä lähtökohdalta vaan juuri sellaiselta, mikä on voinut aloittajan vanhemmatkin saada ryhtymään vanhemmiksi.[/QUOTE]
Kiva että jaoit mielipiteesi. Tästä ei kuitenkaan aloituksessa ollut kyse, joten omalta osaltani jätän tämän puimisen tähän.
En sano, etteikö aloittaja voisi saada lapsiperhe-elämästä irti enemmän kuin hänen vanhempansa. Kuten huomaat, ihmettelen vain näitä omituisia perusteluja raskauden jatkamiselle. Se, että myöntyy lapsen hankintaan, koska on aikuinen ja on pitkässä parisuhteessa ei kuulosta kovinkaan hyvältä lähtökohdalta vaan juuri sellaiselta, mikä on voinut aloittajan vanhemmatkin saada ryhtymään vanhemmiksi.[/QUOTE]
Kiva että jaoit mielipiteesi. Tästä ei kuitenkaan aloituksessa ollut kyse, joten omalta osaltani jätän tämän puimisen tähän.
V
vieras*
Vieras
[QUOTE="M33";30245577]Minusta on itsestäänselvää, että jos lasta ei kerran haluta, sellaista ei myöskään hankita. Maailma ei kaipaa ei-toivottuja lapsia.[/QUOTE]
Onko sinulla sterilisaatio vai oletko selibaatissa?
Onko sinulla sterilisaatio vai oletko selibaatissa?
M
"M33"
Vieras
V
vieras*
Vieras
[QUOTE="M33";30245599]Mitä tekemistä tällä on kommenttini kanssa?[/QUOTE]
Et halua missään tapauksessa lapsia. Silloin varmistat ettet myöskään saa niitä.
Ilmeisesti näin et ole tehnyt, miksi et?
Et halua missään tapauksessa lapsia. Silloin varmistat ettet myöskään saa niitä.
Ilmeisesti näin et ole tehnyt, miksi et?
M
"M33"
Vieras
Olen sinänsä samaa mieltä kanssasi, mutta kommenttisi menee vähän ohi. Mahdollisuus aborttiinhan nimenomaan takaa sen, ettei ei-toivottuja lapsia tule, vaikka käytössä ei olisikaan täydellistä ehkäisyä.
V
vieras*
Vieras
[QUOTE="M33";30245624]Olen sinänsä samaa mieltä kanssasi, mutta kommenttisi menee vähän ohi. Mahdollisuus aborttiinhan nimenomaan takaa sen, ettei ei-toivottuja lapsia tule, vaikka käytössä ei olisikaan täydellistä ehkäisyä.[/QUOTE]
Itse asiassa sinun kommenttisi tähän keskusteluun meni todella ohi.
Vaikutat vastenmielisesltä ihmiseltä, jolla oma nautinto menee elämän edelle. Miksi et mene sterilisaatioon?
Itse asiassa sinun kommenttisi tähän keskusteluun meni todella ohi.
Vaikutat vastenmielisesltä ihmiseltä, jolla oma nautinto menee elämän edelle. Miksi et mene sterilisaatioon?
M
"M33"
Vieras
Abortti ei tosiaan ole minulle mikään moraalinen kysymys, jos sitä tarkoitat, ja vastaavasti elämästä nauttiminen on minulle hyvin tärkeä arvo. Teen myös suuret elämääni koskevat päätöksen mieluummiin järjellä pohtimalla kuin tunnereaktioiden pakottamana. Minusta taas sellainen uskonnollinen ajattelu, joka saa naisen pitämään lapsen, koska hän pelkää näkymättömän taivaskeijun tai uskonyhteisönsä tuomiota, on syvästi vastenmielistä. (En sano, että siitä olisi tässä kyse, mutta kovasti heppoisilta nuo perustelut minusta tuntuvat.)
L
Ljl
Vieras
Onnea!
