raskauspahoinvointigallup

[eräs kiinnostunut...]

Kiinnostaisi tietää, että onko raskakauspahoinvoinnilla ja iällä tai sillä että miten laiha tai pullukka on, mitään yhteyttä. Tai onko entisaikaan muuten vaan ollut vähemmän pahoinvointia. Minun äitini ja vanhemmat siskoni ovat saaneet lapsensa nuorella iällä ja kellään heistä ei oikeastaan ole ollut raskauspahoinvointia. Lisäksi he ovat kaikki olleet hiukan pullukoita. Minä taas odotan nyt hiukan yli 30 vuotiaana ja olen normaalipainoinen, ja kamala raskauspahoinvointi... Ennen raskautta en edes osannut pelätä että minulla olisi pahoinvointia, kun ei suvussa muutenkaan ole esiintynyt. Mutta niin vaan tuli...
Oletteko keskustelleet äitienne kanssa. onko heidän ikäluokassaan yleensä ollut raskauspahoinvointia? Voiko raskauspahoinvointi olla nykyajan ilmiö, esim. ruokatottumuksista johtuva, vai onko sitä ollut aina?

 

[KM71]

Äitini oli 23 saadessaan minut ja 28 kun sai veljeni eikä kärsinyt pahoinvoinnista missään raskauden vaiheessa ja muutenkin olo oli mitä mainioin. Hän on aina ollut normaalipainoinen. Minä odotan ensimmäistäni ja olen 36 ja tuntuu, että olen tullut äitiini eli ei tietoakaan mistään raskauspahoinvoinnista ja olo on ollut todella hyvä kokoajan. Nyt rv 36+4 menossa eli loppu häämöttää eikä mitään vaivoja ole ja monet ovatkin sanoneet, että olen kyllä päässyt todella helpolla ja siltä itsestänikin tuntuu... odotin "raskaampaa" raskausaikaa kun ikääkin on kuitenkin jonkin verran, mutta hyvä näin. Ennen raskautta BMI oli 22 eli olen normaalipainoinen.

 

[Vappuviipperö]

Ainoa asia, minkä olen huomannut jotenkin korreloivan aamupahoinvoinnin kanssa, on kasvisruoka. Siis sekaravinnon syöjänä ja kasviksia karttavana kärsin kokopäiväoksentelusta ensimmäiset kymmenen viikkoa.

Pelkkä porkkanan jäystäminen yrjön ollessa päällä ei auta...

BMI oli 23, ikää 25.

Äitini ei moista vaivaa ollut joutunut potemaan.

 

[Millanella]

Äitini ei kärsinyt kaksikymppisenä siskojani odottaessa pahoinvoinnista, minua odottaessaan 25v:nä kärsi iltapahoinvoinnista. Minä olen nyt saman ikäinen ja kärsin myös iltapahoinvoinneista, enemmän vielä kuin äitini. Olen hoikka kuten hänkin oli odotusaikoina.

 

[Moa]

Minä oksensin kaksi ensimmäistä kuukautta joka päivä ja voin todella pahoin. Neuvolan terveydenhoitaja sanoi että se on yleistä naisilla jotka ovat hoikkia ja joiden verenpaine on matala. Minulla oli alkutilanteessa bmi 18 ja verenpaineet todella alhaiset edelleen. Pahoin voinnit loppuivat kun sain muutaman kilon lisää ja muistin syödä 5 kertaa päivässä.

 

[hih..]

Hauska ajatus, että nuorella ja pullealla ei olisi pahoinvointia.. Tuon yhtälön toteuttaisin itse, olen 25 ja jonkinverran pullukka. Pahoinvointia on ollut kahtena päivänä alkuraskaudessa, nyt rv21+2.

Mutta joo, eiköhän se ole aika raskauskohtaista ja henkilökohtaista miten voi..

 

[Titti70]

Mulla ensimmäisellä kerralla ei ollut pahoinvointia, toisella oli, kolmannella ei ja nyt neljännellä kerralla on taas. Koko ajan aika samanpainoinen, BMI noin 23 koko ajan, kaksi ekaa tyttöä ja kolmas poika, tulevasta en vielä tiedä. Joten mitään yhteenvetoa näistä ei voi vetää, joka kerta ollut erilainen.

 

[Rv 29]

Mulla ikää 36v (esikoista odotan), BMI ennen raskautta 21 ja ei juuri ollenkaan raskauspahoinvointia. Öklöttävää oloa noin viikko kahdeksannen raskausviikon tienoilla, mutta kertaakaan ei tarvinnut oksentaa tai edes vessaan päin katsella yrjöämismielessä.

