V
viljat lihottaa
Vieras
Rasvahysteria:
""" Kun nykysuositusten mukaisesti syödään liikaa hiilihydraatteja (VILJAA ja SOKERIA), käynnistyy ylensyönnin noidankehä, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössämme sokeriksi ja runsaasti syötyinä ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistömme torjuu voimakasta verensokerin nousua erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee "energianpuutteeksi", mikä synnyttää yhä lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty runsaasti ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi - tämän seurauksena ihminen lihoo. Kun hiilihydraattien määrää kontrolloidaan vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi. """
Sokeri on 100% hiilihydraattia.
Virallinen suositus nimenomaan kieltää normaalin, luonnollisen rasvan syönnin ja säännöstelee tiukasti muidenkin rasvojen käytön. Jos katsot mitä tahansa ruokasuositusta, oli se laihduttajalle, diabeetikolle tai ihan normiruokailuun niin näin se menee: "...valitse kevyitä kasvirasvoja eli margariineja, sipaisu leivän päälle riittää, loraus rypsiöljyä salaattiin, juo rasvatonta maitoa ja käytä rasvaprosentiltaan kork. 10% juustoja, leikkeleitä, lihoja, kanaa, kalaa yms." Ei näistä juuri saa edes sitä tarpeellista määrää rasvaa mitä keho tarvitsisi puhumattakaan että saanti menisi ylimäärän puolelle.
Rasva ei todellakaan ole se lihottava asia nykyihmisten elämässä vaan rasvan ja HIILIHYDRAATTIEN sekoitus. Kukaan ei jaksa mätätä kokonaista voipakettia naamaansa, mutta sekoitapa se jauhoihin ja sokeriin, niin johan menee. Hiilihydraatit lihottavat ja niiden ylenmääräinen ja jatkuva puputtaminen lihottaa ja sairastuttaa. Ihmisillä kun ei ole enää edes ruoka-aikoja vaan suu käy koko ajan. Sipsiä, karkkia, pullia, limppareita yms. kaadetaan kitaan aamusta iltaa miten sattuu.
Jos on vähäänkään kiinnostunut terveydestään, ottaa myös selville mitä sinne suuhunsa mättää. Margariinit ovat vain molekyylin päässä muovista.
Viljojen gluteeni huumeiden listalle?
www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/viljojen-gluteeni-huumeiden-listalle-t39451.html
www.ravitsemusjaterveys.fi/
www.anttiheikkila.com/index.php?id=99&arkisto=1
Krooninen D-vitamiinin puute:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm
""" Valitettavasti lääkärin velvollisuus Suomessa ei suinkaan ole kyetä auttamaan, saati ihan oikeasti auttaa kipeää ihmistä. Ainoa velvollisuus on noudattaa käypähoitosuosituksia. Jopa siinä tapauksessa, että lääkäri sattuisikin tietämään, miten sairaus voitaisiin jopa parantaa, ei ainoastaan "hoitaa", niin lääkäri noudattaa ainoastaan käypähoitosuosituksia, jollei potilas osaa muuta vaatia. Ja jos potilas lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo "hoida minua prkl!" niin siinä hän ei silloin osaa muuta vaatia. Eikä suurin osa lääkäreistä osaa muuta odottaakaan.
On hyvin tärkeä asia huomata, että sairauden "hoitaminen" ja sairauden "parantaminen" ovat kaksi eri asiaa. Käytännössä voivat joskus olla sama asia, mutta eivät läheskään aina. Tämä käy selväksi jos miettii mitä käytännössä ovat (käypähoitosuositusten mukaan) esim. verenpaineen (matalan tai korkean) "hoitaminen", allergioiden "hoitaminen", migreenin "hoitaminen", kilpirauhasen vajaatoiminnan "hoitaminen". Hoitamisen tavoite yllättävän monissa tapauksissa on näkyvien oireiden minimointi (yleensä jollain lääkkeellä, ja yleensä loppuiäksi), ei terveys eikä parannus.
Eikä suurin osa lääkäreistä osaa muuta tehdäkään. Ja näiltä lääkäreiltä jotka eivät lähtökohtaisesti osaa, on ihan turha vaatia - kaunis pyyntö, nyrkki tai panssarinyrkki ovat tällöin ihan yhtä "tehokkaita". Niiltä lääkäreiltä puolestaan, joilta voi periaatteessa vaatia, käytännön toimet vaihtelevat yksityiskohtaisesti. Ajatellaanpas esimerkkinä joitain karppilääkäreitä: Aki Loikkanen on varovainen ja edellyttää selkeää potilaan tahdonilmaisua. Antti Heikkilä ja Annika Dahlqvist saattavat toimia käypähoitosuositusten vastaisesti ihan siltä pohjalta, että heidän luokseen mennään. Ruotsissa Dahlqvistin toiminta sitten johtikin tutkintaan, onko lääkärin toiminta ollut näyttöön pohjautuvaa vai ei, ja se räjäytti "pankin" Ruotsissa. Heikkiläkin yrittää toimillaan selkeästi provota vastaavaa tutkintaa Suomessa, mutta toistaiseksi tuloksetta. """
""" Kun nykysuositusten mukaisesti syödään liikaa hiilihydraatteja (VILJAA ja SOKERIA), käynnistyy ylensyönnin noidankehä, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössämme sokeriksi ja runsaasti syötyinä ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistömme torjuu voimakasta verensokerin nousua erittämällä runsaasti insuliinia, joka heilauttaa verensokerin nopeaan laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee "energianpuutteeksi", mikä synnyttää yhä lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty runsaasti ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi - tämän seurauksena ihminen lihoo. Kun hiilihydraattien määrää kontrolloidaan vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi. """
Sokeri on 100% hiilihydraattia.