En ole ollut ihan vastaavassa tilanteessa, mutta oma kokemukseni on, että kun aloin kertoa raskaudesta muille, ihmiset reagoivat välillä todella yllättävillä tavoilla. Luulin että tiesin miten ihmiset reagoisivat mutta olinkin väärässä. Tulin siihen tulokseen, että jokainen uutisen kuullessaan reagoi siihen tavalla, joka jotenkin heijasteli hänen omaa elämäntilannettaan tai -kokemuksiaan. Kertoja ei taida voida siihen vaikuttaa. Uutinen on niin erityinen, että se tuntuu herättävän ihmisissä jotain sellaisia syvimpiä tuntoja, joita he eivät pysty täysin salata tai peittää, hyvässä ja pahassa.
Toivon että saisit uutiseesi vanhemmiltasi erilaisen reaktion kuin mitä pelkäät. Jos kuitenkin käy niin kuin arvelet, ainakin voit valmistautua siihen ja miettiä, miten siirryt sivuun asiattomien kommenttien tieltä - kenenkään ei nimittäin tarvitse jäädä kuuntelemaan mitään shitstormeja aiheesta, sillä kyse on teidän perheeestä, omista päätöksistä ja elämästä mitä muiden on turha arvostella. Todellisuudessahan se on omien luurankojen kalistelua siellä kaapeissa, eikä varsinaisesti edes koske sinua. Älä siis etukäteen pelkää mitä tuleman pitää vaan keskity siihen, miten itse pidät pään pystyssä ja katseen eteenpäin suunnattuna hankalassakin tilanteessa.
En ole ollut ihan vastaavassa tilanteessa, mutta oma kokemukseni on, että kun aloin kertoa raskaudesta muille, ihmiset reagoivat välillä todella yllättävillä tavoilla. Luulin että tiesin miten ihmiset reagoisivat mutta olinkin väärässä. Tulin siihen tulokseen, että jokainen uutisen kuullessaan reagoi siihen tavalla, joka jotenkin heijasteli hänen omaa elämäntilannettaan tai -kokemuksiaan. Kertoja ei taida voida siihen vaikuttaa. Uutinen on niin erityinen, että se tuntuu herättävän ihmisissä jotain sellaisia syvimpiä tuntoja, joita he eivät pysty täysin salata tai peittää, hyvässä ja pahassa.
Toivon että saisit uutiseesi vanhemmiltasi erilaisen reaktion kuin mitä pelkäät. Jos kuitenkin käy niin kuin arvelet, ainakin voit valmistautua siihen ja miettiä, miten siirryt sivuun asiattomien kommenttien tieltä - kenenkään ei nimittäin tarvitse jäädä kuuntelemaan mitään shitstormeja aiheesta, sillä kyse on teidän perheeestä, omista päätöksistä ja elämästä mitä muiden on turha arvostella. Todellisuudessahan se on omien luurankojen kalistelua siellä kaapeissa, eikä varsinaisesti edes koske sinua. Älä siis etukäteen pelkää mitä tuleman pitää vaan keskity siihen, miten itse pidät pään pystyssä ja katseen eteenpäin suunnattuna hankalassakin tilanteessa.
C
cr12
Vieras
[QUOTE="Tiina";30245480]Mitähän merkitystä on omien vanhempien mielipiteillä tuohonkaan asiaan. Napanuoran katkaisua suosittelen. Anteeksi ja heihei[/QUOTE]
Samaa mieltä, ei ymmärrä meikäläinen mut ei mun vissiin tarvikaan
Samaa mieltä, ei ymmärrä meikäläinen mut ei mun vissiin tarvikaan
V
vierass
Vieras
Laheisriippuvuuttahan se on, kun niita alkkis-luonnevika-vanhempia aikuisuudessakin hyssytellaan. Viimeinen aika sille on ennen omien lapsien hankintaa. Sitten on todella huono juttu, jos sita jatkaa viela silloinkin kun olisi muita suojelun kohteita ja pitaisi olla tarpeeksi traumoista paassyt, ettei siirra paskaa seuraavaan sukupolveen. Anna hullujen marista keskenaan. Kuka tuollaisia isovanhempia kaipaa.
