Ekan kanssa lopetin kun plussasin, mutta ratkesin polttamaan loppuraskaudesta kuukauden ajan pari röökiä päivässä. Nyt tän toisen kanssa lopetin viikolla kuusi ja vaikka on taas alkanut tehdä mieli tupakkaa tajuttomasti, yritän pysyä tiukkana. Järkyttävät monikuukautiset oksentelut ollut kummassakin raskaudessa, enkä silloin ole sietänyt mitään hajuja, puhumattakaan tupakasta.
Mä oon päivä päivältä enemmän sitä mieltä tupakan suhteen että ei enää koskaan, vaikka mieliteko on kova.
Itse lopetin tupakanpolton jo ennen kuin tiesin olevanikaan raskaana, koska iha suunnittelimme raskauden.
Olin täysin savuton puoli vuotta kunnes ratkesin polttamaan ollessani henkisesti ihan loppu ja alkoi tulla supistuksiakin sen tiimoilta, että päässä pyöri niin miljoona asiaa jne niin päätin, että ennemmin ne parit hermosavut kuin, että tulee liian aikasin ulos. Loppujen lopuksi poltin yhteensä kaksi askia ja poltin aina niin, että vain muutamat savut ja viskasin tupakan pois. Välissä oli päiviä, että poltin vain yhden tai en ollenkaan. Kihlattuni enkä lastemme nähden en polttanut kertaakaan vaikka tunnustin hänellekin, että ratkesin.
Päätös ratkeamisesta kannatti vaikka totta kai kadutti jälestäpäin, että poltin nekin muutamat vaikka olen ollut taas täysin savuton monta viikkoa ja aijon ollakin loppu raskauden. Nyt olen viikolla 32. ja olen ajatellut sen niin, että raskautta on jäljellä enää niin vähän, että sen nyt seisois vaikka pellolla heinäseipäänä ja sen jälkeen voin halutessani polttaa vaikka kartongin kerralla, jos silloin vielä siltä tuntuu.. x)
Poltin ja paljon odottaessani ensimmäistä lastani jota odotinkin yksin alusta lähtien. Hän on nyt 4 vuotta ja kyllä ne tupakan jäljet vain tuppaa näkymään ja etenki kuulumaan jälestäpäin lapsessa. On ylivilkkautta, käytöshäiriötä ja keskittymishäiriötä vaikka muuten onkin täysin normaali eikä ole sairastellutkaan kertaakaan kunnolla. Ei ole sairastanut esim kuumetta kertaakaan. Muutenkin älykäs, iloinen, sydämellinen, sosiaalinen, perusterve ja liikunnallinen poika.
Nyt siis viisastuneena olen ollut pääasiassa savuton ja suosittelen sitä kaikille, mutta en myöskään ole heittämässä ensimmäistä kiveä, jos nään odottavan äidin itku kurkussa vetävän sätkää vaikka ns. muuten vain polttamista raskausaikana en siedäkään katsella. Yksikään odottavana polttava äiti ei haluaisi polttaa ja syyt siihen ei aina ole mistään kevyimmästä päästä joten syyllistämisen sijaan pitäisi kysyä, että mikä on niin hullusti, että tekee mieli hermosavuja..
Voisi kuvitella, että raskaana on helppo lopettaa tupakointi, mutta jos on ollut enemmän tunnepolttaja kuin tapapolttaja niin savuttomuus on raskaana vieläkin vaikeampaa kuin normaalisti, koska raskaus pistää ns. pään sekaisin niin hyvässä kuin pahassa joten kaikille jotka lopettavat tupakan polton raskauden vuoksi pitäisi nostaa mielestäni enemmänkin hattua kuin muuten vain lopettajille eikä pitäisi aina ajatella, että No totta kai se lopetti tupakanpolton, kun sehän on raskaana ja helppoahan se silloin on, kun on hyvä syy ja motivaation tuoja! x)
. Te jotka tupakoineet raskauden aikana, oliko oikeasti vaikea lopettaa ja eikö teille ole tullut pahaa oloa tupakasta? Itse kun en siedä tupakan ja kahvin hajua ollenkaan raskauden aikana, siksi aina ihmettelin ja ihmettelen nyt taas, eikö ketkä poltavat tupakkaa odotusaikana ole ollenkaan pahaa oloa tupakasta?
En polttanut, enkä oikeastan polttaakaan
