O
ongelmansa kullakin
Vieras
En oikein tiedä miten muotoilisin kysymyksen... tai no, ei tässä ole mitään varsinaista kysymystä olekkaan, vaan lähinnä halua purkaa sydäntäni. Olen tällä hetkellä 16. viikolla raskaana ja en tiedä mistä syystä minun on aika vaikea puhua tästä asiasta vielä muille kuin ihan lähimmille ihmisille. Tai lähinnä en tiedä miten asian ilmaisisin... minulla on useita kavereita ja muutama hyvä ystävä, joista heistäkin ( siis ystävistä ) vain 3 tietää raskaudestani. Jossain facebookissa en tosiaan rupea asiaa kuuluttamaan ( sitä kauttahan asia menisi myös näiden einiinläheisten kavereiden tietoon ) ja jotain tekstaria tai meiliä on niin korni lähettää. No, nuo einiinläheiset kaverit eivät sinänsä ole "ongelma" - heille varmasti asia valkenee pikkuhiljaa, kerron sen tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.
Se minkä takia haluan purkaa nyt sydäntäni on eräs lapsuuden"ystäväni"... Meillä on ollut aina hyvin hyvin erikoislaatuinen suhde! Olimme ala-asteella toistemme "parhaat" kaverit ( asuimme maalla ja hän oli ainoa joka asui lähistöllä, sitä myöten meistä siis tuli kavereita ), myös yläaste ja lukio menivät samalla luokalla. Ja siitä asti meidän suhteemme on ollut enemmän tai vähemmän kieroutunut. Ihmisinä olemme hyvin erilaisia, ja maailma on vienyt meitä eri suuntiin. toisaalta pidän tästä ihmisestä paljonkin, toisaalta hän on todella outo persoona ja en ymmärrä välillä että miksi olemma laisinkaan tekemisissä. Ikää on meillä molemmilla jo reippaasti päälle 30 v ja hän ei ole esim. koskaan seurustellut, mikä on sinänsä jo aika merkillistä... tai lähinnä hän on keskittynyt vokottelemaan ukkomiehiä työpaikaltaan ja siinä se. Ok, kukin tekee elämässään niinkuin haluaa, mutta oma moraalini ei ole hänen sekoilujaan koskaan ymmärtänyt ( en sillä että itse olisin pulmunen ).
Nyt meillä on tulossa tapaaminen vanhojen lukiokavereiden kesken lauantaina. Meitä on edelleen suht tiivis tyttöporukka joka pitää yhtä vuosienkin jälkeen ( 4-5 naista ). Olenkin miettinyt että mitä jos kertoisin siellä raskaudestani, mutta en vaan tiedä voinko... Olisi kiva kertoa asia face-to-face, mutta toisaalta en jaksa niitä kummallisia kommentteja ja naamanilmeitä. ( kyllä - sellaisia voi tulla ) Esimerkkeinä näistä kummallisista naamanilmeistä on muutaman vuoden takaa kun yksi näistä lukioystäväistä pyysi minua häihin kaasokseen. No, kun kerroin tästä kys. henkilölle pyytääkseni häntä myös auttamaan polttarijärjestelyissä, niin kommentit olivat ikimuistoisia... en enää muista niitä kunnolla kun tapahtuneesta on jo aikaa, mutta sain lähinnä pyydellä anteeksi sitä että minut oli tällaiseen kunniatehtävään pyydetty. Toinen lukioystävistäni pyysi minua kummiksi tytölleen... En muista miten tämä asia tuli tälle ystävällemme ilmi, mutta todennäköisesti kommentit olivat siitäkin kitkeriä. Kihloihin mentyäni pari vuotta sitten en asiaa sen kummemmin kenellekään toitottanut, vaan olin pokkana sormus sormessa tämän kaverin luona ( meitä oli taas lukiojengi koolla ) ja ajattelin että ne ketkä huomaavat, niin huomaavat. No, seuraavalla viikolla tältä naiselta tuli viesti että onneksi olkoon ja ei viitsinyt sitten mitään sanoa naamatusten kun kaikki muut varmaan tiesivät. Eli rivien välistä pystyi lukea, kuinka loukkaantunut hän oli ja hän varmaan oli ainoa jolle en ollut kertonut. Vastasin vain että kiitos ja että ei tästä asiasta kylläkään tiennyt kuin yksi ( joka oli jo sormukseni bongannut ) kun en ollut asiaa kuulutellut.
Viime keväänä kun päätin ilmoittaa naimisiin menostani ( ja taas naamatusten tälle samalle porukalle ) niin siitäkin oltiin kiukkuna, että hän oli jo asiasta muualta kuullut. Ok, onnitteli sittemmin ja otti asian ihan okei, mutta tää on joka kerta tätä samaa! 1 ystäväni siis tietää raskaudestani ( hän jolle olin kaasona ) ja olisin halunnut kertoa myös kummityttöni äidille, mutta nyt sitten olen jotenkin ihan lukossa ja en varmaan saa sanottua mitään kun näemme... Jotenkin kun tuo mieli on muutenkin niin herkillä, niin en tosiaan jaksa nyt mitään kummallisia kommentteja tästä raskaudestani! Joten varmaan sitten laitan sähköpostia joskus niin ei tarvitse sanoa asiaa naamatusten.
