Raskausajan masennus --> synnytyksen jälkeinen masennus?

["alexa"]

Mulla nyt rv 35+ ja olo aika toivoton, mm. ahdistuneisuutta, unettomuutta ja epätoivoisia ajatuksia. Taustalla masennusta ja ahdistuneisuutta myös muuten, myös esikoisen odotusajalta. Kakkosen odotusaika meni jostain kumman syystä paremmin. Ei lääkitystä, paitsi hätätilanteita varten Opamox pienellä annostuksella. Terapiakontakti on. Taustalla elämänmuutoksia, taloudellisia huolia ja ajatukset pyörii sen ympärillä miten pärjään kolmen lapsen kanssa, varsinkin jos olen synnytyksen jälkeenkin masentunut. Kahdella nuorimmalla siis tulossa pieni ikäero.

Miten muilla, onko raskaudenaikainen masennus helpottanut synnytyksen jälkeen vai jatkunut/pahentunut synnytyksenjälkeiseksi masennukseksi? Nyt olen siis sinnitellyt ilman lääkkeitä, mutta ajattelin aloittaa taas synnytyksen jälkeen, jos olotila edelleen sama.

 

["alexa"]

Eikö kellään ole kokemuksia?

 

[Minulla]

ollut itsellä joka raskaudessa (3 kpl) juuri mainitsemillasi viikoilla hirveän masentunut olo, kaikki tuntuu jotenkin epätoivoiselta ja siltä että en tule jaksamaan lasten kanssa. Kuitenkin kun viikkoja on tullut vielä vähän lisää, olo on helpottanut ja alkanut nähdä taas valoisammin tulevaisuuden. Liekkö itsellä ollut sitten joku hormonaalinen muutos joka ajatuksia on saanut aikaan, toivottavasti sinullakin helpottaa. En oikein muuta osaa sanoa.

 

[Lettuperkele]

Mulla paheni. Tosin hakeuduin hoitoon vasta lapsen ollessa kahdeksankuinen. Lääkkeet aloitin (uudestaan parin vuoden tauon jälkeen) myös vasta silloin, kera terapian ja perheneuvolan. Kolme vuotta meni, että elämä alkoi voittamaan.

Anna itsellesi aikaa olla masentunut, vaikka sulla tulee olemaan pieni lapsi. Jos sä pahennat sun oloasi ja stressaat kaikesta liikaa, ei se oo hyväksi kellekään. Kaikilla ei vaan oo ihana ensimmäinen vauvavuosi, eikä asiat mene niin kuin kuvitteli tai haluaisi. Mutta kaikesta kyllä selviää kun päättää niin.

Jos haluat jutella enempi, rekkaudu ja nakkaa mua YV:llä.

 

["alexa"]

Stressaan paljon myös sitä, että ahdistuneisuus/masentuneisuus vaikuttaa jotenkin vauvaan. Ja tää ei tietty yhtään paranna tilannetta. Lisäksi jotenkin epäonnistunut olo, kun taas pilaan tän ah niin ihanan raskausajan omilla fiiliksilläni... ESikoisen kanssa ei kyllä helpottanut loppua kohden vaan paheni niin, että koko synnytykskin meni ihan sumussa.