 

[Ulpu74]

Ekaa odottaessa olin 30v. ja BMI 18. Pahoinvointia ei ollut. Nyt toista odottaessa olen 33v., BMI on sama, mutta huono olo vaivasi rv 6 - 9. En oksentanut, mutta noiden viikkojen aikana oli lähes kokoajan sellainen olo, että kohta oksennan. Etova, huono, pyörryttävä olo. Kuin olisi ollut huono laskuhumala ;D.
Nyt olo on parantunut, rv 11+3.
Raikkaat hedelmät, salaatit ja sitrustee auttoi minulla tuohon huonoon oloon.

 

[~Rosa~]

Odotan ensimmäistä lastani rv 26+0. Kun tulin raskaaksi, BMI oli n. 24...25. Pahoinvointi alkoi rv7 ja jatkui jokapäiväisenä (välillä aamua iltaa) rv21+5 asti. Sitten oli vähän aikaa taukoa, kunnes viime viikolla oksentelut palasi taas tuttujen aamutoimieni joukkoon... ((

 

[plussa]

Olen nuori(22) ja hoikka ja en oksentanut yhtään kertaa. Huono olo oli muuten alkuraskaudessa. Ruuat kuvotti ja oksennus kävi kurkussa.

Äitini oli 27 minua odottaessa eikä kärsinyt pahoinvoinnista.

Uskoisin olevan ihan raskauskohtaista miten sattuu käymään. Monilla on ollut aivan erilaisia eri raskaudet, vaikka ikää ollut vain vuosi tms enemmän.

 

[hmm.]

Äitini varoitteli minua kun alettiin lastenhankintaa suunnittelemaan, että ensimmäiset 3 kk oksennat jatkuvalla syötöllä, näin kuulemma hänellä.

Kun sai minut oli laiha (kenties alipainoinen) ja noin 22 vuotias. Pikkuveljeni sai n. 25 vuotiaana ja oli jo hieman, mutta vain vähän pyöreämpi. Pikkusiskoni sai n. 30 vuotiaana ja oli jo hieman pyöreähkö, sekä viimeisen pikkusiskoni n.38 vuotiaana ja oli jo selväsi pyöreä. Jokaisella lapsella on oksentanut 3 ensimmäistä kuukautta ihan aamusta iltaan.

Minä odotan nyt esikoistani, olen 20 vuotta. Oksensin ensimmäisen 3 kk aikana n. 15 kertaa, sen jälkeen en ole oksentanut. Voin kyllä erittäin pahoin nui 3 kk mutta ei ihan oksennella tarvinut useammin kuin tuo 15. Niin, ja minä olin ennen raskautta siis 172/68.. eli mitä siitä tulee, normaalipainoinen kai? mutta silti olen hieman pyöreä.

 

[iso tai pieni]

En usko, että naisen koolla olisi mitään tekemistä pahoinvoinnin kanssa.. Sanotaan, että pahoinvointi on merkki istukan toimivuudesta ja pahionvoiville tapahtuu vähemmän keskenmenoja. Toki niitäkin tapahtuuu!

 

[Pahoinvoinnista]

Mulle taas gynekologi sanoi, että pahoinvointi johtuu siitä, ettei elimistö ole tottunut niin suureen määrään niitä hormoneja, joita raskaus tuottaa. Sitten hormonien määrä tasaantuu ja kroppakin vähitellen tottuu, joten pahoinvointi loppuu tai ainakin vähenee.

 

[Vau-kirjasta..]

Neuvolasta saadussa kirjassa luki parikin asiaa pahoinvoinnista: Raskaushormonit rentouttaa sileitä lihaksia, myös vatsalaukun lihaksia joka voi vaikuttaa huonoon oloon. Ne vaikuttavat myös aivoissa johonkin kohtaan (joku oksennuskohta... ; )) joka aiheuttaa pahoinvointia. Viimeiseksi luki että 12. viikon jälkeen istukka ottaa tuottaakseen tarvittavat raskaushormonit joita keho on tähän asti tuottanut niin se helpottaa oloa.

Näin kirja sanoo, kuulostaa ihan asialliselta minusta...

 

[Kommentti täältäkin...]

Luin jostain Oysin lääkärin kirjoittaman jutun pahoinvoinnista ja jäi mieleen että väsymys usein lisää pahoinvointia. Ja koska monesti raskauden alkuvaiheessa (tai koko ajan =) ) väsymys on yksi suurimmista oireista aihuttaa se myös pahoinvointia. Jos olo pirteämpi ei pahoinvointikaan niin pahaa.