V
vierass
Vieras
Meidän esikoinen sai alkunsa suunnittelematta mutta syntyi kyllä erittäin toivottuna. Nyt lapsia kaksi. Luulen, että raskauden aikana jokainen nainen (ja varmasti isäksi tuleva mieskin mutta eri tavalla kun ei konkreettisesti kohdussa kasvavaa sikiötä tunne) käy läpi laajan tunneskaalan huolimatta siitä onko raskaus saanut alkunsa suunnitellusti vai ilman. Vanhemmaksi kasvaa odotusaikana eikä kukaan edes lasta vuosikausia yrittänyt voi tietää mitä vanhemmuus ja lapsiarki oikeasti on. Jokainen sen kokee tavallaan.
En ihan ymmärrä miksi M33 takertuu tuohon ap:n kirjoittamaan perusteluun pitää lapsi. He ovat varmasti päätöstään miettineet. Itsekin esikoista odottaessani asiaa kävin paljonkin mielessäni läpi enkä keksinyt mitään syytä miksi abortin tekisin. Ajattelen sitä ennemmin noin päin kuin että miksi pitäisin lapsen. Toki minulla/meillä se ero M33 verrattuna että olemme molemmat mieheni kanssa ajatelleet haluavamme lapsia jossain vaiheessa ja jälkeenpäin hetki oli erittäin sopiva. Molemmilla vakityöt ja ikääkin riittävästi kuten myös yhteisiä vuosia jo muutama.
Ap:lle sanoisin että älä murehdi vanhempiesi kommentteja etukäteen. Kerro sitten kun tulee sopiva heti (esim. rakenneultran jälkeen jos ei sopivaa tilannetta aikaisemmin tule). Olette aikuisia ihmisiä ja teette omat ratkaisunne.
En ihan ymmärrä miksi M33 takertuu tuohon ap:n kirjoittamaan perusteluun pitää lapsi. He ovat varmasti päätöstään miettineet. Itsekin esikoista odottaessani asiaa kävin paljonkin mielessäni läpi enkä keksinyt mitään syytä miksi abortin tekisin. Ajattelen sitä ennemmin noin päin kuin että miksi pitäisin lapsen. Toki minulla/meillä se ero M33 verrattuna että olemme molemmat mieheni kanssa ajatelleet haluavamme lapsia jossain vaiheessa ja jälkeenpäin hetki oli erittäin sopiva. Molemmilla vakityöt ja ikääkin riittävästi kuten myös yhteisiä vuosia jo muutama.
Ap:lle sanoisin että älä murehdi vanhempiesi kommentteja etukäteen. Kerro sitten kun tulee sopiva heti (esim. rakenneultran jälkeen jos ei sopivaa tilannetta aikaisemmin tule). Olette aikuisia ihmisiä ja teette omat ratkaisunne.
M
Miten kertoisin
Vieras
Aika huvittavia heittoja tänne tullut siitä miksi päätettiin lapsi pitää.. EMME olleet tietoisesti lasta yrittämässä vaan aina säännöllisesti ajallaan otetut pillerit pettivät. Sillä, että "pidämme lapsen koska ollaan aikuisia" meinasin lähinnä sitä, että ollaan ihmisiä, jotka haluaa kantaa vastuunsa ja meillä on kuitenkin elämäntilanne, huolimatta siitä että nyt opiskelenkin, sillä pohjalla että lapselle on hyvät olot.
Ei ollut olemassa tarpeeksi painavaa syytä tehdä abortti ja minusta aborttia ei pitäisi tehdä "mukavuussyistä". Itse en olisi varmaan aborttia muutenkaan pystynyt tekemään sillä minulle se lapsi on lapsi jo silloin, kun on epämääräisen näköinen hännällinen pavun kokoinen solumöykky. Ja oltaisiin joka tapauksessa alettu lasta yrittämään parin vuoden päästä (tästä oli puhuttu jo ennen kuin tulin raskaaksi), koska miehen kanssa molemmat halutaan lapsia.
