Siis mie oon ihan höhlä. Mun piti tuossa aiemmin tänään soittaa mun isälle. Mie selaan puhelintani, ja soitan. Samaan aikaan mieheni puhelin alkaa soimaan kirjahyllyssä. Mie otan miehen puhelimen ojentaakseni sen hänelle, mutta totean hämmästyneenä, että mun isäni soittaakin just siihen puhelimeen.
Huikkaan miehelleni, että vastaan siihen, ja katkaisen oman puheluritykseni.
No, se miehenikin puhelin lakkaa soimasta ja mie kärttyisänä selitän miehelleni, että nyt mun isä taas jotain pelleilee tai jotain.
Soitan uudestaan omasta puhelimestani, ja samalla hetkellä mieheni puhelin alkaa taas soida.
Mies huutaa, että hän vastaa itse, ja mie vien hälle puhelimen.
Mies alkaa nauraa ihan sikana, kun ottaa puhelimensa ja kysyy multa, miksi mie soitan hälle?
Mie tavaan omaa puhelintani.. Soitetaan ICE **** ja mie ihan tosissani selitän, että "Tässä lukee soitetaan Ii-see-ee, eli niinkun isä, miks se hälyyttää muka miehelle?!" :snotty:
Mies nauraa vedet silmissä... ja mie vaan hoen Ii-see-ee, eli isä... kunnes lopulta meni perille, että ei isä kirjoiteta I-C-E vaan I-S-Ä
Ei kai tää voi olla kun dementiaa, vai mikä klementtiini se on tauti, kun ihan tutut asiat vaan häviää mielestä