Allekirjoitan tämän. Ed. raskaudessa oksensin rv 7 tuonne rv 16 asti ja laihduin 5kg. Olin tosi väsynyt ja opinnot oli pakko suorittaa ennen synnytystä joten pakolla väänsi ja pahoinvointi oli aivan kamalaa. Oksensin pitkin päivää ja kaikki vapaa-ajan vain nukuin. Nyt olen taas raskaana ja kotiäiti. Pahoinvointia on mutta vielä ei niin pahaa kuin aikaisemmin mutta väsymyspainaa jatkuvasti ja lisää tuota pahoinvointia.

 

[öllö]

Olen 27v, BMI 20. Ensimmäinen raskaus 25-vuotiaana jouduttiin lääketieteellisistä syistä keskeyttämään rv:lla 12. Pahoinvointi alkoi rv:lla 6, ja kesti koko vuorokauden. Jouduin useasti tiputukseen.

Nyt rv 7, ja viikon verran olen oksentanut ihan koko vuorokauden ajan. Tipassa on oltu. Lääkäri on myös antanut akupunktiohoitoa, ja ihan kun siitä olisi vähän apua... Hoidon jälkeen pystyn syömään enkä oksenna n. 12 tuntiin. Ennätyksellistä! Nyt on takana vasta kaksi hoitokertaa, käyn 2 kertaa viikossa toistaiseksi, jopa 8-10 kertaa. Yksi kerta maksaa 20e sekä toimistokulut 8e, mutta taitaapi tuossa hinnassa olla tutun alennusta.

Olen kasvissyöjä. Eipä pysy sisällä sen enempää vesi kuin porkkanakaan.

 

[öllö]

Ja lisäys edelliseen:

Verenpaineeni on normaalisti 120/80, nyt raskauden myötä putosi pysyvästi tasolle 95/63. Ja väsymys on ollut tosi rajua.

 

[Hui kauhistus]

Mun äitini oksensi koko 9 kk odottaessaan esikoistaan, samoin isosiskoni oksensi koko 9 kk odottaessaan esikoistaan. Välillä joutuivat jopa ravintotiputukseen sairaalaan, jotta jaksaisivat.
Itsellä alkais vauvakuume ja elämä olla siinä pisteessä, että lapset olisivat enemmän kuin tervetulleita, mut jotenkin pelottaa jo ajatus näistä meidän perheen raskauksista. Toivottavasti ei tämä kierre jatkuis mullekkin...

 

[hmmm...]

Äitini oli 24v kun sai minut ja 27v kun sai siskoni. Kummassakaan raskaudessa ei ollut lainkaan pahoinvointia. Hän oli hyvin hoikka, sekasyöjä ja verenpaine matala.

Minä olin 27v kun sain esikoiseni (poika) ja 29v kun sain kakkosen (tyttö) ja molemmissa raskauksissa kärsinyt kamalasta kuvotuksesta rv16 asti, oksentanut en montaa kertaa mutta järkyttävä kuvotus oli 24/7. BMI oli mulla 19, vegetaristi olen ollut jo yli 10 vuotta ja verenpaine alhainen (95/50 raskauden aikana, normisti n 110/60).

En tiedä miksi äitini ei kärsinyt pahoinvoinnista lainkaan ja minä sitten kärsin senkin edestä...

 

[Jogurtilla ja kaurapuurolla]

Mulle taas gynekologi sanoi, että pahoinvointi johtuu siitä, ettei elimistö ole tottunut niin suureen määrään niitä hormoneja, joita raskaus tuottaa. Sitten hormonien määrä tasaantuu ja kroppakin vähitellen tottuu, joten pahoinvointi loppuu tai ainakin vähenee.

Mulla voisi tämä teoria pitää paikkaansa. 3sti raskaana, BMI koko ajan 19-20 ja ikää 20+
Ensimmäiseltä hirveä pahoinvointi, paino putosi monta kiloa alkuaikana.

Lasten välille jäi n. 1.5 vuotta ja pahoinvointia ei toisen raskauden aikana ollut ollenkaan.

Nyt kun edellisestä raskaudesta on jo yli 3 v., on hirveä alkuraskauden pahoinvointi.

Ai niin, se tärkein pointtini: en ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä koskaan, joten elimistö ei ole kyllä tottunut näihin hormonimääriin.

Neuvolassa kannustavat koko ajan, että mitä enemmän pahoinvointia, sitä paremmin istukka toimii. Antaa jotain lohtua tässä syömättömyyden kierteessä.