En nyt tajua mitä kohtaa tuosta on niin vaikea tajuta: raskaaksi tulo EI ollut suunniteltu asia, mutta kyllä minulle oli alusta asti selvää, että kun raskaaksi satuin tulemaan niin lapsen pidän. Eli kyllä lapsi on TOIVOTTU, jos ei olisi niin sitä varten on abortti.
Noista perheasioista olen jo käynyt teini-iän loppupuolella useamman vuoden terapiassa ja siitä oli iso apu. Mutta kyllä, on todettu että minulla on läheisriippuvaisuutta kuten lähes väistämättä vastaavissa oloissa kasvaneilla lapsilla. Sekin on kyllä helpottanut PALJON, mutta ei kokonaan. Raskaus ehkä nostaa näitä nyt enemmän esille, koska pitkään aikaan vastaavia tunteita ei ollut ollenkaan mielessä.
Ja satunnaisesti nähdään livenä vanhempieni kanssa, välimatkan takia. Yhteydenpito puhelimitse, skypessä videolla, ja facebookissa, on lähes päivittäistä.
Tottahan se on, että turhan paljon pelkään vanhempieni reaktiota.. Mutta luulenpa että toinen joka on käynyt läpi vastaavia asioita, ymmärtää miksi noin on. Paljosta olen kuitenkin jo päässyt yli, huomioikaa se. Mutta haluaisin silti säilyttää välit vanhempiini, niin kai kuka tahansa? Mutta oli heidän reaktionsa mikä tahansa niin kyllä meille silti vauva tulee ja itse iloitaan vauvastamme, toivon vain että myös omat vanhempani osaisivat sitten iloita myös.
Miehen vanhemmat itseasiassa saivat nyt tänään tietää raskaudesta (tulivat yllätysvisiitille, ja mies kertoi) ja olivat asiasta innoissaan. Ainakin yhdet rakastavat isovanhemmat vauvalle varmasti tulee.
Ei ollut olemassa tarpeeksi painavaa syytä tehdä abortti ja minusta aborttia ei pitäisi tehdä "mukavuussyistä". Itse en olisi varmaan aborttia muutenkaan pystynyt tekemään sillä minulle se lapsi on lapsi jo silloin, kun on epämääräisen näköinen hännällinen pavun kokoinen solumöykky. Ja oltaisiin joka tapauksessa alettu lasta yrittämään parin vuoden päästä (tästä oli puhuttu jo ennen kuin tulin raskaaksi), koska miehen kanssa molemmat halutaan lapsia.
En nyt tajua mitä kohtaa tuosta on niin vaikea tajuta: raskaaksi tulo EI ollut suunniteltu asia, mutta kyllä minulle oli alusta asti selvää, että kun raskaaksi satuin tulemaan niin lapsen pidän. Eli kyllä lapsi on TOIVOTTU, jos ei olisi niin sitä varten on abortti.
Noista perheasioista olen jo käynyt teini-iän loppupuolella useamman vuoden terapiassa ja siitä oli iso apu. Mutta kyllä, on todettu että minulla on läheisriippuvaisuutta kuten lähes väistämättä vastaavissa oloissa kasvaneilla lapsilla. Sekin on kyllä helpottanut PALJON, mutta ei kokonaan. Raskaus ehkä nostaa näitä nyt enemmän esille, koska pitkään aikaan vastaavia tunteita ei ollut ollenkaan mielessä.
Ja satunnaisesti nähdään livenä vanhempieni kanssa, välimatkan takia. Yhteydenpito puhelimitse, skypessä videolla, ja facebookissa, on lähes päivittäistä.
Tottahan se on, että turhan paljon pelkään vanhempieni reaktiota.. Mutta luulenpa että toinen joka on käynyt läpi vastaavia asioita, ymmärtää miksi noin on. Paljosta olen kuitenkin jo päässyt yli, huomioikaa se. Mutta haluaisin silti säilyttää välit vanhempiini, niin kai kuka tahansa? Mutta oli heidän reaktionsa mikä tahansa niin kyllä meille silti vauva tulee ja itse iloitaan vauvastamme, toivon vain että myös omat vanhempani osaisivat sitten iloita myös.
