Mulla on nyt menossa rv 11+2 ja olen ehtinyt varmaan kokea jo melkein kaikki mahdolliset variaatiot.
Pahoinvointi alkoi pienenä etomisena ja vastenmielisyytenä tiettyjen ruokien kohdalla viidennellä viikolla ja hajut alkoivat tehdä pahaa. Olo muuttui sitten pian samanlaiseksi kun olisi viikkokausien oksennustauti: mikään ei pysy sisällä ja oksu lensi jopa 10 kertaa päivässä. Makasin vain apaattisena sängyssä ja yritin pysyä hengissä hapankorpuilla ja laimealla mehulla. Välillä tuntui ihan todella, että en selviä hengissä päivästä. Maha meni joka oksennuksella niin ympäri, että kaikki mahanesteet tulivat myös pihalle. Paino tippui muutamassa viikossa 8 kiloa ja rv 9 vietinkin tiputuksessa.
Rv 10 alussa alkoi elämä pikkuhiljaa voittaa. Oksensin enää 1-2 kertaa päivässä, ja sana "aamupahoinvointi" alkoi tarkoittaa jotain. Nyt olen ollut kaksi päivää kokonaan oksentamatta. Kuvotus on kuitenkin kokoaikaista, ja pienikin ponnistus palauttaa maan pinnalle, joten ihan sairaslomakuntoinen olen edelleen. On silti jo 100 kertaa parempi olo kuin pari viikkoa sitten, sillä saan syötyä jo pieniä annoksia. Samoin herkkyys hajuille on jo vähentynyt, voin viedä tavaroita roskiin meinaamatta oksentaa.
Nyt olen asettanut tavoitteeksi, että jouluna meinaan syödä ja herkutella. Saa nähdä, miten käy
Sen verran tästä on oppinut, että toista lasta ei ryhdytä yrittämään ennenkuin ensimmäinen on siinä iässä, että kokopäivähoito on mahdollinen vaihtoehto. Ei puhettakaan, että voisin pitää huolta lapsesta, jos pahoinvointi on samanlaista seuraavallakin kerralla.