No joo, tämä oli tällainen vuodatus... Tämä raskaus vaan taitaa olla "viimeinen niitti", kaikki muut kun on jo naimisissa, lapsellisia ja nyt minäkin vielä raskaana ( 9 vuoden sinkkuilun jälkeen löysin elämäni miehen ). Häntä ei tunnu kiinnostavan miehet laisinkaan, mutta se on hänen oma asiansa! Huh, nyt vähän helpotti kun sain nämä asiat kirjoitettua ylös... Kiitos ja anteeksi tämä avautuminen
, ongelmansa kullakin.
Se minkä takia haluan purkaa nyt sydäntäni on eräs lapsuuden"ystäväni"... Meillä on ollut aina hyvin hyvin erikoislaatuinen suhde! Olimme ala-asteella toistemme "parhaat" kaverit ( asuimme maalla ja hän oli ainoa joka asui lähistöllä, sitä myöten meistä siis tuli kavereita ), myös yläaste ja lukio menivät samalla luokalla. Ja siitä asti meidän suhteemme on ollut enemmän tai vähemmän kieroutunut. Ihmisinä olemme hyvin erilaisia, ja maailma on vienyt meitä eri suuntiin. toisaalta pidän tästä ihmisestä paljonkin, toisaalta hän on todella outo persoona ja en ymmärrä välillä että miksi olemma laisinkaan tekemisissä. Ikää on meillä molemmilla jo reippaasti päälle 30 v ja hän ei ole esim. koskaan seurustellut, mikä on sinänsä jo aika merkillistä... tai lähinnä hän on keskittynyt vokottelemaan ukkomiehiä työpaikaltaan ja siinä se. Ok, kukin tekee elämässään niinkuin haluaa, mutta oma moraalini ei ole hänen sekoilujaan koskaan ymmärtänyt ( en sillä että itse olisin pulmunen ).
Nyt meillä on tulossa tapaaminen vanhojen lukiokavereiden kesken lauantaina. Meitä on edelleen suht tiivis tyttöporukka joka pitää yhtä vuosienkin jälkeen ( 4-5 naista ). Olenkin miettinyt että mitä jos kertoisin siellä raskaudestani, mutta en vaan tiedä voinko... Olisi kiva kertoa asia face-to-face, mutta toisaalta en jaksa niitä kummallisia kommentteja ja naamanilmeitä. ( kyllä - sellaisia voi tulla ) Esimerkkeinä näistä kummallisista naamanilmeistä on muutaman vuoden takaa kun yksi näistä lukioystäväistä pyysi minua häihin kaasokseen. No, kun kerroin tästä kys. henkilölle pyytääkseni häntä myös auttamaan polttarijärjestelyissä, niin kommentit olivat ikimuistoisia... en enää muista niitä kunnolla kun tapahtuneesta on jo aikaa, mutta sain lähinnä pyydellä anteeksi sitä että minut oli tällaiseen kunniatehtävään pyydetty. Toinen lukioystävistäni pyysi minua kummiksi tytölleen... En muista miten tämä asia tuli tälle ystävällemme ilmi, mutta todennäköisesti kommentit olivat siitäkin kitkeriä. Kihloihin mentyäni pari vuotta sitten en asiaa sen kummemmin kenellekään toitottanut, vaan olin pokkana sormus sormessa tämän kaverin luona ( meitä oli taas lukiojengi koolla ) ja ajattelin että ne ketkä huomaavat, niin huomaavat. No, seuraavalla viikolla tältä naiselta tuli viesti että onneksi olkoon ja ei viitsinyt sitten mitään sanoa naamatusten kun kaikki muut varmaan tiesivät. Eli rivien välistä pystyi lukea, kuinka loukkaantunut hän oli ja hän varmaan oli ainoa jolle en ollut kertonut. Vastasin vain että kiitos ja että ei tästä asiasta kylläkään tiennyt kuin yksi ( joka oli jo sormukseni bongannut ) kun en ollut asiaa kuulutellut.
Viime keväänä kun päätin ilmoittaa naimisiin menostani ( ja taas naamatusten tälle samalle porukalle ) niin siitäkin oltiin kiukkuna, että hän oli jo asiasta muualta kuullut. Ok, onnitteli sittemmin ja otti asian ihan okei, mutta tää on joka kerta tätä samaa! 1 ystäväni siis tietää raskaudestani ( hän jolle olin kaasona ) ja olisin halunnut kertoa myös kummityttöni äidille, mutta nyt sitten olen jotenkin ihan lukossa ja en varmaan saa sanottua mitään kun näemme... Jotenkin kun tuo mieli on muutenkin niin herkillä, niin en tosiaan jaksa nyt mitään kummallisia kommentteja tästä raskaudestani! Joten varmaan sitten laitan sähköpostia joskus niin ei tarvitse sanoa asiaa naamatusten.
No joo, tämä oli tällainen vuodatus... Tämä raskaus vaan taitaa olla "viimeinen niitti", kaikki muut kun on jo naimisissa, lapsellisia ja nyt minäkin vielä raskaana ( 9 vuoden sinkkuilun jälkeen löysin elämäni miehen ). Häntä ei tunnu kiinnostavan miehet laisinkaan, mutta se on hänen oma asiansa! Huh, nyt vähän helpotti kun sain nämä asiat kirjoitettua ylös... Kiitos ja anteeksi tämä avautuminen
, ongelmansa kullakin. 