Miehen vanhemmat itseasiassa saivat nyt tänään tietää raskaudesta (tulivat yllätysvisiitille, ja mies kertoi) ja olivat asiasta innoissaan. Ainakin yhdet rakastavat isovanhemmat vauvalle varmasti tulee.
M
"M33"
Vieras
Hassua, että puhut lasten haluamisesta vasta tässä vaiheessa. Aloituksessasi esitit asiat vähän toisessa valossa.
V
viera.s
Vieras
Paljon se vaatii, mutta kyllä vanhemmistaan on mahdollista erkaantua niin, ettei enää välitä eivätkä he voi satuttaa. Minun isäni on narsisti, ajoittain väkivaltainenkin, ei mikään rappioalkoholisti mutta humalassa joka viikonloppu ja silloin hyvin ikävä ja arvaamaton. Pitkälle aikuisikään asti yritin ymmärtää ja pitää hyvät välit häneen, mutta lopulta tuli se viimeinen piste, jonka jälkeen hänellä ei ole ollut enää merkitystä. Äitini taas on sinänsä ihmisenä ihan ok, mutta paljon on tehnyt virheitä ja ehkä parisuhdeongelmien vuoksi hän ei pystynyt minulle antamaan riittävästi huomiota ja huolenpitoa ollessani lapsi. Äitisuhdetta kipuilin odottaessani lastani, mutta hänelle olen kyllä antanut anteeksi ja suhde on nykyään ihan ok. Ja isästä olin henkisesti päässyt eroon jo ennen raskautta. Jos olisin saanut lapseni muutamaa vuotta aiemmin, olisi suhteeni isään varmasti ollut myös pinnalla raskausaikana.
Aikuisena ei kuitenkaan oikeasti ole riippuvainen vanhemmistaan. Heidän kanssaan kannattaa ylläpitää suhdetta, jos he ovat sellaisia ihmisiä joiden kanssa ihan oikeasti haluaa olla tekemisissä. Mutta muuten ei tarvitse eikä kannata. Vielä vähemmän, jos vanhemmat ovat kaltoinkohdelleet jo lapsuudessa.
H
"hanski"
Vieras
mä en kertois ollenkaan. se selviäis niille sitten kun näkee. jos ne kysyis miks en oo kertonu ni vastaisin että ootte tehny selväks että ette halua isovanhemmiksi niin oletin että ei kiinnosta. ei tarvitse osallistua mutta ei tarvii tulla myöskään aukoo päätä miten mun pitäis elää.
S
Saman kokenut
Vieras
Miksi olet noin paljon yhteydessä vanhempiisi, ap? Saatko siitä oikeasti hyvää mieltä ja energiaa? Jotenkin epäilen, jos muu kertomasi on totta... Läheisriippuvuuteen kuuluu myös se, että asetat aina muut ensisijaisiksi. Nyt sun pitää opetella asettamaan oma perheesi ekaksi, ja siihen perheeseen kuulut myös sinä. Velvollisuudentunto ei riitä syyksi pitää joihinkin yhteyttä. Sanoit että haluat "tottakai" säilyttää välit vanhempiisi. Haluatko sitä siksi, että koet että tulet iloiseksi ja onnelliseksi yhteydenpidosta? Vai siksi, että niin kauan kuin teillä on kulissinomainen ihmissuhde, voit ylläpitää toivoa siitä että he muuttuisivat? Kannattaa miettiä vaikuttimensa hyvin tarkkaan, että onko ne ns. oikeat vai ylläpitävätkö ne vain valheellisia kulisseja ja kuluttavat sinua enemmän kuin antavat takaisin.