Virallinen suositus nimenomaan kieltää normaalin, luonnollisen rasvan syönnin ja säännöstelee tiukasti muidenkin rasvojen käytön. Jos katsot mitä tahansa ruokasuositusta, oli se laihduttajalle, diabeetikolle tai ihan normiruokailuun niin näin se menee: "...valitse kevyitä kasvirasvoja eli margariineja, sipaisu leivän päälle riittää, loraus rypsiöljyä salaattiin, juo rasvatonta maitoa ja käytä rasvaprosentiltaan kork. 10% juustoja, leikkeleitä, lihoja, kanaa, kalaa yms." Ei näistä juuri saa edes sitä tarpeellista määrää rasvaa mitä keho tarvitsisi puhumattakaan että saanti menisi ylimäärän puolelle.
Rasva ei todellakaan ole se lihottava asia nykyihmisten elämässä vaan rasvan ja HIILIHYDRAATTIEN sekoitus. Kukaan ei jaksa mätätä kokonaista voipakettia naamaansa, mutta sekoitapa se jauhoihin ja sokeriin, niin johan menee. Hiilihydraatit lihottavat ja niiden ylenmääräinen ja jatkuva puputtaminen lihottaa ja sairastuttaa. Ihmisillä kun ei ole enää edes ruoka-aikoja vaan suu käy koko ajan. Sipsiä, karkkia, pullia, limppareita yms. kaadetaan kitaan aamusta iltaa miten sattuu.
Jos on vähäänkään kiinnostunut terveydestään, ottaa myös selville mitä sinne suuhunsa mättää. Margariinit ovat vain molekyylin päässä muovista.
Viljojen gluteeni huumeiden listalle?
www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/viljojen-gluteeni-huumeiden-listalle-t39451.html
www.ravitsemusjaterveys.fi/
www.anttiheikkila.com/index.php?id=99&arkisto=1
Krooninen D-vitamiinin puute:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/D3.htm
""" Valitettavasti lääkärin velvollisuus Suomessa ei suinkaan ole kyetä auttamaan, saati ihan oikeasti auttaa kipeää ihmistä. Ainoa velvollisuus on noudattaa käypähoitosuosituksia. Jopa siinä tapauksessa, että lääkäri sattuisikin tietämään, miten sairaus voitaisiin jopa parantaa, ei ainoastaan "hoitaa", niin lääkäri noudattaa ainoastaan käypähoitosuosituksia, jollei potilas osaa muuta vaatia. Ja jos potilas lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo "hoida minua prkl!" niin siinä hän ei silloin osaa muuta vaatia. Eikä suurin osa lääkäreistä osaa muuta odottaakaan.
On hyvin tärkeä asia huomata, että sairauden "hoitaminen" ja sairauden "parantaminen" ovat kaksi eri asiaa. Käytännössä voivat joskus olla sama asia, mutta eivät läheskään aina. Tämä käy selväksi jos miettii mitä käytännössä ovat (käypähoitosuositusten mukaan) esim. verenpaineen (matalan tai korkean) "hoitaminen", allergioiden "hoitaminen", migreenin "hoitaminen", kilpirauhasen vajaatoiminnan "hoitaminen". Hoitamisen tavoite yllättävän monissa tapauksissa on näkyvien oireiden minimointi (yleensä jollain lääkkeellä, ja yleensä loppuiäksi), ei terveys eikä parannus.
Eikä suurin osa lääkäreistä osaa muuta tehdäkään. Ja näiltä lääkäreiltä jotka eivät lähtökohtaisesti osaa, on ihan turha vaatia - kaunis pyyntö, nyrkki tai panssarinyrkki ovat tällöin ihan yhtä "tehokkaita". Niiltä lääkäreiltä puolestaan, joilta voi periaatteessa vaatia, käytännön toimet vaihtelevat yksityiskohtaisesti. Ajatellaanpas esimerkkinä joitain karppilääkäreitä: Aki Loikkanen on varovainen ja edellyttää selkeää potilaan tahdonilmaisua. Antti Heikkilä ja Annika Dahlqvist saattavat toimia käypähoitosuositusten vastaisesti ihan siltä pohjalta, että heidän luokseen mennään. Ruotsissa Dahlqvistin toiminta sitten johtikin tutkintaan, onko lääkärin toiminta ollut näyttöön pohjautuvaa vai ei, ja se räjäytti "pankin" Ruotsissa. Heikkiläkin yrittää toimillaan selkeästi provota vastaavaa tutkintaa Suomessa, mutta toistaiseksi tuloksetta. """