A
ahdistunut_
Vieras
Olen raskaana jo viikolla 26, mutta raskausajan pelkotilat ja ahdistuneisuus, vievät kovasti iloa odotusajaltani. Alkuraskaus oli hyvin stressaavaa aikaa, pahoinvointini oli tosi voimakasta ja muutenkin läheisteni suhtautuminen raskauteeni oli melko negatiivinen. Tämän jälkeen pystyin kuitenkin jo olemaan välillä hyvinkin onnellinen raskaudestani, vaikka ahdistavat painajaiset varjostivat sitäkin aikaa. Nyt kun raskaus on edennyt jo näin pitkälle, pelot ja ahdistuneisuus ovat jatkuvasti läsnä. Kun vauva liikkuu niin paljon, näitä tunteita tulee yhä vain useammin. Pelkään, että jos kaikki ei menekään niin kuin pitäisi. Pelkään jatkuvasti, että jos teen itse jotain väärää joka vaikuttaa vauvaan tai sitten vain joku muu menee pieleen. En kestäisi sitä surua, mikä minulle aiheutuisi ja masentuisin varmasti tyystin, koska rakastan jo nyt niin paljon tätä vauvaa.
Ennen odotusaikaani elämä on ollut useampia vuosia melko raskasta, jolloin olin myös usein ahdistunut, joten tämä pessimistinen elämänasenteeni voi olla myös jokin itsesuojeluvaisto. Pelkään että tipun taas liian korkealta, ja siksi tuntuu helpommalta elää jatkuvasti pelkojen ja epävarmuuden kanssa. Kuitenkin pitemmän päälle nämä ahdistustilat tuntuvat lisäävän kireyttä, ja vaikeuttavat normaali elämääni esim. heräily öisin paniikinomaisiin tuntemuksiin tuntuu tosi pahalta. Lisäksi haluaisin tietenkin nauttia odotusajasta, enkä koko ajan vain pelätä pahinta ja odottaa jotain katastrofia. Olen kuitenkin pohjimmiltani onnellisempi kuin pitkään aikaan tästä vauvasta, ja siksi pelkäänkin niin kovasti että jokin menee pieleen tai itse romahdan tai menetän jotenkin oman hallintani.
Onko muilla ollut vastaavanlaisia tuntemuksia raskausaikana? Neuvoja, miten voisin rauhoittaa mieleni ja nauttia vain tästä hetkestä?
Ennen odotusaikaani elämä on ollut useampia vuosia melko raskasta, jolloin olin myös usein ahdistunut, joten tämä pessimistinen elämänasenteeni voi olla myös jokin itsesuojeluvaisto. Pelkään että tipun taas liian korkealta, ja siksi tuntuu helpommalta elää jatkuvasti pelkojen ja epävarmuuden kanssa. Kuitenkin pitemmän päälle nämä ahdistustilat tuntuvat lisäävän kireyttä, ja vaikeuttavat normaali elämääni esim. heräily öisin paniikinomaisiin tuntemuksiin tuntuu tosi pahalta. Lisäksi haluaisin tietenkin nauttia odotusajasta, enkä koko ajan vain pelätä pahinta ja odottaa jotain katastrofia. Olen kuitenkin pohjimmiltani onnellisempi kuin pitkään aikaan tästä vauvasta, ja siksi pelkäänkin niin kovasti että jokin menee pieleen tai itse romahdan tai menetän jotenkin oman hallintani.
Onko muilla ollut vastaavanlaisia tuntemuksia raskausaikana? Neuvoja, miten voisin rauhoittaa mieleni ja nauttia vain tästä hetkestä?