M
Miten kertoisin
Vieras
Äitini ei ole ollut ikinä väkivaltainen, vaan vasta myöhemmin olen ymmärtänyt että hän oli vuosikausia (myös lapsuudessani) vaikeasti masentunut, isäni käytöksen takia. Eikä hän osannut lähteä suhteesta pois vaikka oli sitä miettinyt monesti. Isäni oli hänet niin nujertanut haukkumisellaan yms, että äitini uskoi ettei pärjäisi yksin lasten kanssa, kun hänhän oli "surkea paska" ja ties mitä isäni oli hänet saanut uskomaan. Kyllä, nautin yhteydenpidosta äitini kanssa ja olemme puhuneet kaikenlaisista asioista PALJON ja käyneet niitä läpi. Isääni en itse ota yhteyttä mutta kun hän soittaa, pystyn kyllä juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Mutta itse otan yhteyttä vain äitiini ja äitini on minulle paljon tärkeämpi ihminen kuin isäni, joka ei ole koskaan pystynyt muuttumaan (veikkaisin häntä narsistiksi kaiken sen perusteella miten hän on käyttäytynyt).
En todellakaan ajattele että isäni muuttuisi yhtään mihinkään. Hän on paska ja paskana ihmisenä pysyy, koska ei kykene näkemään millainen ihminen on muita kohtaan ja hokee vain että hän on uhri ja muut ovat kamalia hänelle. ÄITINI taas on ihan erilainen ihminen, hän sentään on muuttunut ja pyytänyt täydestä sydämestään anteeksi asioita.
Mutta kummasti sivuraiteille menee tämä keskustelu, kun kysymys oli, miten kertoa tulevasta lapsesta, niin täällä puidaan nyt minun lapsuustraumojani (joita en haluaisi läpikotaisin puida jossain vauvapalstalla) ja sitä miksi pidän lapsen (kun en muka jonkun nipopään mielestä tarpeeksi selvästi ole yksityisasioistani ja ajatuksistani kertonut jo aloitusviestissä).
S
Saman kokenut
Vieras
Jos äitisi on nykyään aikuistunut ja osaa käyttäytyä, niin eikö riitä että kerrot hänelle, ja hän sitten välittäkööt uutisen isällesi? Ilmeisesti kuitenkaan äidin reaktiota ei tarvitse "pelätä"?
M
Miten kertoisin
Vieras
No en PELKÄÄ kummankaan reaktiota, mutta kyllä uskon että molemmilta tulisi ikävät reaktiot. Isäni ei halua ukiksi, ja äiti on hokenut myös pitkään (viimeiset 10 vuotta ainakin..) että häntä ei sitten tarvi kenenkään mummoksi tehdä, ja hän ei kenenkään lapsia tule hoitamaan. Eli saattaa hänkin pistää ainakin aluksi mykkäkoulut pystyyn jne kun uutisia kuulee.. Mutta jos välit katkaisee niin oma mokansa, toivon vain että hän osaisi sopeutua asiaan ja oppisi siitä iloitsemaankin.
[QUOTE="M33";30245574]Aloittaja ei halunnut lasta, mutta ehkäisy petti (tai sitä ei käytetty kunnolla). Sitten aloittaja päättii pitää lapsen (minusta todella kummallisin perustein) ja on vasta tottulemassa ajatukseen. Aloitusviestissähän se sanotaan: "Raskaus ei ollut suunniteltu mutta koska pitkä parisuhde takana ja ollaan aikuisia ihmisiä, niin päätettiin lapsi pitää. Asiassa on kuitenkin siitä huolimatta ollut itsellekin sulattelemista"
En sano, etteikö aloittaja voisi saada lapsiperhe-elämästä irti enemmän kuin hänen vanhempansa. Kuten huomaat, ihmettelen vain näitä omituisia perusteluja raskauden jatkamiselle. Se, että myöntyy lapsen hankintaan, koska on aikuinen ja on pitkässä parisuhteessa ei kuulosta kovinkaan hyvältä lähtökohdalta vaan juuri sellaiselta, mikä on voinut aloittajan vanhemmatkin saada ryhtymään vanhemmiksi.[/QUOTE]
Aika usein ihmiset toimivat elämässä niin, että päättävät ottaa vastaan sellaisiakin asioita, joita eivät olleet itse alunperin suunnitelleet ja halunneet. Lapsen suhteen lapsen pitäminen voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin abortti (eikä tarvitse olla edes mikään abortinvastustaja), vaikka asiassa saattaa silti olla sulattelemista. Ei elämä muidenkaan asioiden osalta ole sellaista, että kaikki menee niinkuin on itse suunnitellut ja etteikö missään valinnoissa olisi ristiriitaisuuksia. Jopa muutto voi olla asia, joka vaatii sulattelua. Ei se aina sitä tarkoita, että kyseessä olisi vastenmielinen asia. Monet positiivisetkin asiat, vaikka uusi parisuhde tai uusi työ, saattaavat vaatia sisäisiä pohdintoja ja niihin voi liittyä ristiriitaisia tuntemuksia.
Nuo "koska aikuinen ja koska parisuhde" ovat nähdäkseni enemmän sellaisia konkreettisia, helposti hahmotettavia asioita, jotka tukevat sitä omaa valintaa - eivät se varsinainen syy. On helpompi äkkiä kirjoittaa ne keskustelupalstalle kuin jokin abtrakti, vielä jäsentymätön sisäinen pohdiskelu. Ja toki luonteesta riippuen jotkut hyppäävät helpommin tuntemattomaan ilman vuosien suunnittelua - ihan hyvin voi ottaa vastaan lapsen samoin kuin voi muissakin asioissa katsoa, mihin päin elämä vie. Ei aina tarvitse olla mitään kovin ihmeellisiä perusteluja, miksi jotain tekee.
En sano, etteikö aloittaja voisi saada lapsiperhe-elämästä irti enemmän kuin hänen vanhempansa. Kuten huomaat, ihmettelen vain näitä omituisia perusteluja raskauden jatkamiselle. Se, että myöntyy lapsen hankintaan, koska on aikuinen ja on pitkässä parisuhteessa ei kuulosta kovinkaan hyvältä lähtökohdalta vaan juuri sellaiselta, mikä on voinut aloittajan vanhemmatkin saada ryhtymään vanhemmiksi.[/QUOTE]
Aika usein ihmiset toimivat elämässä niin, että päättävät ottaa vastaan sellaisiakin asioita, joita eivät olleet itse alunperin suunnitelleet ja halunneet. Lapsen suhteen lapsen pitäminen voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta kuin abortti (eikä tarvitse olla edes mikään abortinvastustaja), vaikka asiassa saattaa silti olla sulattelemista. Ei elämä muidenkaan asioiden osalta ole sellaista, että kaikki menee niinkuin on itse suunnitellut ja etteikö missään valinnoissa olisi ristiriitaisuuksia. Jopa muutto voi olla asia, joka vaatii sulattelua. Ei se aina sitä tarkoita, että kyseessä olisi vastenmielinen asia. Monet positiivisetkin asiat, vaikka uusi parisuhde tai uusi työ, saattaavat vaatia sisäisiä pohdintoja ja niihin voi liittyä ristiriitaisia tuntemuksia.
Nuo "koska aikuinen ja koska parisuhde" ovat nähdäkseni enemmän sellaisia konkreettisia, helposti hahmotettavia asioita, jotka tukevat sitä omaa valintaa - eivät se varsinainen syy. On helpompi äkkiä kirjoittaa ne keskustelupalstalle kuin jokin abtrakti, vielä jäsentymätön sisäinen pohdiskelu. Ja toki luonteesta riippuen jotkut hyppäävät helpommin tuntemattomaan ilman vuosien suunnittelua - ihan hyvin voi ottaa vastaan lapsen samoin kuin voi muissakin asioissa katsoa, mihin päin elämä vie. Ei aina tarvitse olla mitään kovin ihmeellisiä perusteluja, miksi jotain tekee.
